Aleksandr Ivanov
Tässä artikkelissa tutkimme Aleksandr Ivanov:n kiehtovaa maailmaa, aihetta, joka on kiinnittänyt kaiken ikäisten ja kiinnostuksen kohteiden huomion. Aleksandr Ivanov on edelleen ajankohtainen ja jatkuvasti kehittyvä aihe nykymaailmassa sen vaikutuksista yhteiskuntaan ja sen vaikutuksiin populaarikulttuuriin. Näillä sivuilla tarkastelemme sen historiaa, sen eri näkökulmia ja sen vaikutusta eri alueilla. Liity kanssamme tälle matkalle löytääksesi kaikki mitä Aleksandr Ivanov tarjoaa ja rikastuttaaksesi tietoamme tästä jännittävästä aiheesta.
Aleksandr Andrejevitš Ivanov (ven. Алекса́ндр Андре́евич Ива́нов; 28. heinäkuuta (J: 16. heinäkuuta) 1806 Pietari – 15. heinäkuuta (J: 3. heinäkuuta) 1858 Pietari) oli venäläinen taidemaalari, joka maalasi hiipuvaan uusklassiseen tyyliin ja sai vain vähän ymmärrystä aikalaisiltaan.
Aleksandr Ivanovin isä Andrei Ivanov oli Pietarin taideakatemian professori. Ivanov opiskeli yhdessä Karl Brjullovin kanssa taideakatemiassa isänsä johdolla. Opintojensa jälkeen hän sai vuonna 1830 stipendin ulkomaille matkustamiseen ja matkusti Dresdenin kautta Roomaan. Hän vietti siellä suurimman osan elämästään, ystävystyi Nikolai Gogolin kanssa ja sai vaikutteita nasareeneilta.
Ivanovia sanotaan yhden työn mestariksi, sillä hän maalasi Kristus ilmestyy kansalle -nimistä taulua 20 vuotta vuosina 1837–1857. Hän toteutti maalauksen Italiassa asuessaan ja teki sitä varten satoja luonnoksia. Maalaus on 7,5 metriä leveä ja 5,4 metriä korkea. Ivanov kuvasi myös Gogolin maalaukseen kerjäläisen hahmossa. Teos on nykyisin näytteillä Tretjakovin galleriassa Moskovassa.
Aleksandr Ivanov palasi Venäjälle vuonna 1857 ja seuraavana vuonna 1858 hän kuoli koleraan. Hänet haudattiin Aleksanteri Nevskin luostarin Tihvinän hautausmaalle.
Kriittinen arvio Ivanovin taiteesta ilmestyi seuraavien sukupolvien aikana. Monia hänen luonnoksiaan teokseen Kristus ilmestyy kansalle pidetään itsessään taideteoksina. Kattavin kokoelma hänen töitään on esillä Venäläisessä museossa Pietarissa.
Teoksia
-
Priamos kysyy Akilleelta Hectorin ruumiista (1824) -
Neljän pojan kylpy (1824) -
Joosef tyrmässä (1826) -
Apollo -
Bellerofon ilmestyy valmiina taistelemaan Khimairaa vastaan (1829) -
Kristuksen ilmestys Maria Magdalenalle (1835) -
Kristus ilmestyy kansalle (1837–1857)
.jpg)
Lähteet
- ↑ Iliana Mejias-Ojajärvi: Venäjän maalaustaide: Ikoneista avantgarden kynnykselle, s. 57–59. WSOY, Helsinki 2006.
| ||||||||||||||||||||||
