Amerikankastanja

Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Amerikankastanja-ilmiötä ja sen vaikutuksia nyky-yhteiskunnassa. Sen alkuperästä sen mahdollisiin tuleviin seurauksiin analysoimme yksityiskohtaisesti jokaista Amerikankastanja:een liittyvää näkökohtaa, jotta voimme tarjota kattavan ja täydellisen näkemyksen tästä aiheesta. Keräämällä tietoja, arvioimalla tutkimuksia ja kuulemalla asiantuntijoita pyrimme valaisemaan Amerikankastanja:tä ja tarjoamaan lukijoillemme tietoisen ja rikastuttavan näkökulman. Lue lisää saadaksesi selville kaiken, mitä sinun tulee tietää Amerikankastanja:stä ja sen merkityksestä nykymaailmassa.

Amerikankastanja
Uhanalaisuusluokitus

Äärimmäisen uhanalainen

Äärimmäisen uhanalainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Pyökkimäiset Fagales
Heimo: Pyökkikasvit Fagaceae
Suku: Kastanjat Castanea
Laji: dentata
Kaksiosainen nimi

Castanea dentata
(Marsh.) Borkh.

Katso myös

  Amerikankastanja Wikispeciesissä
  Amerikankastanja Commonsissa

Amerikankastanja (Castanea dentata) on Pohjois-Amerikan itäosista kotoisin oleva jykevä lehtipuu, joka kuuluu kastanjoiden sukuun ja pyökkikasvien heimoon. Se kuoli lähes sukupuuttoon 1900-luvulla Aasiasta levinneen sienitaudin seurauksena.

Ulkonäkö ja koko

Amerikankastanjan lehtiä, kehtoja ja pähkinöitä.

Amerikankastanja on paksurunkoinen, jopa 30 metriä korkea puu, jolla on leveän kupumainen, tiheä latvus. Sienitaudin saastuttamilla alueilla se kasvaa 5–10 metriä korkeina, monihaaraisina vesoina tautiin kuolleiden puiden tyvestä. Kuluvan kesän kasvainranka on kalju, ja runkoa peittää harmaa kuori, joka on nuorena sileää mutta muuttuu vanhemmiten syväuurteiseksi. Lehdet ovat kellanvihreät, vastapuikeat, suippotyviset ja pitkäsuippuiset. Lehtilapa on 3–10 senttimetriä leveä ja 9–30 senttimetriä pitkä, piikkilaitainen ja hienokarvainen.

Amerikankastanja kukkii kesä–heinäkuussa. Sillä on valkoiset hedekukat, joissa on surkastuneita mutta selvästi erottuvia emiöitä sekä keskellä valkoisia tai keltaisia karvoja. Piikkisen, 4-liuskaisen kehdon suojassa on kolme emikukkaa, joista kehittyy pölytyksen jälkeen ruskeita pähkinähedelmiä eli kastanjoita. Pähkinät ovat litteitä, munan muotoisia ja halkaisijaltaan noin kaksi senttimetriä.

Levinneisyys

Amerikankastanja on kotoisin Pohjois-Amerikan itäosista. Sen luontainen levinneisyysalue ulottuu idässä Maineen, etelässä Georgian lounaisosiin, lännessä Mississippiin sekä pohjoisessa Indianaan ja Ontarion eteläisimmälle reunalle.

Elinympäristö

Amerikankastanja oli aikaisemmin yleinen puu runsasravinteisissa, tammivaltaisissa lehti- ja sekametsissä 1 200 metrin korkeudelle saakka.

1900-luvun alussa New Yorkiin levisi tuontipuun mukana aasialainen Cryphonectria parasitica -sienitauti, joka tappoi 40 vuodessa amerikankastanjan lähes sukupuuttoon. Suurin osa luonnonvaraisista puista on kuollut, ja sieni tappaa kuolleiden puiden tyvestä nousevat uudet vesat ennen kuin ne ehtivät tuottaa itäviä siemeniä. Vain muutamat yksittäiset istutukset Yhdysvaltojen länsiosissa ovat säästyneet tartunnalta. Amerikkalaiset tutkijat eivät ole yrityksistä huolimatta onnistuneet vielä kehittämään amerikankastanjalajiketta, joka olisi vastustuskykyinen sienitaudille.

Käyttö

Historiallisesti amerikankastanjaa käytettiin yleisesti nahan parkitsemisessa sekä rakennus- ja huonekaluteollisuudessa. Intiaanit käyttivät sen eri osia yskän, sydänvaivojen ja hiertymien hoidossa ja herkuttelivat makeilla pähkinöillä.

Lähteet

  1. Castanea dentata IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 22.7.2019. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i Castanea dentata Flora of North America. efloras.org. Viitattu 11.4.2011. (englanniksi)
  3. ONKI, Kassu: Castanea dentata yso.fi. Viitattu 23.7.2012.
  4. a b c d e f g h Castanea dentata Native Plant Database. The University of Texas at Austin. Viitattu 11.4.2011. (englanniksi)
  5. Blight Fungus American Chestnut Cooperators’ Foundation. Arkistoitu 8.2.2012. Viitattu 11.4.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla