Nykymaailmassa Anna-Maja Henriksson on edelleen erittäin tärkeä ja keskustelunaihe. Anna-Maja Henriksson kiinnostaa edelleen kaikenikäisiä ja -taustaisia ihmisiä yhteiskunnallisen vaikutuksensa, populaarikulttuurin tai arkielämän merkityksen vuoksi. Anna-Maja Henriksson on ollut sen alkuperästä nykypäivän evoluutioon asti lukuisten tutkimusten, analyysien ja keskustelujen kohteena, jotka pyrkivät ymmärtämään paremmin sen laajuutta ja merkitystä. Tässä artikkelissa tutkimme Anna-Maja Henriksson:n eri puolia ja sen merkitystä nykyisessä kontekstissa.
Anna-Maja Henriksson | |
---|---|
Anna-Maja Henriksson kesäkuussa 2023. |
|
Suomen opetusministeri | |
Orpon hallitus
20.6.2023– |
|
Edeltäjä | Li Andersson |
Suomen oikeusministeri | |
Kataisen hallitus
22.6.2011–24.6.2014 Stubbin hallitus 24.6.2014–29.5.2015 Rinteen hallitus 6.6.2019–10.12.2019 Marinin hallitus 10.12.2019–20.6.2023 |
|
Edeltäjä |
Tuija Brax Antti Häkkänen |
Seuraaja |
Jari Lindström Leena Meri |
RKP:n puheenjohtaja | |
12.6.2016–
|
|
Edeltäjä | Carl Haglund |
Kansanedustaja | |
21.3.2007–
|
|
Ryhmä/puolue | Ruotsalainen eduskuntaryhmä |
Vaalipiiri | Vaasan vaalipiiri |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 7. tammikuuta 1964 Pietarsaari |
Ammatti | pankkilakimies, poliitikko |
Puoliso | Janne Johannes Henriksson (1991–) |
Lapset | 2 |
Tiedot | |
Puolue | RKP |
Koulutus |
oikeustieteen kandidaatti (1987) varatuomari (1989) |
Tutkinnot | Helsingin yliopisto |
Uskonto | evankelis-luterilainen |
Aiheesta muualla | |
Kotisivu | |
|
Anna-Maja Kristina Henriksson (o.s. Forss, s. 7. tammikuuta 1964 Pietarsaari) on suomalainen varatuomari ja poliitikko, RKP:n kansanedustaja Vaasan vaalipiiristä, ministeri sekä Pietarsaaren kaupunginvaltuutettu. Hänet nimitettiin kesäkuussa 2023 Orpon hallituksen opetusministeriksi. Sitä ennen hän on toiminut Suomen oikeusministerinä vuosina 2011–2015 Kataisen ja Stubbin hallituksissa, kesäkuusta joulukuuhun 2019 Rinteen hallituksessa ja sen jälkeen kesäkuuhun 2023 saakka Marinin hallituksessa. Henriksson valittiin RKP:n puheenjohtajaksi 2016. Hän on Suomen pitkäaikaisin oikeusministeri.
Henriksson on opiskellut oikeustiedettä Helsingin yliopistossa. Hän on suorittanut oikeustieteen kandidaatin tutkinnon vuonna 1987 ja saanut varatuomarin arvon 1989. Vuosina 2003–2004 Henriksson työskenteli 2. valtiovarainministerin Ulla-Maj Wideroosin erityisavustajana.
Henrikssonin äidinpuoleinen isoisä, rovasti Vilho Kivioja oli Maalaisliiton kansanedustaja vuosina 1929–1945. Isänpuoleinen isoisä oli kauppaneuvos Alfred Forss. Molemmat olivat tunnettuja lestadiolaisvaikuttajia.
Kevään 2011 hallitusneuvotteluissa Henriksson edusti RKP:ta harmaan talouden työryhmässä. Puolue vastusti talousrikosten rangaistusten koventamista ja esitti työryhmän muistiosta poistettavaksi kohtia, joissa viranomaisten välistä tiedonsaantia olisi vaadittu parannettavaksi ja pankkeja olisi velvoitettu selvittämään sijoittajien henkilöllisyys. Helsingin Sanomat piti RKP:n toimia harmaan talouden kitkemisen vesittämisenä, vaikkakin puolue sanoikin pitävän talousrikollisuuden torjuntaa tärkeänä. Harmaan talouden tutkija Markku Hirvosen mielestä RKP:n kannat johtuivat puolueen taustavaikuttajista, kuten suursijoittajista. Voima-lehden mukaan Henriksson luovutti neuvotteluvallan kriittisissä kysymyksissä liikemies Peter Storsjölle. Henrikssonin mukaan asiassa pitää ottaa huomioon naapurimaiden järjestelmät ja hallitusneuvotteluiden aikana ”työ oli keskeneräinen”.
Huhtikuussa 2012 Henriksson ilmoitti pyrkivänsä puolueen puheenjohtajaksi väistyvän Stefan Wallinin jälkeen. Hän kuitenkin hävisi puoluekokouksen äänestyksessä europarlamentaarikko Carl Haglundille äänin 144–106. Huhtikuussa 2016 Henriksson valittiin Svenska litteratursällskapet i Finlandin talousneuvostoon. Maaliskuussa 2016 Henriksson ilmoitti asettuvansa puheenjohtajehdokkaaksi myös kesän 2016 puoluekokouksessa ja hänet valittiin puolueen puheenjohtajaksi Turun puoluekokouksessa 12. kesäkuuta 2016. Hän on ensimmäinen nainen tässä tehtävässä.
Perussuomalaisten eduskuntaryhmä esitti maaliskuussa 2021 Henrikssonille epäluottamuslausetta. Perussuomalaisten puheenjohtajan Jussi Halla-ahon mukaan Henriksson ei ollut ryhtynyt tarvittaviin toimiin kuntavaalien järjestämiseksi turvallisesti ja ajallaan. Henriksson sai eduskunnan luottamuksen äänin 103–66.
Henrikssonista tuli Suomen pitkäaikaisin oikeusministeri 4. kesäkuuta 2023, jolloin hän ohitti oikeusministerinä 2 898 vuorokautta vuosina 1979–1987 toimineen Christoffer Taxellin (RKP).
20. kesäkuuta 2023 Henriksson nimitettiin Suomen opetusministeriksi.
Henriksson kertoi helmikuussa 2024, ettei pyri RKP:n puheenjohtajana jatkokaudelle kesäkuun puoluekokouksessa.
Henriksson on ollut Pietarsaaren kaupunginvaltuutettu vuodesta 1997 lähtien. Hän on toiminut kaupunginhallituksen puheenjohtajana vuosina 2001−2008 ja kaupunginvaltuuston puheenjohtajana vuodesta 2009.
Henriksson kannattaa ruotsin kielen pakollista opetusta toisena kotimaisena kielenä, jota hän on perustellut sillä, että "kouluja käydään, että opitaan jotain. Silloin kaikki ei voi olla vapaaehtoista."
Henriksson jätti vuonna 2018 eduskunnalle lakialoitteen, jossa hän vaatii sukupuolta rangaistuksen koventamisen perusteeksi.
Henriksson ilmoitti syyskuussa 2019 haluavansa muuttaa vaalirahoituslain nykyistä avoimemmaksi, ja että lain uudistamista aletaan syksyn aikana pohtia parlamentaarisessa työryhmässä.
Henriksson on ollut naimisissa Janne Henrikssonin kanssa vuodesta 1991. Parilla on kaksi lasta.
Edeltäjä: Li Andersson |
Suomen opetusministeri 2023− |
Seuraaja: – |
Edeltäjä: Tuija Brax Antti Häkkänen |
Suomen oikeusministeri 2011−2015 2019–2023 |
Seuraaja: Jari Lindström Leena Meri |
Edeltäjä: Carl Haglund |
Suomen ruotsalaisen kansanpuolueen puheenjohtaja 2016– |
Seuraaja: – |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|