Antiikin Rooman arkkitehtuuri
Tässä artikkelissa perehdymme Antiikin Rooman arkkitehtuuri:n kiehtovaan maailmaan. Selvitämme sen alkuperää, sen vaikutusta nykyiseen yhteiskuntaan ja aiheeseen liittyvää mahdollista tulevaa kehitystä. Perustamisestaan nykypäivään Antiikin Rooman arkkitehtuuri on herättänyt suurta kiinnostusta eri aloilla ja houkutellut niin asiantuntijoita kuin ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita ymmärtämään paremmin sen merkitystä. Näillä sivuilla analysoimme sen monia puolia ja kuinka se on vaikuttanut ihmisten elämään. Epäilemättä Antiikin Rooman arkkitehtuuri on aihe, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi, ja olemme varmoja, että tämä artikkeli kiinnostaa suuresti kaikkia niitä, jotka haluavat oppia siitä lisää.
Antiikin Rooman arkkitehtuuri oli aikansa kehittyneintä ja tärkeässä osassa Rooman valtakunnan mahdin luomisessa ja ylläpitämisessä. Se oli myös hyvin kestävää, ja moni yli 2 000 vuotta vanha roomalainen rakennus tai rakennelma on yhä pystyssä. Roomalainen arkkitehtuuri tunnetaan esimerkiksi valtavasta ja laadukkaasta tieverkosta, vesijohtoverkosta, suurista gladiaattoriareenoista kuten Colosseumista, kupolikatoista ja lattialämmitteisistä höyrykylpylöistä. Roomalaiset rakensivat myös temppeleitä kuten Pantheonin, riemukaaria, suurten jokien yli johtavia siltoja, kallioihin louhittuja tunneleita, kaivoksia ja kilparatoja.
Roomalainen arkkitehtuuri oli ennen kaikkea hyvin käytännöllistä. Suuret julkiset rakennushankkeet pitivät kansan tyytyväisenä, vesijohdot toivat puhdasta vettä kaupunkeihin, ja tieverkoston avulla kenraalit pystyivät siirtämään legioonansa nopeasti kaukaisiinkin maankolkkiin.
Esikuvat, materiaalit ja tekniikka
Roomalaisten rakennustaito perustui kreikkalaisten arkkitehtuuriin, josta roomalaiset poimivat parhaat ominaisuudet ja kehittivät niitä edelleen. Roomalaiset ottivat ensimmäisinä laajamittaisesti käyttöön holvaustekniikan, jonka avulla he pystyivät kattamaan isoja tiloja vähällä laastilla, kivellä ja muilla rakennusmateriaaleilla. Roomalaiset kehittivät tynnyriholvimenetelmän, jossa kahden pilarin välille muodostettiin kiilamaisilla tiilillä puoliympyrä.
Roomalaiset keksivät noin vuonna 200 eaa. betonin, josta tuli heti tärkeä rakennusmateriaali. He keksivät myös keskuslämmityksen. Marmorista tuli näkyvä Rooman kaupungin rakennusmateriaali vuoden 100 eaa. jälkeen, kun Toscanasta löydettiin Carraran marmoriesiintymä. Keisari Augustus julistikin, että hän saapui tiiliskivien kaupunkiin, mutta jätti jälkeensä marmorikaupungin.
Roomalaisten julkiset rakennukset eivät ulospäin olleet yhtä näyttäviä kuin kreikkalaisten, eikä niitä koristeltu maalauksilla tai veistoksilla. Kreikkalaistyylistä veistoskoristelua roomalaiset käyttivät päätykolmioihin sekä niiden yläpuolella oleviin friiseihin ja räystäslinjoihin. Pylväiden tyylinä käytettiin doorilaista, joonialaista ja korinttilaista sekä roomalaisten kehittämää sekatyyliä ja muita muunnelmia. Pylväitä alettiin upottaa tai litistää seiniin jo tasavallan aikana, sillä ne eivät enää olleet välttämättömiä tukirakenteina.
Tieverkko
- Pääartikkeli: Roomalainen tie
Roomalaiset alkoivat rakentaa teitään vuonna 312 eaa. kun ensimmäisen valtatien Via Appian rakennus alkoi. Roomalainen tieverkosto oli imperiumin huippuvuosina noin 100 jaa. jopa 80 000 kilometriä pitkä ja ulottui kolmelle mantereelle. Roomalaiset rakensivat tiensä hyvin kestäviksi, sillä niissä oli kuusi kerrosta, eikä teitä tarvinnutkaan korjata satoihin vuosiin. Rakennustyövoimana käytettiin lähinnä sotilaita, mutta myös vankeja ja orjia.
Akveduktit
Roomalaisten vesijohdot eli akveduktit olivat useiden kilometrien pituisia, keskimäärin kaksi metriä kilometriä kohti laskevia rakennelmia, jotka toivat kaupunkeihin puhdasta vettä vuoristolähteistä, joista ja järvistä. Kaikkiaan vesijohtoja oli valtakunnassa noin 500 kilometriä, ja suurimmat akveduktit kuljettivat vuorokaudessa 190 000 kuutiometriä vettä. Tavallisesti vesi kulki maan pinnalle tai maan alle muuratuissa kouruissa, mutta paikoitellen akveduktit olivat jopa kolmikerroksisia rakennelmia, joita kannattelivat kivestä muuratut kaaret. Betoni oli akveduktien tärkein rakennusmateriaali. Jotkin roomalaisten vesijohtotyöt olivat käytössä vielä 1800-luvulla.
Kylpylät
Rooman kaupungissa oli yli 900 kylpylälaitosta eli termiä, jotka olivat tärkeä osa roomalaisten sosiaalista elämää. Kylpylät olivat monipuolisia, koristeellisia ja teknisesti kehittyneitä. Ne lämmitettiin roomalaisten keksimällä keskuslämmityksellä.
Colosseum
.jpg)
Roomalaiset saivat vuonna 80 jaa. valmiiksi maailman suurimman amfiteatterin ja Rooman kaikkien aikojen suurimman julkisen rakennuksen Colosseumin. Monikäyttöinen rakennus oli käytännöllisen arkkitehtuurin mestarinäyte. Se rakennettiin betonista, tiilistä ja kalkkituffikivestä. Nelikerroksisen ulkoseinustan pylväät edustavat doorilaista, joonialaista ja korinttilaista tyyliä, ja niiden tarkoitus oli keventää rakennuksen yleisilmettä.
Lähteet
- Christensen, Else & Moll, Jakob & Mosbech, Hakon: Rooma – antiikin suurvalta. Bonnier, 2011. ISBN 978-82-535-3200-4.
Viitteet
- ↑ Christensen et al. 2011, s. 89–90.
- ↑ a b c Christensen et al. 2011, s. 90.
- ↑ a b c Harris, Nathaniel: Antiikin Rooma, s. 162–167. Suomentanut Ahola, Veikko. Gummerus, 2001. ISBN 951-20-5906-1.
- ↑ Christensen et al. 2011, s. 95–96.
- ↑ Christensen et al. 2011, s. 90–91.
- ↑ Christensen et al. 2011, s. 92–93.
- ↑ Christensen et al. 2011, s. 94–95.
- ↑ Christensen et al. 2011, s. 96–97.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Antiikin Rooman arkkitehtuuri Wikimedia Commonsissa
