Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Antti Kurvinen-ilmiötä ja sen vaikutuksia nyky-yhteiskunnassa. Syitä, seurauksia ja mahdollisia ratkaisuja analysoidaan sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen. Seuraavien linjojen mukaisesti tarkastelemme erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä Antti Kurvinen:stä, tavoitteenamme tarjota täydellinen ja objektiivinen yleiskatsaus tästä aiheesta. Tämä artikkeli toimii informatiivisena ja ajatuksia herättävänä oppaana kaikille, jotka ovat kiinnostuneita ymmärtämään paremmin Antti Kurvinen:tä ja sen vaikutusta ympäristöömme.
Antti Kurvinen | |
---|---|
Antti Kurvinen vuonna 2021. |
|
Suomen maa- ja metsätalousministeri | |
Marinin hallitus
29.4.2022–20.6.2023 |
|
Edeltäjä | Jari Leppä |
Seuraaja | Sari Essayah |
Suomen tiede- ja kulttuuriministeri | |
Marinin hallitus
27.5.2021–29.4.2022 |
|
Edeltäjä | Annika Saarikko |
Seuraaja | Petri Honkonen |
Kansanedustaja | |
Ryhmä/puolue | Keskustan eduskuntaryhmä |
Vaalipiiri | Vaasan vaalipiiri |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 14. heinäkuuta 1986 Ylihärmä |
Asuinpaikka | Kauhava |
Puoliso | Menja Pöyhönen (2019–2022) |
Tiedot | |
Puolue | Keskusta |
Koulutus | oikeustieteen maisteri |
|
Antti Ilmari Vilhelm Kurvinen (s. 14. heinäkuuta 1986 Ylihärmä) on suomalainen keskustalainen poliitikko. Hänet valittiin eduskuntaan Vaasan vaalipiiristä vuoden 2015 eduskuntavaaleissa. Vuodesta 2009 Kurvinen on ollut myös Kauhavan kaupunginvaltuuston jäsen. Kurvinen nimitettiin Marinin hallituksen tiede- ja kulttuuriministeriksi 27. toukokuuta 2021. Hän siirtyi maa- ja metsätalousministeriksi 29. huhtikuuta 2022 Jari Lepän erottua tehtävästä. Hän on kesäkuusta 2023 lähtien Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja.
Kurvinen valmistui ylioppilaaksi alahärmäläisestä Härmän lukiosta vuonna 2005 ja oikeustieteen maisteriksi Lapin yliopistosta vuonna 2013. Ennen valintaansa eduskuntaan hän työskenteli lakimiehenä asianajotoimistossa vuodesta 2013.
Kurvinen oli Suomen Keskustanuorten puheenjohtaja vuosina 2009–2013. Hänet valittiin tehtävään lokakuussa 2009, jolloin hän voitti vastaehdokkaansa Jouni Pitkäsen äänin 128–105. Vuonna 2009 hän toimi Keskustan Opiskelijaliiton puheenjohtajana.
Vuoden 2004 kunnallisvaaleissa Kurvinen jäi ensimmäiselle varasijalle. Vuonna 2006 Kurvinen nousi varasijalta Ylihärmän kunnanvaltuustoon. Vuoden 2008 kunnallisvaaleissa Kurvinen valittiin ensimmäisen kerran Kauhavan kaupunginvaltuustoon. Vuoden 2012 kunnallisvaaleissa hänet valittiin jatkokaudelle kuntansa ääniharavana. Hän oli kaupunginvaltuuston ensimmäinen varapuheenjohtaja. Kurvinen oli myös Etelä-Pohjanmaan liiton maakuntahallituksen jäsen kaudella 2013–2016.
Kurvinen oli ehdolla vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Vaasan vaalipiiristä, muttei tullut valituksi 3 588 äänellä. Hänet valittiin eduskuntaan vuoden 2015 vaaleissa 5 838 äänellä. Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Kurvinen keräsi kaikkiaan 5 459 ääntä ja tuli valituksi jatkokaudelle. 26. toukokuuta 2021 Kurvinen valittiin Keskustan eduskuntaryhmän, puoluehallituksen ja Euroopan parlamentin jäsenten yhteiskokouksessa Annika Saarikon seuraajaksi tiede- ja kulttuuriministerinä Marinin hallituksessa.
Kurvinen työskenteli EU:n tekijänoikeusdirektiivin lainsäädäntötyössä ja palkkasi Liedeksen asiantuntijaksi.
Kurvinen avioitui marraskuussa 2019 Menja Pöyhösen kanssa. Huhtikuussa 2022 he ilmoittivat erovansa. Kurvinen harrastaa omien sanojensa mukaan ”kulttuuria ja liikuntaa”. Hän on sanonut harrastavansa muun muassa teatteria harrastajanäyttelijänä.
Edeltäjä: Jari Leppä |
Suomen maa- ja metsätalousministeri 2022−2023 |
Seuraaja: Sari Essayah |
Edeltäjä: Annika Saarikko |
Suomen tiede- ja kulttuuriministeri 2021−2022 |
Seuraaja: Petri Honkonen |
|
Meeri Kalavainen (1970) | Jouko Tyyri (1971) | Pentti Holappa (1972) | Marjatta Väänänen (1972) | Kalevi Kivistö (1975) | Kaarina Suonio (1982) | Arvo Salo (1983) | Gustav Björkstrand (1983) | Anna-Liisa Kasurinen (1987) | Tytti Isohookana-Asunmaa (1991) | Claes Andersson (1995) | Suvi-Anne Siimes (1998) | Suvi Lindén (1999) | Kaarina Dromberg (2002) | Tanja Karpela (2003) | Stefan Wallin (2007) | Paavo Arhinmäki (2011) | Pia Viitanen (2014) | Sanni Grahn-Laasonen (2015) | Sampo Terho (2017) | Annika Saarikko (2019, 2020) | Hanna Kosonen (2019) | Antti Kurvinen (2021) | Petri Honkonen (2022) | Sari Multala (2023)
|
|
|
|
|
|
|
|