Tässä artikkelissa aiomme sukeltaa Arkikieli:n jännittävään maailmaan. Aihe/henkilö/päivämäärä on herättänyt lukemattomien henkilöiden huomion historiansa aikana sen alkuperästä sen merkitykseen nykyään. Tämän kirjoituksen kautta tutkimme sen eri puolia, analysoimme sen vaikutusta yhteiskuntaan ja pohdimme sen vaikutusta eri alueilla. Epäilemättä Arkikieli on erittäin kiinnostava aihe, joka ansaitsee tutkimisen ja syvällisen ymmärtämisen.
Arkikieli on epämuodollista ja epävirallista kielenkäyttöä, joka poikkeaa neutraalista yleiskielestä ja asiatyylistä. Arkikielisyyksiä käytetään runsaasti etenkin puhekielessä mutta nykyisin aiempaa enemmän myös kirjoitetussa kielessä.
Sanakirjoissa arkikieliset sanat osoitetaan lyhenteellä ark.
Monen sanan kohdalla on erilaisia mielipiteitä siitä, onko se arkikielinen vai yleiskielinen. Yleiskielen ja arkikielen välinen harmaa alue on myös nykyisin aiempaa leveämpi. Melko yleisesti arkikielisiksi katsotaan esimerkiksi sanat jätski, kovis, kommari ja fiilinki. Sana kiva on monessa yhteydessä jo yleiskieltä, mutta ei kuitenkaan sovi mihin tahansa tekstiin, kuten yleiskieliset mukava ja miellyttävä.
Joskus arkikielisestä sanasta tulee ajan myötä yleiskielinen. Esimerkiksi sanat kolari, purkki, perua ja purnata olivat arkikielisiä vielä Nykysuomen sanakirjassa (1951–1961). Kun Kielitoimiston sanakirja ilmestyi sähköisenä vuonna 2004, aiemmin arkikielisinä pidetyt sanat flirttailla, sinkku, polttarit, lööppi ja funkkis oli jo merkitty yleiskielisiksi. Lyhentymällä syntyneet sanat muuttuvat nopeasti arkisista yleiskielisiksi, kuten video, mikro ja latte. Muodostustavaltaan uudenlaiset sanat ovat aluksi arkikielisiä, kuten kolaroida, häiriköidä ja mökkeillä. Myös vieraan kielen monikon pohjalta syntyneet pinssi ja fakta olivat aluksi arkikielisiä. Useat ruotsin kielestä mukautetut sanat olivat suomessa pitkään arkikielisiä, kuten pulla, bussi, tiskata, tolppa, remontti, henkselit, halsteri, karmi, mortteli ja siivu.