Bahama

Bahaman liittovaltio Commonwealth of The Bahamas
lippu vaakuna
Bahaman sijainti
Valtiomuoto	parlamentaarinen demokratia, perustuslaillinen monarkia
Kuningas Kenraalikuvernööri Pääministeri	Charles III Cynthia A. Pratt Philip Davis
Pääkaupunki	Nassau (233 832 as.)
Muita kaupunkeja	Freeport (27 270 as.)
Pinta-ala
– yhteensä	13 880 km²  (sijalla 161)
– josta sisävesiä	27,9 %
Väkiluku (2021)	352 655 (sijalla 179)
– väestötiheys	26,9 as. / km²
– väestönkasvu	0,89 % (2013)
Viralliset kielet	englanti
Valuutta	Bahaman dollari (BSD)
BKT (2017)
– yhteensä	9,172 mrd. USD  (sijalla 151)
– per asukas	25 306 USD
HDI (2019)	0,814 (sijalla 58)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous	1 %
– teollisuus	13 %
– palvelut	86 %
Aikavyöhyke	UTC−5
– kesäaika	UTC−4
Itsenäisyys Isosta-Britanniasta	10. heinäkuuta 1973
Lyhenne	BS
– ajoneuvot:	BS
– lentokoneet:	C6
Kansainvälinen suuntanumero	+1
Tunnuslause	Forward, Upward, Onward, Together
Kansallislaulu	”March On, Bahamaland”
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Bahaman yhteisö eli Bahama on Atlantin valtameressä sijaitseva saarivaltio. Se koostuu noin 700 saaren ketjusta, joista noin 30 on asuttuja. Bahama käsittää Länsi-Intian saariston pohjoisimman saariryhmän Bahamasaaret, jota nimeä käytetään epävirallisissa yhteyksissä suomen kielessä myös itse valtiosta. Bahama sijaitsee Kuuban ja Floridan välissä. Bahaman saarivaltion kokonaispinta-ala on noin 14 000 neliökilometriä ja asukkaita on noin 353 000. Saarilla käy vuosittain miljoonia turisteja, joita houkuttavat lauhkea ilmasto, hiekkarannat ja trooppiset metsät. Bahama on Kansainyhteisön jäsen ja suosittu offshore-yhtiöiden rekisteröintipaikka ja laivojen mukavuuslippumaa.

Maantiede

Bahama sijaitsee Kuuban ja Hispaniolan saarten pohjoispuolella, ja Bahamasaaret levittäytyvät kaakkois-lounaisakselilla 800 kilometrin matkalle Grand Bahamalta, joka on noin 100 kilometrin päässä Floridan rannikolta, Great Inaguan saarelle, joka on noin 80 kilometrin päässä Kuuban itäkärjestä. Vaikka saarten maapinta-ala on vain vajaat 14 000 neliökilometriä, ne sijaitsevat noin 259 000 neliökilometrin alueella.

Bahamasaariin kuuluu yhteensä 700 saarta, jotka koostuvat vulkaanisen kallioperän päällä olevasta korallikalkista. Korkokuvaltaan saaret ovat erittäin matalia, ja korkein kohta sijaitsee Cat Islandilla, korkeudeltaan 63 metriä. Saarista noin 30 on asuttuja. Saarilla ei ole jokia, mutta New Providencella, San Salvadorilla ja Great Inagualla on huomattavia järviä.

Saarien ilmasto on viileämpi kuin muilla Karibian saarilla. Talvella keskilämpötila on 21 °C, kesällä 30 °C. Pääosa sateista tulee kahden sadekauden aikana: touko-kesäkuussa ja syys-lokakuussa. Trooppiset hirmumyrskyt saattavat aiheuttaa suurtakin vahinkoa. Hurrikaanikausi sijoittuu kesä–marraskuulle.

Bahamasaarilla on monipuolinen linnusto, kasvillisuus ja kalasto sekä mielenkiintoisia matelijoita, mutta vain harvoja alkuperäisiä nisäkäslajeja. Saaria ympäröivät koralliriutat, ja siellä tavataan myös valaita ja delfiineitä. Karibianmäntymetsiä on Grand Bahamalla, Abacolla, Androsilla ja New Providencella.

Bahamalla on 32 kansallispuistoa. Vanhin niistä on vuonna 1958 perustettu Exuma Caysin kansallispuisto, jossa suojellaan läntisen pallonpuoliskon toiseksi suurinta koralliriuttaa, ja sekä maa- että merialueita. Tällaisten alueiden rauhoittaminen kalastukselta ja muulta saalistukselta on erityisen tärkeää, kun turismi ja loma-asutus alueella lisääntyvät.

Historia

Varhaishistoria

Bahamasaarten ensimmäiset asukkaat saapuivat 600-luvun tienoilla. He olivat sukua tainoille ja saapuivat Bahamasaarille Hispaniolasta tai Kuubasta. Muuttoliike Bahamalle jatkui muutaman vuosisadan ja sen asukkaat tulivat tunnetuksi lucayaneina. Ennen eurooppalaisten saapumista lucayaneja oli ehkäpä 80 000, mutta heidän määränsä väheni nopeasti kulkutautien ja orjuutuksen takia. Bahamaa on usein pidetty kokonaan tyhjentyneenä vuoteen 1513 mennessä, mutta on mahdollista että lucayaneja eli vielä jonkin aikaa tuon vuoden jälkeenkin.

Kolumbus saapui ensimmäisenä eurooppalaisena Bahamasaarille lokakuussa 1492. Tutkijat kiistelevät yhä siitä, mille Bahamasaarista Kolumbus rantautui ensimmäisenä. Kolumbus nimitti saarta San Salvadoriksi, mutta ei ole varmaa, oliko kyseessä sama saari, jota kutsutaan nykyään San Salvadoriksi. Kyseessä on saattanut olla myös Samana Cay.

Siirtomaakausi

Espanja ei ollut kovinkaan kiinnostunut Bahaman asuttamisesta. He kuitenkin orjuuttivat tai siirsivät arawakit pois saarilta 20 vuoden kuluessa. Noin 40 000 arawakia vietiin orjiksi Hispaniolan saarelle. Tämän jälkeen saaret olivat käytännössä asumattomia, kunnes englantilaiset siirtolaiset saapuivat Bermudalta vuonna 1647.

Vuonna 1717 Bahamasta tuli Brittien siirtokunta. Saarelle muutti Yhdysvalloista maan vapaussodan jälkeen lojalisteja orjineen. New Providencen asukasluku esimerkiksi kolminkertaistui 1780-luvulla. Yhdysvaltain sisällissodan aikana Bahaman talous kukoisti, kun Nassaun kautta konfederaatio pystyi kiertämään satamasaartoa. Sodan jälkeen talous kuitenkin jäi vuosikymmeniksi polkemaan paikoilleen.

Yhdysvaltain kieltolain aikana saaret toimivat rommikauppiaiden tukikohtana. Matkailuelinkeinon kehittäminen auttoi, kun kieltolain purkaminen 1933 päätti rommikaupan ja vuonna 1938 tauti tuhosi merisienten keräämisen.

Vuonna 1950 Britannia antoi Yhdysvalloille luvan perustaa saarille ohjusvalvonta-aseman. Vuonna 1955 perustettiin Freeportin vapaakauppa-alue, joka houkutteli sekä matkailijoita että pankkipalveluita.

Itsenäisyys

Bahama sai autonomian 1964 ja vuonna 1973 täyden itsenäisyyden. Ensimmäinen itsenäinen edustajisto valittiin vuonna 1967 Bahaman kaksikamariseen parlamenttiin.

Vuonna 1983 hallitusta syytettiin yhteyksistä huumeiden salakuljetukseen. Lynden Pindling oli hallituksen johdossa 1967–1992. Hänen jälkeensä pääministeriksi nousi keskustavasemmistolaisen Hubert Ingrahamin puolue FNM. Ingraham palautti kuolemanrangaistuksen lakiin vuonna 1996, ja vuonna 1998 kaksi murhaajaa teloitettiin kansainvälisestä painostuksesta huolimatta. Vuonna 2002 Edistyksellinen liberaalipuolue PLP nousi valtaan syrjäyttäen FNM:n. Vuonna 2007 FNM palasi enemmistöpuolueeksi.

Parlamenttivaaleissa vuonna 2017 FNM (Free National Movement) sai suuren vaalivoiton ja 35 maan parlamentin 39 paikasta. Hallinnut PLP (Progressive Liberal Party) sai vain neljä paikkaa. Pääministeri Perry Christie menetti myös oman parlamenttipaikkansa. Taustalla oli äänestäjien tyytymättömyys PLP:n ja pääministeri Christien hallituksen kykyyn vastata kohonneeseen työttömyyteen ja lisääntyneeseen rikollisuuteen sekä siihen, että hallitus oli sallinut kiinalaisten sijoittajien tuoda maahan kiinalaista työvoimaa yrityksiinsä. FNM:n johtaja Hubert Minnis nousi vaalien jälkeen Bahaman neljänneksi pääministeriksi sen jälkeen, kun saariryhmä oli itsenäistynyt vuonna 1973 Britannian alaisuudesta.

Politiikka

Saarten johdossa on kuningas Charles III, sillä Bahama kuuluu Kansainyhteisöön. Häntä edustaa saarilla Bahaman kenraalikuvernööri. Hallituksen johdossa on pääministeri. Bahaman kaksikamarisen parlamentin ylähuoneeseen valitaan 16 senaattoria, jotka kuvernööri nimittää pääministerin ja oppositiojohtajan esityksestä. Alahuoneeseen valitaan yksi edustaja jokaisesta vaalipiiristä. Vuoden 2017 vaaleissa vaalipiirejä oli 39. Äänestysikäraja on 18 vuotta.

Bahama on käytännössä kaksipuoluejärjestelmä, jonka puolueet ovat Vapaa kansallinen liike FNM (Free National Movement) ja Edistyksellinen liberaalipuolue PLP (Progressive Liberal Party). FNM:n Hubert Minnis nousi pääministeriksi toukokuussa 2017 PLP:n Perry Christien tilalle.

Aluejako

Bahama on jaettu 32 alueeseen. New Providence on suoraan keskushallinnon alaisena, ja sen lisäksi on 31 piiriä. Niistä 13 on jaettu edelleen kuntiin ja 18 on yhtenäishallintopiirejä. Aluehallinto päättää kaavoituksesta, liiketoiminnan lisensseistä, liikennesuunnittelusta ja huolehtii valtion rakennusten ylläpidosta. Paikallisvaalit pidetään kolmen vuoden välein. Kuntien ja yhtenäishallintopiirien valtuustot valitaan suoraan, ja 13 piirin valtuustot epäsuoraan kunnanvaltuustojen jäsenistä.

Kaikkiaan alueita on 32:

NP: New Providence 1. Acklins 2. Berrysaaret 3. Bimini 4. Black Point 5. Cat Island 6. Keski-Abaco 7. Keski-Andros 8. Keski-Eleuthera

9. Freeport 10. Crooked Island 11. Itä- Grand Bahama 12. Exuma 13. Grand Cay 14. Harbour Island 15. Hope Town 16. Inagua

17. Long Island 18. Mangrove Cay 19. Mayaguana 20. Moorensaari 21. Pohjois-Abaco 22. Pohjois-Andros 23. Pohjois-Eleuthera 24. Ragged Island

25. Rum Cay 26. San Salvador 27. Etelä-Abaco 28. Etelä-Andros 29. Etelä-Eleuthera 30. Spanish Wells 31. Länsi- Grand Bahama 32. Green Turtle Cay

Talous ja infrastruktuuri

Talous

Bahama on Karibian alueen rikkaimpia valtioita. Sen talous perustuu markkinatalouteen ja pohjautuu pitkälti matkailuun ja kansainvälisiin finanssipalveluihin. Jossain kaakkoisosien kylissä harjoitetaan edelleen perinteistä pienmaataloutta ja kalastusta. Vain pieni osa maasta on viljelykelpoista, joten maatalouden kokonaisosuus bruttokansantuotteesta ja työvoimasta on pieni. Vaikka maa viekin hedelmiä, vihanneksia ja mereneläviä, suurin osa ruokatuotteista tuodaan ulkomailta.

Yhdysvaltain talouden suhdanteet vaikuttavat Bahaman talouteen merkittävästi. Yhdysvalloista tulee suurin osa matkailijoista, ja se on myös Bahaman tärkein kauppakumppani. Vuonna 2016 Bahaman viennistä 82,8 % suuntautui Yhdysvaltoihin ja tuonnista 82,1 prosenttia tuli Yhdysvalloista. Asukaskohtaisen BKT:n perusteella Bahama on Pohjois-Amerikan kolmanneksi rikkain maa Yhdysvaltojen ja Kanadan jälkeen).

Turismin osuus Bahaman bruttokansantuotteesta oli vuonna 2016 noin 44,8 prosenttia. Matkailuala työllisti suoraan 53 000 ihmistä eli 27,3 prosenttia kaikista työssä kävijöistä. World Travel and Tourism Councilin mukaan matkailun osuus työntekijöistä oli vuonna 2016 koko maailman kolmanneksi suurin. Toinen merkittävä talouden ala on finanssipalvelut. Monet pankit ja säätiöt ovat muuttaneet Bahamalle, koska maassa ei ole tulo- eikä yritysveroja. Bahaman lainsäädäntö erottaa toisistaan ne pankit, jotka tarjoavat palveluita paikallisille asukkaille offshore-pankeista, jotka palvelevat pelkästään ulkomailla toimivia asiakkaita, jotka harjoittavat liiketoimintaa muissa kuin Bahaman valuutassa. Jako on tehty valvonnan helpottamiseksi.

Vuonna 2000 G8-maiden rahanpesun vastainen työryhmä listasi 15 maata, joiden se katsoi olevan yhteistyöhaluttomia talousrikollisuuden vastaisessa toiminnassaan. Bahama oli tällä listalla. Maa teki nopeasti muutoksia lainsäädäntöönsä ja poistettiin listalta seuraavana vuonna.

Liikenne

Bahamasaarille pääsee lentäen ja vesiteitse. Tärkeimmät lentoasemat ovat Lynden Pindlingin kansainvälinen lentoasema Nassaussa ja Grand Bahaman kansainvälinen lentoasema Freeportissa. Saarilla on kaikkiaan kymmeniä lentoasemia, mutta suurin osa niistä palvelee vain saarten välistä lentoliikennettä. Nassaussa ja Grand Bahaman saarella vierailee vuosittain useita risteilyaluksia, joista monet ovat Floridasta. Pienet postiveneet puolestaan kuljettavat matkustajia, rahtia ja postia Nassausta muille saarille.

Bahama on yksi viidestä suurimmasta mukavuuslippumaasta. Vuonna 2010 Bahaman lipun alla purjehti 1 170 alusta, kymmenenneksi eniten maailmassa.

Väestö

Bahaman tilastokeskuksen arvioiden mukaan vuonna 2016 saarilla asui 373 000 ihmistä. Bahaman sisäinen muuttoliike on vienyt asukkaita matkailukeskuksiin, ja New Providencen saarella asuu kaksi kolmasosaa saarten asukkaista.

Noin 74 prosenttia bahamalaisista on afrikkalaista alkuperää. Eurooppalaistaustaisia on noin 11 prosenttia asukkaista. Haitilta on muuttanut 1900-luvun puolivälin jälkeen paljon ihmisiä, ja heidän osuutensa asukkaista on 15 prosenttia. Englanti on Bahaman ainoa virallinen kieli. Lisäksi erityisesti haitilaisten tulokkaiden takia ranskaa ja haitin kreolia puhutaan paljon.. Maahanmuuton vuoksi Bahaman väestönkasvu on selvästi suurempi kuin Karibialla keskimäärin.

Uskonnoltaan bahamalaisista suurin osa on protestantteja. Vuoden 2000 väestönlaskennassa baptisteja oli 35,4 %, anglikaaneja 15,1 %, katolisia 13,5 %, helluntailaisia 8,1 %, Church of Godiin kuuluvia 4,8 %, metodisteja 4,2 %, muita kristittyjä 15,2 %, määrittelemättömiä tai uskonnottomia 2,9 % ja muita 0,8 %.

Kulttuuri

Bahamalaisilla on voimakas kansallinen identiteetti, mutta he korostavat myös eroja pääkaupunkilaisten ja eri pikkusaarten paikallisten kulttuurien välillä. Kulttuuri on syntynyt brittiläisistä ja länsiafrikkalaisista aineksista. Paikalliset olosuhteet, kuten meren läheisyys, vaikuttivat myös kulttuurin muodostumiseen.

Yli 60 % asukkaista elää kaupungeissa, pääkaupunki Nassaun lisäksi toinen kaupunki on matkailuun keskittynyt Freeport. Nassaussa on monen tasoisia rakennuksia rikkaiden ökyalueista työttömien slummeihin. Talot on rakennettu puusta tai kalkkikivestä. Hurrikaaniuhkan takia korkeita rakennelmia vältetään.

Bahamalainen perinneruoka on suuri kotilo (Lobatus gigas ja muut vastaavat lajit), riisi ja herneet. Kaupunkilaiset syövät hedelmiä, vihanneksia, lihaa tai kalaa, leipää ja riisiä. Ulkosaarilla syödään enemmän hedelmiä, vihanneksia ja kalaa.

Vuonna 2001 bahamalainen Baha Men voitti Grammy-palkinnon kappaleella ”Who Let the Dogs Out?”.

Hallitus ylläpitää radioverkkoa ja saarten ainoaa televisioasemaa. Lisää kanavia näkyy kaapeliverkossa, ja joitakin kaupallisia radiokanavia toimii myös. Lehdistö kirjoittaa kaikenlaisista asioista, myös hallitusta arvostelevin äänenpainoin.

Urheilu

Britannian siirtomaahistoria näkyy urheilussa, sillä kriketti ja jalkapallo ovat suosittuja urheilulajeja. Vesiurheilu ja kalastus ovat puolestaan suosittuja vapaa-ajan harrastusmuotoja. Lähes jokaisella saarella järjestetään purjehdus- ja kalastuskilpailuja.

Bahaman jalkapallomaajoukkue ei ole juuri menestynyt kansainvälisissä arvokisoissa. Vuonna 1971 se pääsi Pan-Amerikan kilpailuissa ensimmäiselle kierrokselle. FIFA-rankingissa se on toukokuussa 2017 jaetulla sijalla 206. Bahamalaiset urheilijat ovat yleisesti pärjänneet yleisurheilussa, tenniksessä ja purjehduksessa.

Olympialaisiin Bahama on osallistunut vuodesta 1952 alkaen. Se on voittanut yhteensä neljätoista mitalia, joista kuusi on kultaisia. Kultamitalit ovat voittaneet Pauline Davis-Thompson (kaksi, joista toinen viestikulta), Tonique Williams-Darling, miesten 4 × 400 metrin viestijuoksujoukkue, Shaunae Miller sekä purjehtijat Cecil Cooke ja Durward Knowles.

Lähteet

• The Bahamas Encyclopædia Britannica. 2018. Encyclopædia Britannica, inc. Viitattu 27.3.2018. (englanniksi)
• Meditz, Sandra W. & Hanratty, Dennis M. (toim.): Caribbean Islands: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1987. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.3.2018). (englanniksi)

Viitteet

Aiheesta muualla

• The Bahamas Guide (Arkistoitu – Internet Archive) Matkailusivusto (englanniksi)

n k m Commonwealth realmit ja dominiot Nykyiset Antigua ja Barbuda Australia Bahama Belize Grenada Jamaika Kanada Papua-Uusi-Guinea Saint Kitts ja Nevis Saint Lucia Saint Vincent ja Grenadiinit Salomonsaaret Tuvalu Uusi-Seelanti Yhdistynyt kuningaskunta Entiset Barbados Ceylon Etelä-Afrikka Fidži Gambia Ghana Guyana Intia Irlanti Kenia Malawi Malta Mauritius Newfoundland Nigeria Pakistan Sierra Leone Tanganjika Trinidad ja Tobago Uganda

n k m Kansainyhteisö Jäsenvaltiot Antigua ja Barbuda Australia Bahama Bangladesh Barbados Belize Botswana Brunei Dominica Etelä-Afrikka Fidži Gabon Gambia Ghana Grenada Guyana Intia Jamaika Kamerun Kanada Kenia Kiribati Kypros Lesotho Malawi Malesia Malediivit Malta Mauritius Mosambik Namibia Nauru Nigeria Pakistan Papua-Uusi-Guinea Ruanda Saint Kitts ja Nevis Saint Lucia Saint Vincent ja Grenadiinit Salomonsaaret Sambia Samoa Seychellit Sierra Leone Singapore Sri Lanka Swazimaa Tansania Togo Tonga Trinidad ja Tobago Tuvalu Uganda Uusi-Seelanti Vanuatu Yhdistynyt kuningaskunta