Bomarsund

Bomarsund

Linnoituksen sijainti Ahvenanmaan kartalla.

Bomarsundin linnoitus on Ahvenanmaalla Sundin kunnassa Bomarsundin kylässä sijaitseva rauniolinna. Sen päälinna oli Ahvenanmaan kaikkien aikojen suurin rakennus. Linnoitus tuhottiin Oolannin sodan Bomarsundin taistelussa vuonna 1854.

Historia

Rakentaminen

Kun Venäjä oli saanut Suomen vuoden 1808 Suomen sodassa, se halusi vahvistaa uuden länsirajansa puolustusta. Bomarsundin linnoituksesta piti tehdä tarpeeksi iso, jotta se kestäisi pitkää piiritystä. Rakennustöitä valmisteltiin jo 1810–1819, jolloin tehtiin ensimmäiset piirustukset, mutta suunnitelmat hylättiin vuonna 1820. Vuonna 1828 keisari Nikolai I tilasi uudet piirustukset. Linnoitusta alettiin rakentaa vuonna 1832. Päälinnake rakennettiin vuosina 1832–1844 ja otettiin käyttöön jo vuonna 1839. Prästön suojatornia alettiin rakentaa vuonna 1842, Notvikin tornia vuonna 1844 ja Brännklintin tornia vuonna 1852. Muut osat linnoituksesta olivat edelleen kesken Bomarsundin taistelun alkaessa vuonna 1854.

Linnoituksen viereen syntyi pientä varuskuntakaupunkia muistuttanut taajama Skarpans, jossa asui sotilaita, sotilaiden perheitä ja muita siviilejä.

Oolannin sota

Pääartikkeli: Bomarsundin taistelu

Vuonna 1853 alkanut Krimin sota laajeni vuonna 1854 Itämerelle Oolannin sodaksi. Tuolloin Bomarsundin linnoitus oli vasta puolivalmis.

Brittiläiset ja ranskalaiset joukot hyökkäsivät linnoitukseen 8. elokuuta 1854 noin 12 000 miehellä. Samaan aikaan noin 40 Itämeren laivaston alusta asettui puolikaareen Lumparnille linnoituksen edustalle. Puolustajia linnoituksessa oli noin 2 200, joukossa suomalaisia tarkka-ampujia, ja hyökkääjiä oli noin 12 000. Neljän päivän taisteluiden jälkeen linnoitus antautui.

Noin kaksituhatta sotavankia vietiin Ranskaan ja Englantiin. Myöhemmin linnoitus tuhottiin, koska brittiläisten etujen mukaista oli estää venäläisten sotilaallinen toiminta saarilla. Krimin sodan vuonna 1856 päättäneeseen Pariisin rauhansopimukseen otettiin määräys, ettei Ahvenanmaata saa linnoittaa.

Linnan rakenne

Suunnitelmat ja toteutus

Bomarsundin 1810-luvulla laadittu ensimmäinen linnoitussuunnitelma perustui bastioneihin. Kun tykit ja tuliaseet yleistyivät, bastionijärjestelmä jäi vanhanaikaiseksi. Uudet piirustukset noudattivat ranskalaisen markiisi Marc René de Montalembertin mallia, jossa tykkien suojaksi rakennettiin pomminkestävät tiilimuurit.

Päälinnake rakennettiin tiilistä, graniitista ja rautapellistä. Rakennustöihin osallistui sotilaita, insinöörejä ja vankeja. Puolustuslinnoituksen lisäksi rakennuksesta tuli kommendantin virka-asunto ja Venäjän vallan symboli. Linnakkeessa oli myös ortodoksinen kirkko ja muiden uskontokuntien kappelit. Suunnitelman mukaan päälinnakkeen länsipuolelle oli tarkoitus rakentaa vielä suurempi linnoitus, joka olisi ollut halkaisijaltaan yli kilometrin levyinen valtava ympyrä. Ympärysmuuriin olisivat kytkeytyneet alkuperäinen päälinnake, linnoitettu makasiini ja sairaala, viisi puolustustornia (A, B, C, D ja F), joukko barbetteja sekä tykkipatteri (E). Tästä kokonaisuudesta valmistui vain C-torni eli Brännklintin torni. Sairaalaa, makasiinia ja neljää muuta tornia alettiin rakentaa, mutta ne eivät ehtineet valmistua ennen sotaa. Suuri ulkomuuri jäi kokonaan rakentamatta. C-tornissa ei ollut tykkien ampuma-aukkoja idän puolella, koska tornin takasivu olisi päämuurin valmistuttua jäänyt linnoituksen sisäpihalle.

Kaikkiaan Bomarsundin alueelle oli tarkoitus tulla kaksitoista puolustustornia, joista edellä mainitun läntisen C-tornin ohella valmistuivat linnakkeen pohjoispuolisella niemellä sijainnut Notvikin torni (U-torni) ja idässä viereisellä Prästön saarella sijainnut Z-torni, joiden oli tarkoitus suojata satamaa ja linnoitusta pohjoiselta merenselältä tulevalta hyökkäykseltä. Prästön tornin korkeus oli 14 metriä ja halkaisija 42 metriä. Puolet tornin tiloista oli sotilaiden ja tykkien sijoituspaikkana, toinen puoli toimisto- ja huoltotiloina.

Bomarsundin suunnitelmat perustuivat oletukseen, että vihollinen hyökkäisi pohjoisesta, joten kiinteiden varustusten rakentaminen keskittyi linnoituksen pohjoispuolelle. Linnoituksen länsi- tai kaakkoispuolelta Lumparnin selältä tulevaan hyökkäykseen ei uskottu, koska Lumparnille idästä johtavan Ängösundin salmen oletettiin olevan liian kapea isoille purjelaivoille ja lisäksi se voitaisiin tarvittaessa suojata tykkiveneillä. Tämä osoittautui virheeksi, sillä Bomarsundin taistelussa vihollislaivasto saapui juuri suojattoman Ängösundin kautta.

Nykytila

Linnan rauniot ovat matkailukohde. Muinaismuistoalueen pinta-ala on 870 hehtaaria. Päälinnasta on jäljellä joitakin graniittisia muurinpätkiä. Lisäksi raunioina on neljä linnantornia.

Vanhassa luotsituvassa toimii Bomarsundin museo, joka on avoinna kesäkuukausina. Telegrafen on paikkakunnan toinen museo, jossa on esillä myös linnoituksen pienoismalli.

Lähteet

Kirjallisuutta

• Graham Robins ym.: Bomarsund – det ryska imperiets utpost i väster
• Isela Valve: Det flög en kråka över Bomarsund
• Gardberg, C.J.: Kivestä ja puusta. Suomen linnoja, kartanoita ja kirkkoja. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 978-951-1-17423-3.
• Suhonen, V.P.: Suomalaiset linnoitukset 1720-luvulta 1850-luvulle. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2011. ISBN 978-952-222-275-6.
• Sampo Ahto: Suomenlahden rauniolinnat. Helsinki: Sotasokeat ry (Kauppakirjapaino Oy), 1977. Sivut 7–47.

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bomarsund.

• Suomalaiset linnoitukset: Bomarsund (kuvia)
• Historien om Bomarsund (Arkistoitu – Internet Archive) Ålands museumin sivulla (ruotsiksi)