Tässä artikkelissa tutkimme Bön:n aihetta eri näkökulmista, jotta voimme analysoida sen vaikutusta nyky-yhteiskuntaan. Sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen tutustumme Bön:een liittyviin tärkeimpiin näkökohtiin. Lisäksi tarkastelemme Bön:n mahdollisia vaikutuksia ja seurauksia eri aloilla sekä tämän aiheen herättämiä tulevaisuudennäkymiä. Yksityiskohtaisen ja kattavan analyysin avulla yritämme valaista Bön:tä ja sen merkitystä nykymaailmassa.
Bön tai Bon on tiibetiläinen uskonto, joka syntyi 1000-luvulla. Tiibetin lisäksi bön-luostareita on myös Intiassa, jonne uskonto tuli vuoden 1950 jälkeen Tiibetistä. Bön muistuttaa paljon buddhalaisuutta, mutta siinä on joitain erityispiirteitä.
Nimellä bön on kutsuttu myös Tiibetin alkuperäistä uskontoa, joka edelsi buddhalaisuuden tuloa ja taantui 700- ja 800-luvuilta alkaen kun buddhalaisuus pääsi kuninkaan suojelukseen. Ei kuitenkaan tiedetä varmasti, pohjautuuko 1000-luvulla syntynyt bön siihen ja onko näiden uskontojen välillä jatkumoa.
Bön-opetukset sisältävät samantyyppisiä harjoituksia kuin jotkin tiibetinbuddhalaiset perinteet, ja länsimaissa vaikuttava lama Tenzin Wangyal Rinpoche kutsuukin perinnettä bön-buddhalaisuudeksi vaikka perinteen hengellinen johtaja Lungtok Tenpai Nyima onkin todennut, että toivoisi vain 'bön'-sanaa käytettävän. Bön-uskonnon perustajana ei pidetä Siddharta Gautamaa ja esimerkiksi stupaa kierretään bönissä päinvastaiseen suuntaan kuin buddhalaisuudessa.
Opetukset jaotellaan yleisesti yhdeksään tasoon, joista alimmat neljä sisältävät harjoituksia, joilla pyritään harmonisoimaan ihmisen ja ympäristön välistä suhdetta – näitä neljää ensimmäistä opetustasoa voitaisiin kaiketi pitää šamanistisina. Ylemmät opetustasot sisältävät sutra-, tantra- ja dzogchen-opetuksia. Länsimaissa opetetaan lähinnä näiden ylempien tasojen harjoituksia.
Suomessa bön-uskontoa harjoitetaan muutamilla paikkakunnilla Tenzin Wangyal Rinpochen perustaman Ligmincha-järjestön alaisuudessa.