Tässä artikkelissa käsittelemme Caterine Ibargüen:n tärkeää aihetta, joka on herättänyt suurta kiinnostusta ja keskustelua asiantuntijoiden ja suuren yleisön keskuudessa. Caterine Ibargüen on aihe, joka kattaa useita näkökohtia ja jolla on merkittävää merkitystä nyky-yhteiskunnassa. Caterine Ibargüen on onnistunut vangitsemaan miljoonien ihmisten huomion eri puolilla maailmaa politiikkaan vaikuttamisesta populaarikulttuuriin. Tämän artikkelin aikana tutkimme erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja suhteessa Caterine Ibargüen:een tavoitteenaan tarjota kattava ja rikastuttava näkemys tästä transsendenttisesta aiheesta.
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Ibargüen Pekingin MM-kilpailuissa 2015 | |||
Maa: Kolumbia | |||
Naisten yleisurheilu | |||
Olympialaiset | |||
Kultaa | Rio 2016 | kolmiloikka | |
Hopeaa | Lontoo 2012 | kolmiloikka | |
MM-kilpailut | |||
Kultaa | Moskova 2013 | kolmiloikka | |
Kultaa | Peking 2015 | kolmiloikka | |
Hopeaa | Lontoo 2017 | kolmiloikka | |
Pronssia | Daegu 2011 | kolmiloikka | |
Pronssia | Doha 2019 | kolmiloikka |
Caterine Ibargüen Mena (s. 12. helmikuuta 1984 Apartadó, Antioquia) on kolumbialainen yleisurheilija. Päälajissaan kolmiloikassa hän on voittanut olympiakultaa ja kaksi maailmanmestaruutta.
Ibargüén aloitti uransa korkeushyppääjänä. Hän on voittanut korkeushypyssä Etelä-Amerikan mestaruuden vuosina 2005, 2006, 2007 ja 2009. Alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa 1999 hän karsiutui loppukilpailusta. Korkeushypyssä hän kilpaili myös Ateenan olympialaisissa 2004, Helsingin MM-kisoissa 2005, Berliinin MM-kisoissa 2009 sekä Moskovan sisäratojen MM-kisoissa 2006, joissa joka kerralla karsiutui loppukilpailusta. Alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa 2002 hän kilpaili kolmiloikassa karsiutuen loppukilpailusta.
Vuonna 2010 Ibargüen keskittyi kolmiloikkaan ja ylitti tuona vuonna ensimmäisen kerran 14 metriä. Kesällä 2011 hän paransi kolmiloikan Etelä-Amerikan ennätystä neljästi. Kolmiloikassa hän on voittanut Etelä-Amerikan mestaruuden vuosina 2009 ja 2011. Daegun MM-kilpailuissa 2011 hän sijoittui kolmanneksi tuloksella 14,84 m. Saman vuoden Pan-Amerikan kisoissa hän voitti kolmiloikan tuloksella 14,92 m ja sijoittui pituushypyssä kolmanneksi tuloksella 663 cm. Lontoon olympialaisissa 2012 hän sijoittui toiseksi tuloksella 14,80 m. Moskovan MM-kilpailuissa 2013 hän voitti maailmanmestaruuden tuloksella 14,85 m.
18. heinäkuuta 2014 Ibargüen paransi Etelä-Amerikan ennätyksen lukemiin 15,31 m. Vuonna 2015 hän voitti kultaa Pan-Amerikan kisoissa myötätuulituloksella 15,08 m ja Pekingin MM-kilpailuissa tuloksella 14,90 m. Riossa 2016 Ibargüen voitti olympiakultaa tuloksella 15,17 m. Lontoon MM-kilpailuissa 2017 hän sai hopeaa tuloksella 14,89. Hän voitti maanosien cupissa 2018 pituushypyn Kolumbian ennätystuloksella 693 ja kolmiloikan tuloksella 14,76. Dohan MM-kilpailuissa 2019 hän saavutti kolmiloikassa pronssia tuloksella 14,73. Vuonna 2021 järjestetyissä Tokion olympialaisissa hän oli kymmenes.
1996: Inesa Kravets | 2000: Tereza Marinova | 2004: Françoise Mbango Etone | 2008: Françoise Mbango Etone | 2012: Olga Rypakova | 2016: Caterine Ibargüen | 2020: Yulimar Rojas |
1993: Anna Birjukova | 1995: Inesa Kravets | 1997: Šárka Kašpárková | 1999: Paraskeví Tsiamíta | 2001: Tatjana Lebedeva | 2003: Tatjana Lebedeva | 2005: Trecia Smith | 2007: Yargelis Savigne | 2009: Yargelis Savigne | 2011: Olha Saladuh’a | 2013: Caterine Ibargüen | 2015: Caterine Ibargüen | 2017: Yulimar Rojas | 2019: Yulimar Rojas | 2022: Yulimar Rojas | 2023: Yulimar Rojas | |
|