Deir Yassinin verilöyly

Deir Yassinin verilöyly oli 9. huhtikuuta 1948 Irgunin ja Lehin juutalaistaistelijoiden toteuttama verilöyly arabien asuttamassa Deir Yassinin kylässä Jerusalemin länsipuolella nykyisessä Israelissa. Tapahtumat olivat osa Palestiinan mandaattialueen sisällissotaa. Kylän valtausta yrittäneet joukot saivat vastaansa tulitusta ja kärsivät tappioita. Hurjistuneet hyökkääjät ampuivat kylää vallatessaan myös naisia, lapsia ja vanhuksia ja teloittivat vangeiksi saamiaan arabeja. Surmansa sai arviolta 100–120 arabia taistelijat mukaan lukien. Vastapuoli käytti tapausta välittömästi propaganda-aseena. Uutisointi verilöylystä vaikutti osaltaan arabimaiden päätökseen hyökätä Israeliin hieman myöhemmin. Arabien levittämät väritetyt versiot tapahtumista oli tarkoitettu lujittamaan arabien vastarintaa, mutta ne päinvastoin herättivät siviiliväestössä pelkoa ja lisäsivät arabien pakoa sota-alueilla olevista kylistä.

Tausta

Deir Yassin oli arabien asuttama kylä brittien hallitsemalla Palestiinan mandaattialueella lähellä Jerusalemin kaupunkia. Kylä sijaitsi Jerusalemin ja Tel Avivin välisellä maantiellä ja sen hallinnalla oli tästä syystä strateginen merkitys. Sen asukasluku oli noin 750. Arabien ja juutalaisten välit mandaattialueella olivat kiristyneet etenkin 1930-luvulta lähtien. Tilanne äityi sisällissodaksi ryhmien välillä. Deir Yassinin asukkaat olivat aikaisemmin ottaneet yhteen Givat Shaulin juutalaisten asukkaiden kanssa.

Aikaisempien yhteenottojen päätteeksi Deir Yassinin arabit ja Givat Shaulin juutalaiset olivat solmineet keskenään hyökkäämättömyyssopimuksen. Deir Yassinin asukkaat suostuivat olemaan antamatta tarvikkeita tai suojaa arabitaistelijoille. Vastaavasti kylä säästettäisiin juutalaisten hyökkäyksiltä. Joidenkin israelilaisten tahojen mukaan kylä oli kuitenkin ennen tapahtumia Arabien vapautusarmeijan taistelijoiden tukikohta.

Verilöyly

Aamulla 9. huhtikuuta 1948 noin 120 Lehin ja Irgunin jäsentä suuntasi Jerusalemista kohti Deir Yassinia. Mukana oli kovaäänisillä varustettu auto, josta kuulutettiin vaatimusta aseiden laskemisesta ja kylän tyhjentämisestä. Auto suistui kuitenkin ojaan, eikä tiedetä kuulivatko kyläläiset vaatimusta.

Hyökkääjien lähestyessä heitä vastaan avattiin kiivas tuli. Juutalaiset saivat tulitukea Haganan konekivääreiltä läheisiltä kukkuloilta ja lopulta paikalle saapui myös kaksi Palmahin panssariautoa. Puolustajien vastarintapesäkkeet tuhottiin ja hyökkääjät etenivät talosta taloon käsikranaatteja ja käsiaseita käyttäen. Taloja räjäytettiin ja monet pakoon yrittäneistä ammuttiin kaduille. Kylän valtaus oli päättynyt myöhään iltapäivällä. Hyökkääjät menettivät tappioina neljä kaatunutta ja kymmeniä haavoittuneita.

Verilöyly oli alkanut taistelun aikana ja jatkui sen jälkeen. Osa siviileistä ja arabitaistelijoista ammuttiin heti. Useita vangittuja ammuttiin Irgunin Sheikh Baderin tukikohdassa Jerusalemin länsipuolella. Joitakin vangittuja kuljetettiin mahdollisesti linja-autolla ensin Jerusalemiin ja takaisin Deir Yassiniin, missä heidät surmattiin. Osa surmatöistä tehtiin läheisellä louhoksella. Kuolleet jätettiin kylän kaduille tai pudotettiin kaivoihin. Noin 100 orvoksi jäänyttä lasta vietiin kylästä Jerusalemin vanhankaupungin muurille. Ammuttujen vankien joukossa oli naisia, lapsia ja vanhuksia. Historioitsija Benny Morris katsoo 100–120 henkilön tulleen surmatuksi, kun hyökkääjät lasketaan mukaan, vaikka IZL, Hagana, arabiviranomaiset ja britit nostivat melkein heti ja kukin omasta syystään kuolleiden määrän 254:ään. Jälkimmäinen luku on jatkanut elämäänsä nykyäänkin tiedotusvälineissä.

Seuraukset

Israelilaisen näkemyksen mukaan kylän valtaus oli tarpeellista, koska arabien joukot olivat piirittäneet juutalaisten hallitsemia osia Jerusalemista. Arabien mukaan kylä oli kuitenkin ollut taistelujen suhteen puolueeton asettumatta kenenkään puolelle. Verilöylyllä oli huomattavat poliittiset vaikutukset. Eri arabimaissa verilöylystä uutisoitiin laajasti. Uutisointi herätti raivoa ja sen väitetään vaikuttaneen myös arabimaiden päätökseen hyökätä Israelia vastaan. Alueen palestiinalaisissa asukkaissa uutisointi verilöylystä herätti pelkoa ja pako mahdollisilta sota-alueilta kiihtyi tämän jälkeen.

Juutalaistoimisto ja Hagana (josta myöhemmin muodostettiin Israelin armeija) tuomitsivat juutalaisten asejoukkojen tekemän verilöylyn. Tapaus sai tästä huolimatta suuren symbolisen merkityksen, ja nousee edelleen esiin osoituksena juutalaisen osapuolen tekemistä raakuuksista sodassa. Arabit kostivat tapauksen kaksi päivää myöhemmin hyökkäämällä Sheikh Jarrahissa juutalaisen siviilisaattueen kimppuun, jota britit eivät suojanneet. Kostoiskussa surmattiin 78 lääkäriä, opiskelijaa ja sairaanhoitajaa.

Katso myös

• Israelin–Palestiinan konflikti

Lähteet

• Brooks, Stephan: Deir Yassin Massacre. Teoksessa: The Encyclopedia of The Arab-Israel Conflict : A Political, Social, and Military History (toim. Spencer C. Tucker), s. 297. ABC-CLIO, 2008. ISBN 978-1-85109-842-2. Teoksen verkkoversio.
• Juusola, Hannu: Israelin historia. Helsinki: Gaudeamus, 2005, 2. p. 2014. ISBN 951-662-920-2.
• Morris, Benny: 1948 : A History of the First Arab-Israeli War, s. 125–128. Yale University Press, 2008. ISBN 978-0-300-12696-9. Teoksen verkkoversio.

Viitteet