Diplodocus

Tässä artikkelissa analysoimme Diplodocus:n merkitystä nykyisessä kontekstissa ja tutkimme sen vaikutuksia eri alueilla. Diplodocus on ollut kiinnostuksen ja tutkimuksen kohde jo pitkään, ja sen vaikutus herättää edelleen keskustelua ja pohdintaa. Kautta historian Diplodocus:llä on ollut keskeinen rooli eri aloilla politiikasta kulttuuriin, teknologiaan ja yhteiskuntaan yleensä. Tässä mielessä on ratkaisevan tärkeää ymmärtää Diplodocus:n merkitys nykymaailmassa sekä sen mahdollisuudet muokata tulevaisuutta. Tämän artikkelin tarkoituksena on valaista Diplodocus:n merkitystä nykypäivänä perusteellisen ja monialaisen analyysin avulla. Se tarjoaa kriittisen ja pohdiskelevan kuvan sen vaikutuksista ja mahdollisista pitkän aikavälin vaikutuksista.

Diplodocus
Diplodocuksen luuranko
Diplodocuksen luuranko
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Matelijat Reptilia
Ylälahko: Dinosaurukset Dinosauria
Lahko: Liskonlantioiset Saurischia
Alalahko: Sauropodomorpha
Osalahko: Sauropodit Sauropoda
Heimo: Diplodocidae
Suku: Diplodocus
Marsh, 1878
Synonyymit
  • Seismosaurus Gillette, 1991
Lajit
  • Diplodocus longus (Marsh, 1878
  • Diplodocus carnegii (Hatcher, 1901)
  • Diplodocus hallorum (Gillette, 1991) (alun perin Seismosaurus)
Katso myös

  Diplodocus Wikispeciesissä
  Diplodocus Commonsissa

Diplodocuksen kallo

Diplodocus (nimen merkitys: ”kaksoissauva”) on sukupuuttoon kuollut sauropodeihin kuuluva dinosaurussuku. Lajit elivät myöhäisellä jurakaudella noin 155–145 miljoonaa vuotta sitten. Diplodocus oli kasvinsyöjä ja käveli neljällä jalalla.

Tieteellinen nimi, joka tarkoittaa ”kaksoissauvaa”, tulee Diplodocuksen hännän alapinnan luista. Ne olivat T-kirjaimen muotoisia, eivätkä V-kirjaimen, kuten useimmilla dinosauruksilla.

Ulkonäkö ja koko

Diplodocus carnegii (vihreä) ja D. hallorum (oranssi) verrattuna ihmiseen.
Taiteilijan näkemys Diplodocuksesta.

Diplodocus oli suhteellisen hoikka ja kevyt, mutta erittäin pitkä: eläin painoi 10–15 tonnia, ja pituus saattoi olla 29 metriä, josta kaulan osuus oli 7 metriä. Sen kallo oli hevosmainen ja pieni verrattuna eläimen muuhun kokoon, noin 60 senttiä pitkä. Hampaat olivat tappimaiset, ja niitä oli vain suun etuosassa. Diplodocuksen hännänpään nikamat olivat surkastuneet, ja viimeinen kolmannes sen hyvin pitkästä hännästä oli erittäin ohut ja piiskamainen. Diplodocuksen selkä kallistui eteenpäin ja lonkat olivat olkapäitä korkeammalla, koska eturaajat olivat takaraajoja lyhyemmät. Yhdysvaltalainen paleontologi Steven Czerkas on päätellyt 1990-luvulla tehtyjen löytöjen pohjalta, että Diplocoduksen niskaa, selkää ja häntää pitkin on saattanut kulkea rivi luisia piikkejä.

Diplodocus hallorumia luultiin aluksi todella suureksi, 39–52 metriä pitkäksi, koska sen selkänikamat sijoitettiin väärin. Myöhemmin pituudeksi arvioitiin 33 metriä. Tästä tuli sen aiemman suvun nimi Seismosaurus: sen ajateltiin olevan maata järisyttävä.

Löydöt

Diplodocuksen luuranko

Diplodocuksen fossiileja on löydetty Yhdysvaltojen länsiosista muun muassa Montanasta ja Kalliovuorilta. Ensimmäinen löytyi vuonna 1878, ja paleontologi Othniel Charles Marsh antoi lajille nimeksi Diplodocus longus. Fossiilit ovat yleisiä lukuun ottamatta kalloja, jotka usein puuttuvat muuten täydellisistä luurangoista. Järjestyksessä toinen löydetty laji, D. carnegii, on tunnettu yhdestätoista luurangon kopiostaan, jotka ovat esillä merkittävissä museoissa ympäri maailman. Ne on lahjoittanut yhdysvaltalainen liikemies Andrew Carnegie, joka vaikuttui luurangon koosta, kun se löydettiin 1900-luvun alussa. Carnegie oli hyvin kiinnostunut dinosauruksista, ja rahoitti 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa aktiivisesti paleontologisia tutkimus- ja kaivaustöitä. Luurangot purettiin ja asetettiin oikeaan asentoon, kun 1980-luvulla ymmärrettiin, että sauropodit pitivät häntäänsä ilmassa.

Diplodocus hallorum tunnetaan tähän mennessä yhdestä tukirangasta, jonka löysivät aivan sattumalta neljä retkeilijää Yhdysvaltain New Mexicosta vuonna 1979. Paleontologi David D. Gillette tunnisti sen uudeksi lajiksi vuonna 1991 ja antoi sille nimeksi Seismosaurus halli. Nimeksi tuli myöhemmin Diplodocus hallorum.

Elintavat

Ravinto ja hampaat

Diplodocus käytti teräviä etuhampaitaan tarttuakseen kasveihin ja lehtiin ja repiäkseen niistä palasia. Se pystyi mahdollisesti kohottautumaan seisomaan takajalkojensa varaan syödessään lehtiä. Hampaiden kulumien perusteella Diplodocus söi sekä puiden latvustosta että aluskasvillisuuden seasta.

Miten se söi?

Osa tutkijoista uskoo, että eläin vain painoi puita alemmaksi syödäkseen ne lähellä maanpintaa, eikä voinut olla seisoma-asennossa pitkään. Toisin kuin aiemmin uskottiin, Diplodocus ja muut sauropodit pitivät häntäänsä koholla liikkuessaan, sillä maasta ei ole löydetty jälkiä hännän raahaamisesta. Tämän mahdollistivat Diplodocuksen pään takaosasta hännänpäähän asti kulkeneet suuret jänteet, jotka ylläpitivät pitkän hännän ja kaulan tasapainoa. On arveltu, että diplodocuksen on täytynyt käyttää päivänsä kokonaan ruokailuun, jotta se on voinut tulla toimeen pelkillä lehdillä.

Miten se liikkui?

Kuten muutkin sauropodit, Diplodocus käveli neljällä jalalla. Diplocus oli norsun tapaan tukeva ja suuri, joten niiden kävelyliikkeenkin pitäisi olla samanlainen. Pitkät jalat mahdollistivat Diplodocuksen liikkumisen arviolta 19-35 kilometriä tunnissa.

Lähteet

  1. a b Diplodocus Natural History Museum. Viitattu 26.2.2019. (englanniksi)
  2. a b c d e f g Brett-Surman, Michael K. (toim.): Dinosaurukset, s. 136–137. Suomentanut Kovanen, Jenni. Gummerus, 2004. ISBN 951-20-6547-9.
  3. Diplodocus Fact Sheet enchantedlearning.com. Viitattu 26.2.2019. (englanniksi)
  4. a b Diplodocus was a Jurassic Sauropod Dinopit. Viitattu 26.2.2019. (englanniksi)
  5. Diplodocus enchantedlearning.com. Viitattu 26.2.2019. (englanniksi)
  6. a b c Dixon, Dougal: The illustrated encyclopedia of dinosaurs, s. 138. Wigston: Hermes House, 2011. ISBN 978-1-84681-853-0. (englanniksi)
  7. Herne, Matthew C. & Lucas, Spencer G.: Seismosaurus hallorum: osteological reconstruction from the holotype. Teoksessa Foster, J. R. & Lucas, S. G. (toim.): Paleontology and Geology of the Upper Jurassic Morrison Formation, 2006, nro 36, s. 139–148. New Mexico Museum of Natural History and Science Bulletin. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 28.10.2018. (englanniksi)
  8. Brian Switek: Whatever Happened to Seismosaurus? Smithsonian.com. 17.8.2010. Viitattu 26.2.2019. (englanniksi)
  9. Michael Greshko: Fossil of young long-necked dinosaur found—and nicknamed Andrew National Geographic. 11.8.2018. National Geographic Partners. Viitattu 26.2.2019. (englanniksi)
  10. Diplodocus ScienceViews.com. Viitattu 26.2.2019. (englanniksi)
  11. a b Whatever happened to seismosaurus? 17.8.2010. Smithsonian.
  12. John R. Foster: Taxonomic status of Seismosaurus hallorum, a Late Jurassic sauropod dinosaur from New Mexico, s. 149–161. New Mexico Museum of Natural History and Science, 2006. ISBN 1524-4156.
  13. David D. Gillette: Seismosaurus halli, gen. et sp. nov., A New Sauropod Dinosaur from the Morrison Formation (Upper Jurassic/Lower Cretaceuos) of New Mexico, USA Journal of Verterbrate Paleontology, 11 (4). 1991.
  14. Brian Switek: How Did Diplodocus Eat? Smithsonian.com. 18.7.2012. Viitattu 26.2.2019. (englanniksi)
  15. What did Diplodocus eat? nhm.ac.uk.