Seuraavassa artikkelissa tutkimme perusteellisesti Dudinka-aihetta, joka on herättänyt asiantuntijoiden ja harrastajien huomion viime vuosina. Ilmestymisestään lähtien Dudinka on herättänyt kasvavaa kiinnostusta eri aloilla teknologiasta lääketieteeseen, ja sen vaikutus leviää edelleen maailmanlaajuisesti. Näillä sivuilla analysoimme Dudinka:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä sen mahdollisiin tulevaisuuden vaikutuksiin. Tavoitteena on tarjota kattava näkemys tästä nykyään niin tärkeästä aiheesta.
Dudinka (Дудинка) |
|
---|---|
vaakuna |
|
Krasnojarskin aluepiirin sijainti Venäjällä, alla kaupungin sijainti aluepiirissä |
|
Dudinka |
|
Koordinaatit: |
|
Valtio | Venäjä |
Liittovaltiosubjekti | Krasnojarskin aluepiiri |
Perustettu | 1667 |
Kaupungiksi | 1951 |
Väkiluku (2010) | 22 175 |
Aikavyöhyke | UTC+7 (MSK+4) |
Dudinka (ven. Дуди́нка) on noin 22 175 asukkaan (2010) kaupunki Jeniseijoen alajuoksulla, Taimyrin niemimaalla pohjois-Siperiassa Venäjällä. Vuonna 1667 perustettu kaupunki on myös Krasnojarskin aluepiiriin kuuluvan Taimyrin autonomisen piirikunnan hallinnollinen keskus.
Dudinka on läheisen Norilskin kaivos- ja sulattokombinaatin vientisatama, jonne johtaa 96 kilometrin ratayhteys Norilskista. Dudinkan kaupungin kautta kulkee myös vuonna 1969 avattu Messojaha–Norilsk-maakaasuputki. Ensimmäinen valtamerialus saapui 1936. Jäänmurtajien avulla kaupungin satama pidetään avoimena meriliikenteelle läpi vuoden, mutta säännöllinen jokilaivaliikenne Krasnojarskiin on mahdollista vain lyhyen kesän aikana. Jenisein jäiden liikkumisen aiheuttamien vaurioiden välttämiseksi satamanosturit ja pääosa muista laiturirakenteista siirretään joen ääreltä pois talvella; kevättulvan aikaan satama-alue jää veden alle. Vuodesta 2001 lähtien Dudinka on ollut jälleen suljettu kaupunki, johon ulkomaalaisten pääsy on rajoitettua.
Vuonna 2015 Dudinkan sataman kautta raportoitiin kulkeneen yhteensä 1,2 miljoonaa tonnia rahtia. Myös vuonna 2016 sataman kautta kulkeneeksi kirjattiin 1,2 miljoonaa tonnia rahtia.
Paikkakunnaalla on sataman lisäksi kalastusta ja kalanjalostusta, siellä toimii eläinlääketieteellinen oppilaitos ja kotiseutumuseo.
Kaupungissa asuu alkuperäisväestöön kuuluvia nganasaneja.
Dudinkassa on käynyt useita huomattavia tutkijoita. Suomalaisista tunnetuimpia ovat Mathias Aleksanteri Castrén, joka tutki samojedikieliä ja keräsi kansatieteellisiä esineitä vuonna 1846. Hän jatkoi Dudinkasta vielä pohjoiseen. Hänen matkakumppaninsa kielitieteilijä Johan Reinhold Bergstadi sairastui ja jäi Dudinkaan. Molempien elämä oli kovaa pohjoisessa kylmyyden ja yksipuolisen ravinnon johdosta, mutta he pääsivät takaisin Suomeen julkaisemaan tutkimustensa tulokset. Castrén kertoo, että Dudinkan kylässä oli neljä pientä hökkeliä ja pieni kivikirkko.
Kai Donner, joka tutki samojedien ja ostjakkien kieliä, saapui Dudinkaan jouluaattona vuonna 1912, jolloin pakkasta oli -55 °C. Hän kuvaa Dudinkaa kamaritutkijan paratiisiksi, jossa tutkija voi kohdata pohjoisen alueen eri heimoja, kuten kettejä, sahoja eli jakuutteja, dolgaaneja, evenkejä, nganasaneja ja enetsejä, jotka tulevat Dudinkaan käymään kauppaa. Myös Donnerille matka oli vaikea, kun hän palellutti pahoin kätensä ja jalkansa.
Tutkimusmatkailija Adolf Erik Nordenskjöld matkusti Jenisein suulle Dudinkan kautta vuonna 1875.
Parvilahti, Unto: Berijan tarhat. Havaintoja ja muistikuvia Neuvostoliitosta vuosilta 1945-1954. Otava, 1957.
Hallinnollinen keskus: Krasnojarsk
Artjomovsk |
Atšinsk |
Bogotol |
Borodino |
Divnogorsk |
Dudinka |
Igarka |
Ilanski |
Jeniseisk |
Kansk |
Kodinsk |
Lesosibirsk |
Minusinsk |
Nazarovo |
Norilsk |
Šarypovo |
Sosnovoborsk |
Ujar |
Užur |
Zaozjornyi |
Zelenogorsk |
Železnogorsk