Eija Merilä

Tässä artikkelissa tutkimme Eija Merilä:n kiehtovaa maailmaa ja kaikkea, mitä sillä on tarjottavanaan. Eija Merilä on ollut kiinnostuksen ja keskustelun aiheena vuosisatojen ajan, ja sen vaikutus on tuntunut useilla aloilla tieteestä populaarikulttuuriin. Näillä sivuilla tarkastelemme Eija Merilä:n historiaa, sen merkitystä nykymaailmassa ja eri näkökulmia tähän aiheeseen. Oletpa sitten Eija Merilä:n asiantuntija tai haluat vain oppia siitä lisää, tämä artikkeli antaa sinulle kattavan ja oivaltavan yleiskatsauksen.

Eija Merilä Aulis Nyqvistin kansikuvassa 1969.

Eija Merilä (nyk. Kymäläinen, o.s. Muhonen; s. 30. kesäkuuta 1946 Kivijärvi) on suomalainen laulaja, joka on tullut tunnetuksi sekä kevyen musiikin että hengellisen musiikin esittäjänä.

Ura

Sijoituttuaan iskelmälaulukilpailussa Jyväskylässä toiseksi Merilä pääsi Veikko Ahvenaisen kautta koelauluun Scandialle. Hänen ensimmäinen singlensä ”Yö Taigalla/Kun sinua katselen” julkaistiin tammikuussa 1964. Merilän ensimmäinen menestyskappale oli ”Yö saaristossa”. Levytyksiä oli tasaiseen tahtiin 1960-luvulla. Merilä oli mukana myös viihdeohjelma Lumilinnassa, joka voitti Montreux’n Kultaisen ruusun vuonna 1965. Vuonna 1971 Merilä sai levytettäväkseen Lynn AndersoninRose Gardenista” suomenkielisen version ”Luvannut en ruusutarhaa”, joka oli suuri menestys. Jatkoa seurasi seuraavana vuonna kappaleella ”Mä tahdon teidän oppivan”.

Vuonna 1971 Eija Merilä levytti kappaleen ”Itku-wirsi tulevan pahan ajan takia”. Sävelmänä oli Toivo Kärjen parikymmentä vuotta vanha ”Rovaniemen markkinoilla”, ja monisäkeistöisen tekstin oli kirjoittanut Markku Haapio. Laulu voitti Ilta-Sanomien pilkkalaulukilpailun, ja se kommentoi tulevia presidentinvaaleja, jotka olivat silloisen käsityksen mukaan edessä vuonna 1974. Tekstissä käytiin läpi kaikki oletetut presidenttiehdokkaat.

1970-luvun puolivälissä Merilä tuli uskoon ja jätti viihdetaiteilijan uran. Hänen uransa jatkui kuitenkin hengellisen musiikin parissa. Jo vuonna 1976 hän teki äänitteen Kiitokseni, ja seuraava albumi Konsta Jylhän hengellisiä lauluja oli suuri menestys ja ylsi timanttilevyyn, jonka raja oli tuolloin yli 50 000 myytyä äänitettä.

Merilä on kiertänyt ympäri maailmaa esiintymässä ja asui pitkään perheineen Floridassa, jossa hän toimi suomenkielisen helluntaiseurakunnan, Kotikirkon, laulaja-evankelistana.lähde? Vuonna 2010 Kymäläiset muuttivat takaisin Suomeen Merilän synnyinseudulle Kivijärvelle.

Aikamedia myönsi Merilälle Vuoden muusikko 2015 -palkinnon.

Diskografia

  • Unto Monosen muistolle (1972)
  • Eija Merilä kautta aikojen (1974)
  • Kiitokseni (1976)
  • Konsta Jylhän hengellisiä lauluja (1978)
  • Eija Merilä (1979)
  • Lapsuuteni lauluja (1979)
  • Eija (1983)
  • Kansansoittajien kiitos (1983)
  • Joulurauhaa (1987)
  • Via Dolorosa (1989)
  • Luotan Jumalan rakkauteen (1991)
  • Eijan parhaat (1997)
  • 20 suosikkia: Luvannut en ruusutarhaa (1997)
  • Askeleet (2000)
  • Ruusutarhassa (2005)
  • Risti vain (2011)
  • Sain ystävän (2015)

Lähteet

  • Latva, Tony & Tuunainen, Petri: Iskelmän tähtitaivas. 500 suomalaista viihdetaiteilijaa. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27817-3.

Viitteet

  1. Kärki, Kalervo: Sydämeni sävel: Toivo Kärki ja hänen musiikkinsa, s. 678. Helsinki: Mediapinta, 2015. ISBN 978-952-235-888-2.
  2. YLE "Toiveiden yö" 30.6.2011.

Aiheesta muualla