Tämänpäiväisessä artikkelissa aiomme puhua El Alameinin ensimmäinen taistelu:stä, joka on tänään erittäin tärkeä aihe. El Alameinin ensimmäinen taistelu on aihe, joka on kiinnittänyt monien ihmisten huomion ympäri maailmaa, koska se on merkityksellinen yhteiskunnan eri osa-alueilla. Muun muassa talouteen, politiikkaan, tekniikkaan, kulttuuriin kohdistuvan vaikutuksensa perusteella El Alameinin ensimmäinen taistelu on osoittautunut aiheeksi, joka ei jää huomaamatta. Tässä artikkelissa analysoimme erilaisia näkökulmia El Alameinin ensimmäinen taistelu:een sekä sen kehitystä ajan myötä ja sen vaikutusta jokapäiväiseen elämään. Lisäksi tutkimme joitain konkreettisia esimerkkejä siitä, kuinka El Alameinin ensimmäinen taistelu on muuttanut tapaamme kohtaamaan erilaisia haasteita jokapäiväisessä elämässämme. Epäilemättä El Alameinin ensimmäinen taistelu on aihe, joka kutsuu meidät pohtimaan ja avaamaan mielemme uusille ideoille ja lähestymistavoille. Älä missaa tätä mielenkiintoista artikkelia El Alameinin ensimmäinen taistelu:stä!
El Alameinin ensimmäinen taistelu | |||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Osa läntisen aavikon taisteluita toisessa maailmansodassa | |||||||||
Brittiläisiä joukkoja El Alameinin ensimmäisessä taistelussa.
| |||||||||
| |||||||||
Osapuolet | |||||||||
Liittoutuneet: | |||||||||
Komentajat | |||||||||
Vahvuudet | |||||||||
96 000 sotilasta |
150 000 sotilasta | ||||||||
Tappiot | |||||||||
10 000 saksalaista |
13 250 sotilasta | ||||||||
|
El Alameinin ensimmäinen taistelu oli sotamarsalkka Erwin Rommelin johtaman saksalais–italialaisen panssariarmeija Afrikan ja kenraali Claude Auchinleckin johtaman brittiläisen 8. armeijan välinen 1–27. heinäkuuta 1942 käyty läntisen aavikon taistelu Pohjois-Afrikassa toisessa maailmansodassa.
Hävittyään Gazalan taistelun kesäkuussa 1942 8. armeija perääntyi Mersa Matruhin kautta Alameinin linjalle Egyptiin, joka käsitti 60 km aukon El Alameinin kaupungin pohjoisessa Välimeren rannalla ja Qattaran syvängön etelässä aavikolla välillä.
Panssariarmeija Afrikka hyökkäsi aamulla 1. heinäkuuta saksalaisten joukkojen johdolla lähellä El Alameinia, mutta liittoutuneiden puolustuslinja kesti iltaan saakka, mikä keskeytti akselivaltojen etenemisen. Seuraavana päivänä Rommel keskitti joukkonsa pohjoiseen tarkoituksenaan tehdä läpimurto El Alameinin läheisyydessä. Auchinleck puolestaan määräsi tehtäväksi vastahyökkäyksen linjan keskiosassa, mutta hyökkäys epäonnistui. Sen sijaan liittoutuneiden toinen hyökkäys etelässä italialaisia vastaan oli onnistuneempi. Liittoutuneiden vastarinnan takia Rommel siirtyi puolustukseen saavutetulla linjalla.
Auchinleck hyökkäsi jälleen 10. heinäkuuta Tel el Eisassa pohjoisessa saaden yli tuhat vankia. Rommelin vastahyökkäyksen tulokset Tel el Eisassa jäivät vähäisiksi. Seuraavaksi Auchinleck hyökkäsi jälleen keskellä Ruweisatin selänteellä kahdesti (Ruweisatin ensimmäinen taistelu 14. heinäkuuta ja Ruweisatin toinen taistelu 21. heinäkuuta). Kumpikaan taistelu ei ollut liittoutuneille menestys ja jalkaväen ja panssareiden yhteistoiminnan ajoittamisen epäonnistumisesta seurasi toisessa taistelussa 700 miehen tappiot. Huolimatta tästä liittoutuneet tekivät vielä kaksi uutta hyökkäystä 27. heinäkuuta. Toinen pohjoisessa lähellä Tel el Eisaa ei ollut menestyksekäs ja toinen lähellä Miteiriyaa oli vielä tuhoisampi, sillä miinakenttiä ei ollut raivattu ja jalkaväki jätettiin ilman panssareiden tukea saksalaisten vastahyökkäyksessä.
Liittoutuneiden 8. armeija oli kuluttanut voimansa ja 31. heinäkuuta Auchinleck määräsi luopumaan hyökkäysoperaatioista ja valmistelemaan puolustusasemia odotettavissa olevan akselivaltojen suurhyökkäyksen varalle.
Akselivaltojen eteneminen kohti Aleksandriaa (ja Kairoa) pysähtyi. Rommel yritti uudelleen murtautua liittoutuneiden linjan lävitse siinä kuitenkaan onnistumatta Alam Halfan taistelussa elokuussa. Saman vuoden lokakuussa 8. armeija Bernard Montgomeryn komennossa löi akselivaltojen joukot El Alameinin toisessa taistelussa.