Ensimmäinen Balkanin sota

Ensimmäinen Balkanin sota
Osa Balkanin sotia
Ensimmäisen Balkanin sodan jälkeiset rajat
Päivämäärä: 18. lokakuuta 1912 – 30. toukokuuta 1913 Paikka: Balkan Lopputulos: Balkanin liiton voitto, Lontoon sopimus
Osapuolet
Balkanin liitto:  Bulgarian kuningaskunta Serbia Kreikka Montenegro	Osmanien valtakunta
Vahvuudet
Bulgaria: 300 000 Kreikka: 125 000 Serbia: 22 000 Montenegro: 35 000	350 000

Ensimmäinen Balkanin sota käytiin vuosina 1912–1913 osmanien valtakunnan (Turkki) ja Bulgarian, Serbian, Kreikan ja Montenegron muodostaman Balkanin liiton välillä. Liittouman tavoitteena oli vallata Turkin alueet Balkanilla. Sota alkoi lokakuussa 1912, ja liittolaiset valtasivat Makedonian sekä osia Traakiasta. Vuonna 1913 Turkki yritti vielä jatkaa sotaa, mutta sen oli lopulta luovuttava melkein kaikista alueistaan Euroopassa. Vain kapea alue Konstantinopolin länsipuolella jäi turkkilaisten hallintaan.

Taustaa

Vielä 1800-luvun alussa Turkille kuului lähes koko Balkanin niemimaa. Kreikka, Bulgaria, Serbia ja Montenegro itsenäistyivät Turkista vuosisadan kuluessa, mutta niiden alueet olivat nykyistä suppeampia, sillä Turkille kuului yhä Egeanmeren pohjoisrannikko, Makedonia ja Albania. Täten Turkin alue ulottui Adrianmerelle saakka.

Balkanin liiton tarkoitus oli poistaa Turkin vaikutusvalta Euroopasta. Monet tuon ajan suurvaltojen poliitikot epäilivät liiton mahdollisuuksia, sillä Balkanilla asuvat kansat olivat hajanaisia. Makedoniassa oli 1 531 000 asukasta, joista 410 000 kristittyä ja 46 000 muslimeita lähinnä bulgaareja, 35 000 albanialaista, 28 000 turkkilaista, 145 000 kreikkalaista, 120 000 serbiä, 95 000 romanialaista sekä 48 000 juutalaista, jotka asuivat pääasiassa Salonikissa. Lisäksi alueella asui tiiveissä yhteisöissä puolalaisia, venäläisiä, saksalaisia, unkarilaisia, juutalaisia,arabeja, armenialaisia, tšerkessejä ja romaneja. Lisäksi serbeihin kuului varsinaisia serbejä, bosniakkeja, montenegrolaisia ja uskookkeja.

Makedoniassa eri kansallisuuksien väliset rajat eivät ole yksiselitteisesti osoitettavissa. Serbia, joka oli kiinnostunut ns. Muinaisserbiasta oli väkiluvultaan noin 2 930 000, kun sen eteläpuolella asui 1 340 000 serbiä. Useat bulgaariyhteisöt Bulgarian ulkopuolella sijaitsivat Traakiassa Egeanmeren rannikolla satamakaupunki Kavallan ja Dardenellien välillä. Kreikkalaisten asutusta oli muun Balkanin alueella enemmän kuin itse Kreikassa. Vuoden 1907 väestönlaskennan mukaan Kreikassa oli 2 637 000 asukasta. Koko Balkanilla kreikkalaisväestöä oli kahdeksan miljoonaa. Kreikkalaisten yhdyskuntia oli Epeiroksessa Albanian alueella, Makedoniassa sekä Egeanmeren ja Mustanmeren rannikoilla aina Tonavan suistoon saakka sekä Vähän-Aasian rannikolla.

Balkanin puhutuimmat kielet olivat tuolloin kreikka, unkari, saksa, romania, bulgaria, serbia ja albania. Suurin uskonto oli kristinusko, mutta esimerkiksi albaanit olivat pääasiassa muslimeja, mikä sinänsä aiheutti ongelmia. Myös alueen kristityt kuuluivat eri kirkkokuntiin, sillä serbit ja kreikkalaiset olivat ortodokseja, unkarilaiset ja romanialaiset katolilaisia. Kieliongelma oli Balkanin yksi suurimmista ongelmista. Erityisen monikielinen alue tuolloin oli Turkille kuulunut Makedonia, joka käsitti sekä nykyisen Pohjois-Makedonian alueen että nykyisin Kreikkaan kuuluvan Makedonian maakunnan, muun muassa Thessalonikin kaupungin ympäristöineen.

Näissä oloissa liittouman jäsenvaltioillakin oli keskenään ristiriitaisia Makedoniaa koskevia vaatimuksia, eikä sen jaosta ollut helppoa päästä yksimielisyyteen. Kreikka pyrki liittämään alueeseensa Makedonian kreikkalaiset, Bulgaria taas sen bulgarialaiset osat, mutta Bulgaria tavoitteli myös osaa Egeanmeren rannikosta ja satamakaupungeista. Serbit taas halusivat perustaa Suur-Serbian. Kansallisuuskysymykset johtivat ongelmiin vielä sodan jälkeenkin. Kaikki Balkanin kansat vaativat omia etujaan ennen sotaa ja sodan lopussa, etenkin pienet, jotka pelkäsivät joutuvansa suurten kansojen jalkoihin. Tämä oli visaisin pulma, joka sodan jälkeen koettiin.

Joukot

Osmanien armeija

Sodan alussa osmaneilla oli arviolta 115 000 sotilasta Traakiassa ja 175 000 sotilasta Makedoniassa. Joukot oli jaettu kahteen armeijaan. Abdullah Pashan johtama 1. armeija oli Traakiassa ja Ali Risa Pashan johtama 2. armeija Makedoniassa.

Liittolaiset

Bulgaria mobilisoi ensimmäisen Balkanin sodan aikana lähes 600 000 miestä. Bulgarialla oli Traakian rintamalla kolme armeijaa: Lisäksi Bulgarialla oli lähes 50 000 miestä Makedonian rintamalla. Rodopi-vuorilla Bulgarialla oli noin 30 000 sotilasta ja näiden lisäksi vielä 16 000 vapaaehtoista.

Sodan kulku

Sota alkoi Montenegron julistettua sodan osmanien valtakuntaa vastaan 8. lokakuuta 1912. Bulgaria, Serbia ja Kreikka liittyivät sotaan 17. lokakuuta. Turkki oli juuri kärsinyt tappion Italialle Libyassa vuoden 1911 sodassa. Sodan syynä käytettiin ei-islamilaisten kansojen syrjintää osmanien valtakunnassa.

Bulgarian joukot miehittivät 18. lokakuuta Kirklarelin ja aloittivat marssin kohti Adrianopolia. Serbian joukot miehittivät 26. lokakuuta Skopjen. Osmanien valtakunta pyysi 3. marraskuuta Ranskaa ja Itävalta-Unkaria rauhanvälittäjäksi. Bulgarian joukot valtasivat 5. marraskuuta Konstantinopolin linnoitukset ja katkaisivat kaupungin vesihuollon. Salonikin turkkilainen varuskunta antautui 8. marraskuuta.

19. marraskuuta Balkanin valtiot vaativat aselepoehdotuksessa, että osmanien valtakunta luopuisi lähes kaikista Euroopan puoleisista alueistaan. 17. joulukuuta Balkanin sodan rauhanneuvottelut alkoivat Lontoossa. Rauhanneuvotteluissa osmanien valtakunta luopui lähes kaikista eurooppalaisista alueistaan. 2. tammikuuta Turkki luopui eurooppalaisista alueistaan lukuun ottamatta Bosporin takamaata ja Dardanelleja. Albaniasta tuli Turkin suunnitelmien mukaan itsenäinen valtio. Balkanin valtiot kuitenkin vaativat 8. tammikuuta, että osmanit poistuisivat kaikilta eurooppalaisilta alueiltaan sekä Kreetalta ja Egeanmeren saarilta. Turkki ei suostunut vaatimuksiin ja Rauhanneuvottelut kariutuivat, minkä jälkeen sota jatkui Balkanilla 14. tammikuuta.

Toukokuussa 1913 allekirjoitettiin Lontoossa rauhansopimus Kreikan, Serbian, Bulgarian, Montenegron ja Turkin välillä. Britannia, Saksa, Venäjä, Itävalta-Unkari ja Italia olivat sopimuksen takaajia. Osmanien valtakunta luopui kaikista Euroopan puoleisista alueistaan Enos-Midia-linjalle saakka, lukuun ottamatta Dardanelleja ja Bosporinsalmen aluetta.

Sodan jälkeen

Kesäkuussa 1913 Balkanin liitto ajautui sisäisiin riitoihin. Kaikki muut maat olivat saavuttaneet voittoja paitsi Montenegro, joka kärsi tappioita Albanian rintamalla.

Voittajat ajautuivat riitaan siitä, miten Turkin luovuttamat alueet Makedoniassa ja Traakiassa oli jaettava niiden kesken. Kiista johti jo kesäkuussa 1913 toiseen Balkanin sotaan entisten liittolaisten kesken. Turkki käytti tätä tilaisuutta hyväkseen ja valtasi Adrianopolin takaisin.

Joukkojen kokoonpano

Osmanien armeija

1. Armeija

• I armeijakunta (20 000 miestä)
• II armeijakunta (14 000 miestä)
• III armeijakunta (38 000 miestä)
• IV armeijakunta (20 000 miestä)

I ja III armeijakunta sijaitsivat sodan alussa Lozengradin alueella. II ja IV armeijakunta sijaitsivat Adrianopolin alueella.

2. Armeija

• V armeijakunta
• VI armeijakunta
• VII armeijakunta

Lisäksi armeijaan kuului 5 tilapäistä armeijakuntaa ja useita armeijakunnan kokoisia yksikköjä.

Liittolaiset

Bulgaria

• 1. Armeija (noin 79 000 miestä)
• 2. Armeija (noin 120 000 miestä)
• 3. Armeija (noin 95 000 miestä)

Serbia

• 1. Armeija (noin 132 000 miestä)
• 2. Armeija (noin 74 000 miestä)
• 3. Armeija (noin 76 000 miestä)

Lähteet

• Erickson, Edward J.: Defeat in detail: the Ottoman Army in the Balkans, 1912-1913. Greenwood Publishing Group, 2003. ISBN 9780275978884. (englanniksi)
• Hall, Richard C.: The Balkan Wars, 1912-1913: prelude to the First World War. Routledge, 2000. ISBN 9780415229463. (englanniksi)

• Ihmiskunnan Kronikka 1861-1937, Gummerus: Jyväskylä 1988 ISBN 951-20-3266-X
• Kronikka 1900–1999 Suomen ja maailman tapahtumat, Weilin+Göös 1999 ISBN 951-35-6529-7
• Vuosisatamme kronikka, Gummerus: Jyväskylä 1987 ISBN 951202893X

Lähteet

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ensimmäinen Balkanin sota Wikimedia Commonsissa