Tässä artikkelissa tutkimme Esteban Ocon:n kiehtovaa maailmaa, aihetta, joka on kiinnittänyt kaiken ikäisten ja kiinnostuksen kohteiden huomion. Yhteiskuntaan ja kulttuuriin kohdistuvista vaikutuksistaan tunnettu Esteban Ocon on ollut keskustelun ja analyysin kohteena useilla aloilla. Syntymisestään nykypäivään Esteban Ocon on jättänyt merkittävän jäljen historiaan, ja sen vaikutus on edelleen käsinkosketeltava nykymaailmassa. Tässä artikkelissa perehdymme Esteban Ocon:n tärkeimpiin näkökohtiin, analysoimme sen merkitystä, vaikutuksia ja tulevaisuuden ennustetta. Valmistele mielesi löytö- ja itsetutkiskelumatkalle Esteban Ocon:n upeassa universumissa.
Esteban Ocon | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Esteban Ocon |
Syntynyt | 17. syyskuuta 1996 Évreux, Ranska |
Kansalaisuus | Ranska |
Formula 1 -ura | |
Auton numero | 31 |
Aktiivivuodet | 2016–2018, 2020– |
Nykyinen talli | Alpine (2021–) |
Talli(t) |
Manor (2016) Force India (2017–2018) Force India (2018) Renault (2020) |
Kilpailuja | 137 |
Maailmanmestaruuksia | 0 |
Voittoja | 1 |
Palkintosijoja | 3 |
Paalupaikkoja | 0 |
Nopeimpia kierroksia | 0 |
MM-pisteitä | 422 |
Ensimmäinen kilpailu | Belgian GP 2016 |
Ensimmäinen voitto | Unkarin GP 2021 |
Viimeisin voitto | Unkarin GP 2021 |
Sijoitus kaudella 2023 | 12. (58 p.) |
Aiheesta muualla | |
www.esteban-ocon.com | |
|
Esteban Ocon (s. 17. syyskuuta 1996 Évreux, Normandia, Ranska) on ranskalainen rata-autoilija.
Ocon on vuoden 2014 Euroopan Formula 3 mestaruussarjan ja vuoden 2015 GP3-sarjan mestari. Ocon on kuulunut Mercedeksen junioriohjelmaan. Kaudella 2017 ja 2018 hän kilpaili Formula 1 -sarjassa Force Indian kilpakuljettajana. Ocon oli Mercedeksen tehdastallin testikuljettaja kaudella 2019. Kaudella 2020 hän ajoi Renault’n kilpakuljettajana ja kaudesta 2021 alkaen hän on ajanut Alpinen F1-tallin kilpakuljettajana.
Ocon aloitti uransa karting-sarjoissa vuonna 2006. Vuonna 2011 hän voitti Ranskan KF3 -luokan mestaruuden. Vuonna 2012 hän siirtyi kilpailemaan Eurocup Formula Renault -sarjaan, jossa hän ajoi suomalaisessa Koiranen Motorsport -tallissa. Hän saavutti kauden aikana yhden kolmossijan sijoittuen sarjan 14:nneksi. Samana vuonna hän ajoi Formula Renault Alps -sarjassa sijoittuen sarjan seitsemänneksi. Vuonna 2013 Ocon jatkoi Eurocup -sarjassa voittaen kaksi kilpailua sijoittuen loppupisteissä kolmanneksi. Samana vuonna hän ajoi Formula Renault NEC -sarjassa voittaen yhden kilpailun.
Vuonna 2014 Ocon kilpaili Euroopan Formula 3 mestaruussarjassa saavuttaen yhdeksän voittoa, 15 paalupaikkaa ja seitsemän nopeinta kierrosta voittaen sarjan mestaruuden. Samana vuonna hän ajoi neljä kilpailua Formula Renault 3.5 -sarjassa saavuttaen kaksi pistettä.
Kaudella 2015 Ocon kilpaili GP3 -sarjassa ajaen ART Grand Prix -tallissa. Hän otti ainoan voittonsa sarjassa debyyttikilpailussaan Barcelonassa. Kauden aikana Ocon saavutti kolme paalupaikkaa ja ajoi tasaisia kilpailuja ollen 11 peräkkäisessä kilpailussa palkintokorokkeella, joista hän ajoi yhdeksässä toiseksi ja kahdessa kolmanneksi. Lopulta Ocon varmisti kauden päätöskilpailussa Abu Dhabissa sarjan mestaruuden kahdeksan pisteen erolla toiseksi sijoittuneeseen Luca Ghiottoon.
Toukokuussa 2015 Mercedes-Benz otti Oconin testi- ja varakuljettajakseen DTM -sarjaan. Kauden viimeisenä kilpailuviikonloppuna Hockenheimringillä Ocon ajoi perjantain harjoituksissa Mücke Motorsportin Daniel Juncadellan sairastuttua.
Kaudella 2016 Ocon kilpaili sarjassa Mercedeksen kuljettajana ART Grand Prix -tallissa. Kymmenen osakilpailun jälkeen hän jätti kauden kesken kilpaillakseen Formula 1 -sarjassa. Hänen paras sijoituksensa oli Zandvoortissa ajettu 9:s sija.
Ocon liittyi Lotuksen nuorten kuljettajien kehitysohjelmaan vuonna 2010. Voitettuaan F3-sarjan mestaruuden kaudella 2014 Ocon ajoi kaksipäiväisen testin Lotuksen E20 -autolla Valenciassa. Marraskuussa hän pääsi ajamaan Abu Dhabin GP:n vapaissa harjoituksissa toista Lotuksen autoa. Oconin yhteistyö tallin kanssa kuitenkin päättyi sen jälkeen.
Toukokuussa 2015 Barcelonassa ajetuissa testeissä Ocon ajoi Force Indian autoa Mercedes kytköstensä ansiosta. Kauden päätteeksi Mercedes otti Oconin talliinsa tarkemmin määrittelemättömäksi juniorikuljettajaksi.
Helmikuussa 2016 Ocon vahvistettiin F1-sarjaan palaavan Renault’n viralliseksi testi- ja varakuljettajaksi. Hänen sopimuksensa Mercedeksen kanssa pysyi kuitenkin voimassa, eli hän oli Renault’lla ”lainassa”. Ocon ajoi kauden alkupuolella neljissä vapaissa harjoituksissa toista Renault’n autoa.
Elokuussa 2016 Oconin ilmoitettiin siirtyvän Manorin kilpakuljettajaksi Rio Haryanton tilalle Belgian GP:stä lähtien. Hän valitsi pysyväksi auton numerokseen 31. Ocon ajoi F1-debyytissään 16:nneksi. Hän ei sijoittunut yhdeksässä kilpailussa kertaakaan pisteille. Parhaaksi sijoitukseksi jäi Brasiliassa ajettu 12:s sija.
Marraskuussa 2016 Force India ilmoitti Oconin siirtyvän heidän kilpakuljettajakseen monivuotisella sopimuksella kaudesta 2017 alkaen. Heti Australian GP:ssä hän sai uransa ensimmäiset pisteet tulemalla maalin sijalla 10. Myös Kiinassa ja Bahrainissa hän oli kymmenes. Monacossa hän jäi ensimmäistä kertaa pisteittä tällä kaudella ajamalla 12:nneksi. Yhdysvaltain GP:ssä Ocon rikkoi Max Chiltonin ennätyksen ajamalla maaliin 26 kerran peräkkäin uran ensimmäisestä kilpailusta laskien. Brasilian GP:ssä Ocon joutui keskeyttämään ensimmäistä kertaa urallaan kolaroituaan Romain Grosjeanin kanssa, mikä katkaisi hänen 27 peräkkäisen maaliinajetun kilpailun putken. Ocon keräsi kauden aikana 87 pistettä sijoittuen sarjan kahdeksanneksi. Kauden 2018 aikana Ocon ajoi parhaimmillaan neljä kertaa kuudenneksi. Hänen pistesijoituksensa hylättiin Yhdysvaltain osakilpailussa, koska hänen autonsa ei noudattanut sääntöjenmukaista moottorin polttoaineenvirtausta. Brasilian osakilpailusta Ocon muistetaan tilanteesta, jossa hän kolaroi kilpailun johdossa ajaneen Max Verstappenin kanssa, jolloin Verstappen menetti voittonsa Lewis Hamiltonille.
Ocon ei saanut kisakuljettajan paikkaa kaudelle 2019 ja oli tuolloin Mercedeksen testi- ja varakuljettaja. Kaudelle 2020 hän siirtyi Renault’lle Daniel Ricciardon tallikaveriksi. Koronaviruspandemian muuttamalla kaudella Ocon oli useimmiten Ricciardoa hitaampi, ja kärsi muutamia keskeytyksiä teknisiin ongelmiin. Sakhirin Grand Prix’ssa Ocon saavutti ensimmäisen palkintokorokesijansa oltuaan kilpailun toinen.
Kaudella 2021 Ocon jatkaa tallissa, mutta Renault muutti nimensä ennen kauden alkua Alpineksi. Hänen uudeksi tallikaverikseen tuli Fernando Alonso. Kauden avausosakilpailussa Ocon ei ajanut pisteille ja hän kolaroi kilpailun aikana Sebastian Vettelin kanssa. Emilia-Romagnan kilpailussa hän oli yhdeksäs ja Portugalissa seitsemäs. Kesäkuussa 2021 Ocon teki Alpinen kanssa kauden 2024 loppuun saakka ulottuvan jatkosopimuksen. Unkarin GP:ssä Ocon saavutti F1-uransa ensimmäisen osakilpailuvoiton. Turkin GP:ssä Ocon ajoi kilpailun läpi viimeiselle pistesijalle käymättä kertaakaan varikolla kilpailun aikana. Edellisen kerran tähän oli pystynyt Mika Salo Tyrrell-tallissa Monacon GP:ssä 1997. Qatarin kilpailussa Ocon ajoi viidenneksi. Saudi Arabian GP:ssä Ocon nousi ennen ensimmäistä uusintalähtöä neljänneksi ja myöhemmin lähdön jälkeen toiseksi. Toiseen uusintalähtöön Ocon lähti ensimmäisenä, mutta putosi nopeasti kolmanneksi ja oli kiinni palkintosijassa, kunnes joutui aivan kilpailun lopussa maaliviivalla Bottaksen ohittamaksi pudoten neljänneksi. Ocon keräsi kauden aikana yhteensä 74 pistettä sijoittuen sarjan 11:nneksi.
Ocon jatkoi tallissa kaudella 2022 ajaen tasaisia pistesijoja parhaana tuloksenaan Japanin GP:n neljäs sija. Ocon keräsi kauden aikana 92 pistettä sijoittuen sarjan kahdeksanneksi päihittäen pisteissä tallikaverinsa Alonson.
Kaudella 2023 Ocon ajoi yhden palkintokorokesijan ollen kolmas Monacon GP:ssä. Ocon saavutti kauden aikana 58 pistettä sijoittuen sarjan 12:nneksi.
Lihavointi tarkoittaa paalupaikkaa, kursivointi kilpailun nopeinta kierrosta. Muut selitteet löytyvät täältä.
Kausi | Talli | Sijoitus | Kilpailut | Pisteet | Voitot | Palkinto- pallisijat |
Paalu- paikat |
Nopeimmat kierrokset |
Pistesijat | Keskeytykset |
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
2016 | Manor-Mercedes | 23. | 9 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 |
2017 | Force India-Mercedes | 8. | 20 | 87 | 0 | 0 | 0 | 0 | 18 | 1 |
2018 | Force India-Mercedes | 12. | 12 | 29 | 0 | 0 | 0 | 0 | 6 | 3 |
Force India-Mercedes | 9 | 20 | 0 | 0 | 0 | 0 | 4 | 2 | ||
2020 | Renault | 12. | 17 | 62 | 0 | 1 | 0 | 0 | 10 | 4 |
2021 | Alpine-Renault | 11. | 22 | 74 | 1 | 1 | 0 | 0 | 15 | 3 |
2022 | Alpine-Renault | 8. | 22 | 92 | 0 | 0 | 0 | 0 | 16 | 2 |
2023 | Alpine-Renault | 12. | 22 | 58 | 0 | 1 | 0 | 0 | 12 | 6 |
Yhteensä (7 kautta) | 133 | 422 | 1 | 3 | 0 | 0 | 81 | 21 |
Nro | Merkkipaalu | Ajetut GP:t | Osakilpailu |
---|---|---|---|
1 | Ensimmäinen kilpailu | 1 | Belgian GP 2016 |
2 | Ensimmäiset MM-pisteet | 10 | Australian GP 2017 |
3 | 100 MM-pistettä | 38 | Itävallan GP 2018 |
4 | Ensimmäinen palkintosija | 66 | Sakhirin GP 2020 |
5 | 200 MM-pistettä | 69 | Emilia-Romagnan GP 2021 |
6 | Ensimmäinen voitto | 78 | Unkarin GP 2021 |
7 | 300 MM-pistettä | 95 | Espanjan GP 2022 |
8 | 100 kilpailua | 100 | Itävallan GP 2022 |
9 | 400 MM-pistettä | 124 | Hollannin GP 2023 |
Kausi | Talli | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 | 15 | 16 | 17 | 18 | Pisteet | Sijoitus |
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
2015 | ART Grand Prix | ESP FEA 1 |
ESP SPR 7 |
AUT FEA 3 |
AUT SPR DSQ |
GBR FEA 6 |
GBR SPR 2 |
HUN FEA 2 |
HUN SPR 2 |
BEL FEA 2 |
BEL SPR 2 |
ITA FEA 2 |
ITA SPR 2 |
RUS FEA 2 |
RUS SPR 2 |
BHR FEA 3 |
BHR SPR 2 |
ABU FEA 4 |
ABU SPR 3 |
253 | 1. |
Tallipäällikkö:
Bruno Famin
Kilpakuljettajat:
10. Pierre Gasly · 31. Esteban Ocon
Testikuljettajat:
61. Jack Doohan
Formula 1 -autot:
A350 · A500 · A521 · A522 · A523 · A524
Red Bull Racing | Mercedes | Ferrari | McLaren | Aston Martin Aramco |
1. Max Verstappen 11. Sergio Pérez |
44. Lewis Hamilton 63. George Russell |
16. Charles Leclerc 55. Carlos Sainz 38. Oliver Bearman |
4. Lando Norris 81. Oscar Piastri |
14. Fernando Alonso 18. Lance Stroll |
Alpine | Williams | RB | Kick Sauber | Haas |
10. Pierre Gasly 31. Esteban Ocon |
2. Logan Sargeant 23. Alexander Albon |
3. Daniel Ricciardo 22. Yūki Tsunoda |
24. Zhou Guanyu 77. Valtteri Bottas |
20. Kevin Magnussen 27. Nico Hülkenberg |