Etelä-Karjalan maakunta
Nykymaailmassa Etelä-Karjalan maakunta:stä on tullut yhä enemmän monenlaisia ihmisiä kiinnostava aihe. Olipa kyseessä ajankohtainen aihe, julkisuuden henkilö tai kulttuuriilmiö, Etelä-Karjalan maakunta on vanginnut yhteiskunnan huomion. Tässä artikkelissa tutkimme Etelä-Karjalan maakunta:een liittyviä eri näkökohtia sen vaikutuksista ihmisten elämään sen maailmanlaajuisiin vaikutuksiin. Syvän ja harkitun analyysin avulla yritämme valaista erilaisia näkökulmia, jotka auttavat meitä ymmärtämään paremmin Etelä-Karjalan maakunta:tä ja sen merkitystä nykymaailmassa.
| Etelä-Karjalan maakunta | |
|---|---|
 |
 |
|
sijainti |
|
| Historialliset läänit |
Viipurin ja Savonlinnan lääni (1634–1721) Savonlinnan ja Kymenkartanon lääni (1721–1747) Viipurin lääni (1812–1945) Kymen lääni (1945–1997) Etelä-Suomen lääni (1997–2009) |
| Maakuntakeskus | Lappeenranta |
| Maakuntajohtaja | Satu Sikanen |
| Kokonaispinta-ala |
6 872,13 km² 16:nneksi suurin 2021 |
| – maa | 5 326,37 km² |
| – sisävesi | 1 545,76 km² |
| Väkiluku |
125 190 16:nneksi suurin 31.12.2023 |
| – väestötiheys | 23,5 as./km² (31.12.2023) |
| Maakuntalaulu | Karjalaisten laulu |
| Nimikkolajit | |
| – järvi | Saimaa |
| – kala | järvilohi |
| – kasvi | kangasvuokko |
| – kivi | spektroliitti |
| – lintu | satakieli |
| Lyhenne | FI-02 |
Etelä-Karjala (ruots. Södra Karelen) on maakunta Kaakkois-Suomessa Etelä-Suomen aluehallintoviraston toimialueella. Etelä-Karjala rajautuu lännessä Kymenlaaksoon, idässä Venäjään ja pohjoisessa Etelä-Savoon sekä Pohjois-Karjalaan. Yhdessä nykyisen Kymenlaakson maakunnan kanssa Etelä-Karjala muodosti vuosina 1945–1997 Kymen läänin.
Etelä-Karjalan maapinta-ala on 5 326,37 km², eli noin 1,75 prosenttia koko Suomen maapinta-alasta. Maakunnan makeavesiala on 1 545,76 km², mikä käsittää noin 4,5 prosenttia Suomen makeavesialasta. Maakunnan väkiluku 31. joulukuuta 2023 oli 125 190 henkeä. Etelä-Karjalassa on yhdeksän kuntaa, joista kaksi on kaupunkeja. Lappeenranta on Etelä-Karjalan maakuntakeskus ja suurin kaupunki. Toinen eteläkarjalainen kaupunki on Imatra.
Etelä-Karjala on nimensä mukaisesti eteläinen osa Suomen puolelle jääneestä osasta vanhaa historiallista Suomen Karjalaa. Kulttuurillisesti ja historiallisesti alue on osaa vanhaa Viipurin lääniä..
Historia
Nykyinen Etelä-Karjala on muodostunut selväpiirteiseksi aluekokonaisuudeksi vasta toisen maailmansodan ja alueluovutusten jälkeen. Sen nimikin vakiintui käyttöön nykyisessä merkityksessään vasta 1950-luvulla, varsinkin sen jälkeen, kun vuonna 1954 perustettiin Etelä-Karjalan maakuntaliitto. Aikaisemmin se on ollut Savon ja Karjalan historiallisten maakuntien raja-aluetta, jossa käsitykset maakuntien välisestä rajasta ovat eri aikoina vaihdelleet.
Nykyistä Etelä-Karjalaa ovat aikoinaan halkoneet luode-kaakko-suunnassa Pähkinäsaaren (1323) ja Täyssinän (1595) rauhojen rajat. Stolbovan rauhassa vuonna 1617 se joutui kokonaan Ruotsille, mutta vuonna 1721 Uudenkaupungin rauhassa se jaettiin jälleen Ruotsin ja Venäjän kesken, ja vuonna 1743 Turun rauhassa se joutui kokonaisuudessaan Venäjälle osana Vanhaa-Suomea. Kun Vanha-Suomi vuonna 1812 yhdistettiin Suomen suuriruhtinaskuntaan, siitä muodostettiin Viipurin lääni, johon myös nykyinen Etelä-Karjala kokonaisuudessaan kuului toiseen maailmansotaan saakka. Maakunnallisessa mielessä suuri osa siitä kuitenkin luettiin vielä 1900-luvun alkupuolella yleensä Savoon kuuluvaksi.
Nykyisen Etelä-Karjalan itäisimmät kunnat Simpele, Parikkala, Saari ja Uukuniemi luettiin ennen toista maailmansotaa kuuluviksi Laatokan Karjalaan. Viipurin länsipuolella olevaa aluetta nimitettiin ennen sotaa Lounais-Karjalaksi, mutta siitä jäi sodan jälkeen Suomelle vain pieni osa, josta Etelä-Karjalaan kuuluvat nykyisin lähinnä vain entiset, myöhemmin Lappeenrantaan liitetyt Ylämaan ja Nuijamaan kunnat. Lounais-Karjalaan kuuluivat aikoinaan myös Virolahti ja Miehikkälä, mutta nykyisin ne luetaan Kymenlaaksoon. Muu osa nykyistä Etelä-Karjalaa, muun muassa Lappeenranta ja Imatra, katsottiin 1900-luvun alkupuolella muun muassa hakuteoksissa tavallisesti Savoon kuuluviksi. Tämä johtui pitkälti siitä, että Topelius oli Maamme kirjassaan maininnut koko Saimaan ja Imatran koskenkin sijaitsevan Savossa. Eino Jutikkalan mukaan kyseessä tämä johtui kuitenkin vain historiallisesta väärinkäsityksestä: Uudenkaupungin rauhan rajaa oli alettu pitää maakuntien rajana, vaikka Savon ja Karjalan välisenä heimorajana oli jo 1500-luvulla pidetty silloisten Viipurin ja Savonlinnan linnaläänien välistä rajaa, joka kutakuinkin vastaa nykyistäkin Etelä-Savon ja Etelä-Karjalan välistä maakuntarajaa. Paikalliset asukkaat olivatkin vanhastaan käsittäneet Imatran seudun Karjalaan kuuluvaksi.
Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan maakuntien alueet muodostivat Kymen läänin vuosina 1945–1997. Nykyään näiden kahden maakunnan muodostamaa aluetta saatetaan kutsua Kaakkois-Suomeksi. Vanhat Kymen läänin kunnat muodostivat Kymen vaalipiirin, ennen kuin se yhdistettiin Etelä-Savon vaalipiirin kanssa Kaakkois-Suomen vaalipiiriksi vuonna 2015. Kaakkois-Suomi on tämän vuoksi viitteellisenä käsitteenä aiheuttanut sekaannusta. Kaakkois-Suomena kielenkäytössä ja virallisissa yhteyksissä on totuttu kuitenkin pitämään nimenomaan vanhaa Kymen lääniä vastaavaa aluetta.
Aluejako
Etelä-Karjala muodostuu yhdeksästä kunnasta, joista kaksi on kaupunkeja (lihavoituina).
Kartta kunnista
Luettelo kunnista
| Nimi | Vaakuna | Kuntamuoto | Väkiluku | Pinta-ala | Väestötiheys | Seutukunta | Perustettu |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Lappeenranta (ruots. Villmanstrand) |  |
maakunnan pääkaupunki |
73 016 | 1 723,57 km² | 50,92 as./km² | Lappeenranta | 1649 |
| Imatra |  |
kaupunki | 24 919 | 191,28 km² | 160,78 as./km² | Imatra | 1948 |
| Ruokolahti |  |
kunta | 4 760 | 1 219,85 km² | 5,05 as./km² | Imatra | 1868 |
| Parikkala |  |
kunta | 4 367 | 760,71 km² | 7,38 as./km² | Imatra | 1635 |
| Taipalsaari |  |
kunta | 4 621 | 761,95 km² | 13,41 as./km² | Lappeenranta | 1571 |
| Luumäki |  |
kunta | 4 396 | 859,83 km² | 5,86 as./km² | Lappeenranta | 1642 |
| Savitaipale |  |
kunta | 3 215 | 690,56 km² | 5,96 as./km² | Lappeenranta | 1639/1867 |
| Rautjärvi |  |
kunta | 3 032 | 401,90 km² | 8,63 as./km² | Imatra | 1871 |
| Lemi |  |
kunta | 2 864 | 262,48 km² | 13,14 as./km² | Lappeenranta | 1688/1867 |
Entiset kunnat
|
|
Luovutetut kunnat
Talvi- ja jatkosodan seurauksena Suomi luovutti Neuvostoliitolle noin puolet Suomen Karjalan pinta-alasta. Lappeenrannan kaupunginkirjaston ylläpitämän Carelica-kotiseutukokoelman keruualue kattaa seuraavat 33 luovutetun alueen lakkautettua kaupunkia, kauppalaa ja kuntaa. Näiden kuntien perinnevaakunat eivät ole virallisia, vaan luovutettuja alueita edustavien säätiöiden ja seurojen tunnuksia.
Näistä kunnista osa Jääsken, Säkkijärven ja Vahvialan alueista kuuluu edelleen Suomeen, mutta niiden Suomelle jääneet osat liitettiin pian sodan jälkeen muihin kuntiin.
Maantiede ja luonto
Etelä-Karjalan pinta-alasta noin 77,5 prosenttia on maata ja 22,5 prosenttia vettä. Maakunnan suurin järvi on Saimaa, joka ulottuu myös Etelä-Savon, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan maakuntien alueelle. Muita maakunnan alueella sijaitsevia suhteellisen suuria järviä ovat maakunnan koilliskärjessä sijaitsevat Pyhäjärvi ja Simpelejärvi sekä länsiosassa sijaitseva Kivijärvi. Suuri osa Etelä-Karjalasta kuuluu Vuoksen vesistöalueeseen. Simpelejärven ympäristö kuuluu Hiitolanjoen vesistöalueeseen ja Kivijärven ympäristö Kymijoen vesistöalueeseen. Maakunnan eteläosa koostuu useista pienten jokien vesistöalueista.
Järvien ohella Etelä-Karjalan maisemia hallitsevat metsät ja maalaismaisemat sekä jääkauden seurauksena muodostuneet Salpausselän reunamuodostumat ja harjualueet. Maakunnan maaperä koostuu harjujen ja reunamuodostumien ohella laikuittaisesti sora- ja hiekkamoreenista, kalliomaasta sekä savesta ja siltistä. Turvemaita Etelä-Karjalassa on niukasti, suurimmat suoalueet sijaitsevat Salpausselän kaakkoispuolella. Etelä-Karjalan alueen kallioperä kuuluu maapallon vanhimpiin. Se koostuu maakunnan etelä- ja länsiosissa pääosin rapakivigraniitista, kun taas koillisempana kallioperää luonnehtivat vieläkin vanhemmat biotiittiparagneissi, granodioriitti ja paikoin myös graniitti. Etelä-Karjalan korkein kohta on Ruokolahden ja Rautjärven rajalla sijaitseva Haukkavuori, joka kohoaa 172 metrin korkeuteen.
Kasvillisuuden ja ilmaston osalta Etelä-Karjalan maakunta kuuluu eteläboreaaliseen vyöhykkeeseen. Suurin osa maakunnan maapinta-alasta on metsää. Voimakkaan puunjalostushistorian takia alueen metsät ovat pääosin talousmetsiä, eikä alueella ole laajoja vanhojen metsien alueita. Yli kaksi kolmasosaa Etelä-Karjalan metsistä on mustikka- tai puolukkatyypin kangasmetsiä; Salpausselältä ja harjualueilta löytyy karumpia puolukka- ja kanervatyypin kankaita. Yleisin puulaji on mänty. Etenkin alueen koillisosissa on runsaasti reheviä lehtometsiä sekä kaskitalouden jäänteenä syntyneitä koivuvaltaisia lehtimetsiä. Paikoin esiintyy myös lehmusta ja vaahteraa. Parikkalan Siikalahdella on merkittävä lintukosteikko.
Väestö
Väestönkehitys
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty maakunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.
Suurimmat taajamat
Vuonna 2017 Etelä-Karjalassa sijaitsi 21 taajamaa. Seuraavassa on lueteltu maakunnan 10 suurinta taajamaa.
| # | Taajama | Kunta | Väkiluku (31.12.2017) |
|---|---|---|---|
| 1 | Lappeenrannan keskustaajama | Lappeenranta 55 740 Taipalsaari 3 |
55 743 |
| 2 | Imatran keskustaajama | Imatra 26 370 Lappeenranta 1 494 Ruokolahti 320 |
28 184 |
| 3 | Joutsenon kirkonkylä | Lappeenranta | 6 876 |
| 4 | Rasila | Ruokolahti | 2 608 |
| 5 | Taavetti | Luumäki | 2 126 |
| 6 | Saimaanharju | Taipalsaari | 1 838 |
| 7 | Savitaipaleen kirkonkylä | Savitaipale | 1 829 |
| 8 | Simpele | Rautjärvi | 1 685 |
| 9 | Parikkalan kirkonkylä | Parikkala | 1 543 |
| 10 | Taipalsaaren kirkonkylä | Taipalsaari | 906 |
Maakuntakeskusta vastaava keskustaajama on lihavoitu.
Kielet ja murteet
Alla olevassa taulukossa kuvataan Etelä-Karjalan viittä puhutuinta kieltä vuonna 2021.
| Sija | Kieli | Puhujia 2021 | Väestöosuus 2021 |
|---|---|---|---|
| 1. | suomi | 117 324 | 93,04 % |
| 2. | venäjä | 5 037 | 3,99 % |
| 3. | viro | 362 | 0,29% |
| 4. | englanti | 299 | 0,24 % |
| 5. | thai | 225 | 0,18 % |
Suomen kielen kaakkoismurteita puhutaan Etelä-Karjalassa ja Inkerimaalla sekä Kymenlaakson Miehikkälässä ja Virolahdella.
Kristinusko
Etelä-Karjala on evankelioiva herätyskristillisyyden vahvaa tukialuetta. Liikeellä on voimakasta kannatusta Lappeenrannan–Imatran alueella. Kansanlähetyksellä on kannattajaryhmiä myös muualla Saimaan ympäristössä ja maaseudulla. Vanhoista herätysliikkeistä körttiläisyys ja evankelisuus ovat vaikuttaneet maakunnassa. Evankelisella liikkeellä on niin ikään kannatusta Saimaan eteläosissa.
Talous
Bruttokansantuote Etelä-Karjalassa oli 39 453 euroa asukasta kohti vuonna 2018. Se oli noin seitsemän prosenttia vähemmän kuin koko Suomen keskiarvo, 42 364 euroa. Merkittäviä työllistäjiä ovat muun muassa Eksote, Lappeenrannan kaupunki, Imatran kaupunki, sellutehtaat UPM-Kymmene, Stora Enso ja Metsä Fibre, terästehdas Ovako Imatra, Lappeenrannan–Lahden teknillinen yliopisto LUT ja LAB-ammattikorkeakoulu.
Liikenne
Etelä-Karjalan merkittäviä tieliikenneväyliä ovat valtatiet 6, 13, 14 ja 26 sekä kantatie 62. Venäjälle on tieyhteys Nuijamaan, Imatran ja erityisluvalla myös Parikkalan raja-aseman kautta. Lappeenrannan lentoasemalta lähtee lentoja joihinkin Euroopan kohteisiin. Maakunnasta on myös hyvät junayhteydet muun muassa pääkaupunkiseudulle ja Venäjän puolelle Pietariin. Saimaan kanavan kautta on vesiliikenneyhteys Saimaalta Venäjälle.
Matkailu
Etelä-Karjalan sijainti Venäjän rajalla antaa maakunnalle kansainvälistä leimaa. Venäläisten matkailijoiden ansiosta tax-free-myynnin määrässä vain Helsinki sijoittui vuonna 2006 Lappeenrannan ja Imatran edelle. Etelä-Karjalan matkailun erityispiirteitä ovat olleet seudun monipuolinen luonto, viisumivapaat risteilyt Venäjälle sekä useat kylpylät, joista uusin on syksyllä 2011 toimintansa aloittanut Holiday Club Saimaan kylpylähotelli. Vielä vuonna 2019 Etelä-Karjalan 1,9 miljoonasta ulkomaalaisesta matkailijasta 96% oli venäläisiä. Vuoden 2022 Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan jälkeen venäläisten matkailu on kuitenkin romahtanut hyökkäyksen taloudellisten seurauksien sekä matkailulle asetettujen rajoitusten myötä.
Kulttuuri
Historiallisesti merkittävimpiä eteläkarjalaisia henkilöitä ovat muun muassa kielitieteilijä D. E. D. Europaeus sekä presidentti Pehr Evind Svinhufvud. Tunnetuimpia eteläkarjalaisia kirjailijoita ovat muun muassa Hilja Valtonen ja Laila Hirvisaari, joista jälkimmäinen on kirjoittanut lukuisia alueelle sijoittuvia romaaneja.
Lappeenranta on kulttuurillisesti monipuolinen kaupunki, jossa toimii muun muassa useita teattereita, kuten Lappeenrannan kaupunginteatteri ja Lappeenrannan kesäteatteri. Kaupungissa järjestettäviä kulttuuritapahtumia ovat muun muassa Linnoituksen yö ja Lappeenrannan valtakunnalliset laulukilpailut. Museoista merkittävimpiä ovat Lappeenrannan linnoituksessa sijaitsevat Etelä-Karjalan museo, Lappeenrannan taidemuseo ja Ratsuväkimuseo. Imatralla on muun muassa rajamuseo ja teollisuustyöväen asuntomuseo. Omalaatuisimpia nähtävyyksiä on muun muassa Parikkalan patsaspuisto.
Merkittävimpiä Etelä-Karjalasta lähtöisin olevia musiikkiartisteja ovat muun muassa Pave Maijanen, Taiska, Hanna Pakarinen ja Koop Arponen sekä metalliyhtyeet Kotiteollisuus, Mokoma, Stam1na ja Twilightning. Klassisen musiikin orkestereja ovat muun muassa Lappeenranta Big Band ja Lappeenrannan kaupunginorkesteri.
Etelä-Karjalan ruokakulttuuriin kuuluvat muun muassa karjalanpaisti, karjalanpiirakka ja erilaiset muut piirakat, lihapiirakat vety ja atomi, lammaskaali, rantakala, munavoi, mustikkakukko ja erilaiset kiisselit.
Etelä-Karjalan liitto
Etelä-Karjalan liitto on yksi Suomen 18 maakuntaliitosta. Siihen kuuluvat kaikki Etelä-Karjalan kunnat. Liiton päättävien elinten luottamushenkilöt ovat jäsenkuntien poliittisia vaikuttajia, jotka edustavat kuntalaisia kunnallisvaalien tuloksen mukaisesti.
Liitto ajaa maakunnan, kuntien, väestön ja elinkeinoelämän etuja ja sen tavoitteena on maakunnan henkisen ja aineellisen hyvinvoinnin sekä kulttuurin edistäminen. Sen lakisääteisiä tehtäviä ovat alueiden kehittäminen ja maakuntakaavoitus. Lisäksi liitossa tehdään maakuntaa koskevia tutkimuksia, tilastointia, suunnitelmia ja selvityksiä. Liitto on myös maakunnan vaikuttajien ja sidosryhmien yhteistyöorganisaatio.
Katso myös
Lähteet
- ↑ Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2021 1.1.2021. Maanmittauslaitos. Viitattu 13.5.2021.
- ↑ a b Suomen virallinen tilasto (SVT): Väestön ennakkotilasto 25.1.2024. Tilastokeskus. Viitattu 26.1.2024.
- ↑ a b Väestön elinkeino: Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975 (PDF) (s. 353, Liite 4: Kuntien siirrot läänistä toiseen vuosina 1881–1976) Tilastollisia tiedonantoja N:o 63. 1979. Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastokeskus. Viitattu 26.7.2013.
- ↑ a b c Yrjö Kaukiainen, Jouko Nurmiainen: ”Hajanaisesta jäännösalueesta Etelä-Karjalan maakunnaksi”, Viipurin läänin historia, VI osa: Karjalan itärajan varjossa, s. 306–310. Karjalan kirjapaino, 2010. ISBN 978-952-5200-76-8.
- ↑ ”Etelä-Karjala”, Otavan iso Fokus, 2. osa (El–Io), s. 737. Otava, 1973. ISBN 951-1-00272-4.
- ↑ ”Suomen kartta, osa 4”, Pieni tietosanakirja, 4. osa (San Remo-Öölanti). (Karttaan on merkitty sekä läänien että kapeammalla viivalla myös Suomen historiallisten maakuntien rajat). Otava, 1928. Teoksen verkkoversio.
- ↑ ”Karjala”, Tietosanakirja, 4. osa (Kaivo-Kulttuurikieli), s. 367. Tietosanakirja Oy, 1912. Teoksen verkkoversio.
- ↑ ”Lappeenranta”, Pieni tietosanakirja, 2. osa (Isopurje-Maskotti). Otava, 1926. Teoksen verkkoversio.
- ↑ ”Savo”, {{{Nimike}}}, s. 33. Otava, 1928. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Zachris Topelius: ”Landskapen”, Boken om vårt land. Läsebok for de lägsta läroverk i Finland, andra kursen, s. 31. Ab Svenska Läromedel, 1937 (näköispainos). Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Itä-Suomen vaalipiirejä yhdistetään vuoden 2015 eduskuntavaaleihin Vaalit.fi. 11.4.2013. Oikeusministeriö. Arkistoitu 2.11.2014. Viitattu 9.2.2017.
- ↑ a b Kaakkois-Suomen pintavedet Ymparisto.fi. Arkistoitu 15.1.2022. Viitattu 8.4.2020.
- ↑ Vesienhoito Kaakkois-Suomessa Ymparisto.fi.
- ↑ ELY-keskus.
- ↑ Kaakkois-Suomen Sosialidemokraatit SDP.fi. Arkistoitu 17.1.2020. Viitattu 8.4.2020.
- ↑ YLE Kaakkois-Suomi Yleisradio. Arkistoitu 3.1.2019. Viitattu 8.4.2020.
- ↑ Kaakkois-Suomen poliisilaitos Suomen poliisilaitos.
- ↑ Kaakkois-Suomen ELY Kaakkois-Suomen ELYn Facebook-sivut.
- ↑ Ymparisto.fi.
- ↑ TE-keskus Kaakkois-Suomi TE-palvelut.fi.
- ↑ Väkiluku kasvoi eniten Uudellamaalla vuonna 2023 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 26.1.2024.
- ↑ Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
- ↑ Carelica Lappeenrannan kaupunki. Arkistoitu 1.11.2012. Viitattu 12.12.2011.
- ↑ Pitäjät Lappeenrannan kaupunki. Viitattu 12.12.2011.
- ↑ Luovutetun Karjalan pitäjien vaakunat ja standaarit Karjalan Liitto. Arkistoitu 11.3.2016. Viitattu 12.12.2011.
- ↑ a b Paikkatietoikkuna kartta.paikkatietoikkuna.fi.
- ↑ a b Etelä-Karjalan luonto Suomen Luonnonsuojeluliitto. Viitattu 28.12.2020.
- ↑ Suomen ilmastovyöhykkeet Ilmatieteen laitos. Viitattu 28.12.2020.
- ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980–2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 29.12.2017.
- ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 27.11.2018.
- ↑ Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan 31.12.2017 Tilastokeskus. Arkistoitu 24.7.2018. Viitattu 27.11.2018.
- ↑ Kieli iän ja sukupuolen mukaan maakunnittain, 1990-2021 PxWeb-tietokanta. Tilastokeskus. Viitattu 10.5.2022.
- ↑ Kaakkoismurteet Erkki Savolainen. Arkistoitu 19.2.2020. Viitattu 8.4.2020.
- ↑ Huotari, Voitto: Kirkkomme herätysliikkeet tänään, s. 155. Pieksämäki: Kirjapaja, 1981. ISBN 951-621-297-2.
- ↑ Bruttokansantuote asukasta kohden alueittain, vuosittain, 2000-2019* Tilastokeskus.
- ↑ Elinkeinorakenne lappeenranta.fi. Lappeenrannan kaupunki. Arkistoitu 21.2.2016. Viitattu 28.12.2020.
- ↑ Tiilikainen, Tenho: Tax free -kauppa käy kiivaana (Arkistoitu – Internet Archive) Etelä-Saimaa. 9.12.2006. Viitattu 26.11.2007.
- ↑ Etelä-Karjalan Liitto Etelä-Karjalan Liitto. Arkistoitu 10.8.2014. Viitattu 7.8.2012.
- ↑ a b Ulkomaan matkailu vei suomalaiset ja hyökkäyssota venäläiset matkailijat – epävarma talous painaa Etelä-Karjalan yrittäjiä muuta Suomea enemmän Yle Uutiset. 7.9.2022. Viitattu 13.10.2023.
- ↑ Suomi jatkaa Venäjän kansalaisten matkustusrajoituksia ja kiristää niitä liikematkustajien, kiinteistönomistajien ja opiskelijoiden osalta Yle Uutiset. 10.7.2023. Viitattu 13.10.2023.
- ↑ Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 107-109. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1.
- ↑ a b Etelä-Karjalan liitto Etelä-Karjalan liitto. Arkistoitu 14.7.2014. Viitattu 11.7.2014.
Aiheesta muualla
- eKarjala-maakuntaportaali
- Etelä-Karjalan liitto (Arkistoitu – Internet Archive)
- goSaimaa.com-matkailusivusto
| ||||||||||||||||||||||||||
| Imatran seutukunta | Lappeenrannan seutukunta |
| Entiset seutukunnat Kärkikuntien seutukunta | Länsi-Saimaan seutukunta |
| ||||||||||
| ||||||||||