Etelä-Kaukasia
Etelä-Kaukasia:n maailmassa on laaja valikoima aiheita, keskusteluja ja mielipiteitä, jotka pyörivät niiden merkityksen ja yhteiskunnallisen vaikutuksen ympärillä. Etelä-Kaukasia on jo pitkään ollut mielenkiinnon ja keskustelun kohteena, joka on synnyttänyt loputtomasti tutkimusta, analyyseja ja pohdiskeluja sekä akateemisella alalla että suurella yleisöllä. Sen vaikutus ulottuu monille eri aloille politiikasta ja taloudesta kulttuuriin ja teknologiaan, joista jokainen tuo ainutlaatuisen näkökulman Etelä-Kaukasia:n merkitykseen ja merkitykseen jokapäiväisessä elämässämme. Tässä artikkelissa tutkimme Etelä-Kaukasia:n eri puolia ja sen vaikutuksia nyky-yhteiskuntaan, tavoitteenamme tarjota panoraamanäkymä sen monimutkaisuudesta ja vaikutuksesta elämäämme.
Etelä-Kaukasia tai Taka-Kaukasia tai Transkaukasia on maantieteellinen alue suuremman Kaukasuksen vuoriston etelärinteillä ja eteläpuolella. Alue käsittää noin puolet koko Kaukasiasta. Alueella sijaitsee kolme valtiota: Armenia, Azerbaidžan ja Georgia. Lisäksi Georgiasta irrottautuneet Abhasia ja Etelä-Ossetia ovat nykyään käytännössä itsenäisiä. Pohjoisessa alue rajoittuu Venäjään, etelässä Turkkiin ja Iraniin. Kaspianmeri ja Mustameri sijaitsevat Etelä-Kaukasian itä- ja länsipuolella. Taka-Kaukasian kaakkoisosassa sijaitsevat Bakun öljykentät. Öljyn lisäksi muita alueen valtioiden merkittäviä vientituotteita ovat tee, sitrushedelmät, viini ja mangaanimalmi.
Joidenkin määrittelyjen mukaan Aasian ja Euroopan raja kulkee Etelä-Kaukasian poikki: (idästä länteen) Kurajokea Suramin solan kohdalle, jota myöten Qvirilajokeen ja edelleen sitä sekä sen pääjokea Rionia pitkin. Alueesta on joskus käytetty myös nimeä Transkaukasia, joka tulee venäjän sanasta Zakavkazje, "Kaukasuksen takana".
Vuonna 1918 alueelle perustettiin Transkaukasian federaatio, joka kuitenkin jäi lyhytikäiseksi. Myöhemmin alue liitettiin Neuvostoliittoon, jolloin perustettiin Transkaukasian sosialistinen federatiivinen neuvostotasavalta. Se kuitenkin hajotettiin kansallisuusrajoja vastaaviin neuvostotasavaltoihin 1936. Neuvostoliiton hajotessa 1991 ne itsenäistyivät.
Lähteet
- ↑ Hakulinen, Kerkko ja Paikkala, Sirkka: Pariisista Papukaijannokkaan, s. 46. Suomenkieliset ulkomaiden paikannimet ja niiden vieraskieliset vastineet. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus (Kotus), 2013. ISBN 978-952-5446-80-7. (suomeksi)
- ↑ Around the world: Countries that exist wholly or partially within geographical Europe (Arkistoitu – Internet Archive)