Tämä artikkeli käsittelee Etelä-Libanonin armeija:tä laajasta ja yksityiskohtaisesta lähestymistavasta, jonka tarkoituksena on tarjota lukijalle täydellinen ja syvällinen näkemys tästä aiheesta. Sen alkuperää, kehitystä ja merkitystä nykyään tutkitaan sekä sen vaikutuksia eri alueilla. Erilaisia näkökulmia, asiantuntijalausuntoja ja asiaankuuluvaa dataa analysoidaan, jotta lukija ymmärtää kokonaisvaltaisesti Etelä-Libanonin armeija:n. Lisäksi esitellään tapaustutkimuksia ja konkreettisia esimerkkejä, jotka havainnollistavat Etelä-Libanonin armeija:n merkitystä ja vaikutusta nyky-yhteiskunnassa. Tämän artikkelin avulla pyrimme tarjoamaan tietoon perustuvan ja rikastuttavan näkökulman Etelä-Libanonin armeija:een, joka kutsuu pohdiskelemaan ja keskusteluun.
Etelä-Libanonin armeija eli Vapaan Libanonin armeija (engl. South Lebanese Army, SLA, arab. جيش لبنان الجنوبي, Jajsh Lubnān al-Janūbi, hepr. צבא דרום לבנון, צד"ל, Tzvá Dróm Levanón) oli Israelin rahoittama palkka-armeija tai kodinturvajoukko, jonka tehtävänä on ollut toisaalta estää šiiamuslimien Amal-taistelujärjestöä ja palestiinalaisia hyökkäämästä Israeliin ja toisaalta puolustaa paikallisia kyliä. SLA:ta ei ole koskaan tunnustettu kansainvälisesti viralliseksi armeijaksi, minkä vuoksi Yhdistyneet kansakunnatkin on käyttänyt siitä nimitystä ”de facto forces” eli tosiasiassa olevat joukot. Niiden pääpaikkana oli Marjayoun.
Etelä-Libanonin armeija nousi Suomessa uutisotsikoihin kesäkuussa 1985 sen kaapattua 25 UNIFIL-rauhanturvaoperaatioon osallistunutta suomalaissotilasta. Vangittujen joukossa oli suomalaispataljoonan komentaja eversti Venni Hakala. Kaappaus sai alkunsa suomalaisten suorittamasta valehyökkäyksestä ja vangitsemiseksi naamioidusta operaatiosta, jolla he yrittivät pelastaa 11 SLA:sta Amal-järjestön riveihin loikannutta taistelijaa. SLA vaati loikkareiden palauttamista uhaten muussa tapauksessa ampua suomalaiset panttivankinsa, joista pääosa siirrettiin SLA:n päämajaan Marjayouniin. Israel syytti suomalaisia puolueellisuudesta, mutta YK:n tutkimuskomission mukaan suomalaiset olivat toimineet täysin oikein. Suomalaiset vapautettiin lopulta tiiviiden neuvottelujen tuloksena viikon kestäneen vankeuden jälkeen. Neuvotteluihin osallistuivat Israelin pää- ja ulkoministerit sekä YK:n silloinen apulaispääsihteeri Brian Urquhart.