Etelänarnikki on aihe, joka on herättänyt monien ihmisten huomion ja kiinnostuksen nykyään. Etelänarnikki, jolla on rikas historia ja merkittävä vaikutus yhteiskuntaan, on osoittautunut keskustelun ja pohdinnan lähteeksi monille. Vuosien varrella Etelänarnikki on kehittynyt ja mukautunut muuttuviin olosuhteisiin, joten se on ajankohtainen aihe tänään. Tässä artikkelissa tutkimme Etelänarnikki:n eri puolia ja näkökulmia sekä sen vaikutusta jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin.
Etelänarnikki | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Magnoliophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
Lahko: | Asterales |
Heimo: | Asterikasvit Asteraceae |
Suku: | Arnikit Arnica |
Laji: | montana |
Kaksiosainen nimi | |
Arnica montana |
|
Katso myös | |
Etelänarnikki (Arnica montana) on miellyttäväntuoksuinen, monivuotinen ruohovartinen kasvi, joka kasvaa luonnonvaraisena Keski-Euroopan vuoristoissa 1 000–2 000 metrin korkeudessa. Sitä tavataan satunnaisena viljelykarkulaisena Etelä-Suomen niityillä.
Etelänarnikki kasvaa 30–50 cm:n korkuiseksi ja kukkii kesä–heinäkuussa. Sen juurakko on vaakasuora ja varsi pysty ja karvainen. Lehdet ovat kiinnittyneet kasvin tyveen ruusukkeisesti ja varteen vastakkain. Kukat muodostavat oranssinkeltaisia mykeröitä.
Etelänarnikin kuivatuista tai tuoreista mykeröistä on perinteisesti haudutettu rohdosta, jolla on hoidettu ulkoisesti mustelmia, turvotusta, ruhjevammoja, reuman oireita, hyönteisten pistoja ja palovammoja. Kukkia käytetään myös kosmetiikka- ja likööriteollisuuden raaka-aineena. Kukat sisältävät mm. seskviterpeenilaktoneihin kuuluvia helenaliinia (C15H18O4) ja dihydrohelenaliinia (C15H20O4).