Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja

Tässä artikkelissa tutkimme Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja:tä, aihetta, joka on saanut asiantuntijoiden ja harrastajien huomion. Rikas ja monimutkainen historia Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja on kiinnostava kohde eri aloilla tieteestä ja teknologiasta kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Vuosien varrella Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja on herättänyt merkittäviä keskusteluja, kiistoja ja edistysaskeleita, ja sillä on ratkaiseva rooli siinä, miten ymmärrämme ja koemme ympäröivän maailman. Tämän artikkelin avulla tutkimme tarkasti Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja:n eri puolia ja tutkimme sen alkuperää, vaikutusta ja merkitystä nykymaailmassa.

Tämä artikkeli käsittelee Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaa. Kyseistä virkaa ei pidä sekoittaa Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajuuteen tai Euroopan neuvoston puheenjohtajaan.
Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja
Tunnus
Tunnus
Nykyinen
Virka-asunto Europa-rakennus
Nimittäjä Eurooppa-neuvosto
Kauden pituus Kaksi ja puoli vuotta, uusittavissa kerran
Perustettu 1. joulukuuta 2009
Ensimmäinen Herman Van Rompuy
Kotisivut http://www.consilium.europa.eu/
Osa artikkelisarjaa
Euroopan unionin politiikka
Euroopan lippu

Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja johtaa Euroopan unionin jäsenvaltioiden valtion- tai hallitusten päämiehistä koostuvaa Eurooppa-neuvostoa. Eurooppa-neuvoston puheenjohtajasta käytetään toisinaan mediassa nimitystä EU-presidentti tai EU:n presidentti. Eurooppa-neuvosto ja sen puheenjohtaja olivat epävirallisia asemassa ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa vuonna 2009. Tätä ennen Eurooppa-neuvoston kokouksia johti Euroopan unionin neuvoston puolen vuoden välein vaihtuvan puheenjohtajamaan valtion- tai hallituksen päämies. Ensimmäinen Lissabonin sopimuksen mukainen pysyvä Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja oli Herman Van Rompuy, joka aloitti tehtävässä 1.12.2009. Vuonna 2014 puheenjohtajaksi valittiin puolalainen Donald Tusk. Nykyinen puheenjohtaja Charles Michel aloitti virassaan 1.12.2019.

Tehtävät

Lissabonin sopimuksella muutettiin Sopimusta Euroopan unionista (SEU) säätämäällä artiklassa 15 Eurooppa-neuvostosta ja sen puheenjohtajasta. Kyseisen artiklan mukaan Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan tehtäviä ovat

EU:n ulkoinen edustus on SEU artikla 15 sanamuodosta huolimatta jakautunut komission puheenjohtajan, Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan ja korkean edustajan kesken. Esimerkiksi teollisuusmaiden G8- tai G7-ryhmässä Euroopan unionia edustavat sekä komission että Eurooppa-neuvoston puheenjohtajat.

Puheenjohtajat

Kiertävät puheenjohtajat

vuosi aikakausi presidentti valtio
1975 tammi–kesä Liam Cosgrave  Irlanti
heinä–joulu Aldo Moro  Italia
1976 tammi–kesä Gaston Thorn  Luxemburg
heinä–joulu Joop den Uyl  Alankomaat
1977 tammi-kesä James Callaghan  Britannia
heinä–joulu Jack Lynch  Irlanti
1978 tammi–kesä Anker Jørgensen  Tanska
heinä–joulu Helmut Schmidt  Saksan liittotasavalta
1979 tammi-kesä Valéry Giscard d'Estaing  Ranska
heinä-joulu Jack Lynch  Irlanti
1980 tammi-kesä Francesco Cossiga  Italia
heinä-joulu Pierre Werner  Luxemburg
1981 tammi-kesä Dries van Agt  Alankomaat
heinä-joulu Margaret Thatcher  Britannia
1982 tammi-kesä Wilfried Martens  Belgia
heinä-joulu Poul Schlüter  Tanska
1983 tammi-kesä Helmut Kohl  Saksan liittotasavalta
heinä-joulu Andreas Papandreou  Kreikka
1984 tammi-kesä François Mitterrand  Ranska
heinä-joulu Garret FitzGerald  Irlanti
1985 tammi-kesä Bettino Craxi  Italia
heinä-joulu Jacques Santer  Luxemburg
1986 tammi-kesä Ruud Lubbers  Alankomaat
heinä-joulu Margaret Thatcher  Britannia
1987 tammi-kesä Wilfried Martens  Belgia
Heinä-–Joulu Poul Schlüter  Tanska
1988 Tammi-–Kesä Helmut Kohl  Saksan liittotasavalta
Heinä-–Joulu Andreas Papandreou  Kreikka
1989 Tammi-–Kesä Felipe González  Espanja
Heinä-–Joulu François Mitterrand  Ranska
1990 Tammi-–Kesä Charles Haughey  Irlanti
Heinä-–Joulu Giulio Andreotti  Italia
1991 Tammi-–Kesä Jacques Santer  Luxemburg
Heinä-–Joulu Ruud Lubbers  Alankomaat
1992 Tammi-–Kesä Aníbal Cavaco Silva  Portugali
Heinä-–Joulu John Major  Britannia
1993 Tammi-–Kesä Poul Nyrup Rasmussen  Tanska
Heinä-–Joulu Jean-Luc Dehaene  Belgia
1994 Tammi-–Kesä Andreas Papandreou  Kreikka
Heinä-–Joulu Helmut Kohl  Saksa
1995 Tammi-–Kesä Jacques Chirac  Ranska
Heinä-–Joulu Felipe González  Espanja
1996 Tammi-–Kesä Romano Prodi  Italia
Heinä-–Joulu John Bruton  Irlanti
1997 Tammi-–Kesä Wim Kok  Alankomaat
Heinä-–Joulu Jean-Claude Juncker  Luxemburg
1998 Tammi-–Kesä Tony Blair  Britannia
Heinä-–Joulu Viktor Klima  Itävalta
1999 Tammi-–Kesä Gerhard Schröder  Saksa
Heinä-–Joulu Paavo Lipponen  Suomi
2000 Tammi-–Kesä António Guterres  Portugali
Heinä-–Joulu Jacques Chirac  Ranska
2001 Tammi-–Kesä Göran Persson  Ruotsi
Heinä-–Joulu Guy Verhofstadt  Belgia
2002 Tammi-–Kesä José María Aznar López  Espanja
Heinä-–Joulu Anders Fogh Rasmussen  Tanska
2003 Tammi-–Kesä Costas Simitis  Kreikka
Heinä-–Joulu Silvio Berlusconi  Italia
2004 Tammi-–Kesä Bertie Ahern  Irlanti
Heinä-–Joulu Jan Peter Balkenende  Alankomaat
2005 Tammi-–Kesä Jean-Claude Juncker  Luxemburg
Heinä-–Joulu Tony Blair  Britannia
2006 Tammi-–Kesä Wolfgang Schüssel  Itävalta
Heinä-–Joulu Matti Vanhanen  Suomi
2007 Tammi-–Kesä Angela Merkel  Saksa
Heinä-–Joulu José Sócrates  Portugali
2008 Tammi-–Kesä Janez Janša  Slovenia
Heinä-–Joulu Nicolas Sarkozy  Ranska
2009 Tammi-–Touko Mirek Topolánek  Tšekki
Touko-Kesä Jan Fischer
Kesä-Joulu Fredrik Reinfeldt  Ruotsi

Pysyvät puheenjohtajat

vuosi kuva puheenjohtaja valtio
2009–2014 Herman Van Rompuy  Belgia
2014–2019 Donald Tusk  Puola
2019– Charles Michel  Belgia

Lähteet

Viitteet

  1. EU:n presidentti ja ulkoministeri on valittu 20.11.2009. Eurooppatiedotus. Arkistoitu 19.9.2016. Viitattu 8.9.2016.
  2. Ruonala, Marko; Pietilä, Heli: EU-perusteos, s. 33. Eurooppatiedotus, 2014. ISBN 978-952-281-246-9.
  3. a b Puheenjohtajan rooli Eurooppa-neuvosto. Viitattu 8.9.2016.
  4. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen konsolidoidut versiot (Euroopan unionin virallinen lehti) Eur-lex. Viitattu 8.9.2016.
  5. Johtavien teollisuusmaiden johtajat tuomitsevat Venäjän toiminnan 3.3.2014. Yle. Viitattu 9.9.2016.