Filip IV (Espanja)
Tässä artikkelissa käsitellään aihetta Filip IV (Espanja), joka on herättänyt suurta kiinnostusta eri alueilla. Filip IV (Espanja) on kiinnittänyt tutkijoiden, asiantuntijoiden, ammattilaisten ja suuren yleisön huomion sen merkityksen ja vaikutuksen vuoksi. Vuosien varrella Filip IV (Espanja) on ollut lukuisten tutkimusten, keskustelujen ja analyysien kohteena, mikä on osaltaan rikastanut tietoa tästä aiheesta. Tavoitteena on syventää Filip IV (Espanja):n ymmärrystä, tarkastellaan erilaisia näkökohtia, joiden avulla voimme ymmärtää sen merkitystä ja vaikutuksia eri yhteyksissä. Kattavalla ja yksityiskohtaisella lähestymistavalla esitellään erilaisia näkökulmia ja pohdintoja, jotka rikastavat osaltaan Filip IV (Espanja):n ympärillä käytävää keskustelua.
| Filip IV | |
|---|---|
 Espanjan kuningas Filip IV valtansa huipulla, Diego Velázquez n. 1631–1632 | |
| Espanjan kuningas | |
| Valtakausi | 31. maaliskuuta 1621 – 17. syyskuuta 1665 |
| Edeltäjä | Filip III |
| Seuraaja | Kaarle II |
| Portugalin kuningas | |
| Valtakausi | 31. maaliskuuta 1621 – 1. joulukuuta 1640 |
| Edeltäjä | Filip II |
| Seuraaja | Juhana IV |
| Syntynyt |
8. huhtikuuta 1605 Valladolid, Espanja |
| Kuollut |
17. syyskuuta 1665 Madrid, Espanja |
| Puoliso |
Elisabet Ranskalainen Itävallan Maria Anna |
| Lapset |
Baltasar Carlos Maria Teresia Margaret Teresia Filip Kaarle II |
| Koko nimi | Felipe Domingo Víctor de la Cruz de Austria y Austria |
| Suku | Habsburg |
| Isä | Filip III |
| Äiti | Margareeta Itävaltalainen |
| Uskonto | roomalaiskatolilaisuus |
| Nimikirjoitus |
 |
Filip IV (esp. Felipe IV); (8. huhtikuuta 1605 Kuninkaallinen palatsi, Valladolid, Kastilian kuningaskunta – 17. syyskuuta 1665 Madrid, Kastilian kuningaskunta) oli Espanjan, Napolin ja Sisilian kuningas sekä hallitsijanimellä Filip III viimeinen espanjalainen Portugalin kuningas. Hän hallitsi Espanjaa vuodesta 1621 aina kuolemaansa saakka sekä Portugalia vuodet 1621–1640.
Suku ja koulutus
Felipe Domingo Víctor de la Cruz de Austria y Austria oli Espanjan kuninkaan Filip III:n ja Margareeta Itävaltalaisen vanhin poika. Hän kuului Habsburg-sukuun ja oli viimeinen habsburgilainen Portugalin valtaistuimella. Hänellä oli seitsemän sisarusta, joista kolme kuoli jo lapsina. Hänen vanhempi sisarensa Anna Itävaltalainen avioitui Ranskan kuningas Ludvig XIII:n kanssa vuonna 1615 ja nuorempi sisarensa Maria Anna Espanjalainen avioitui Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Ferdinand III:n kanssa vuonna 1631. Nuorempi veli Carlos (1607–1632) kuoli 24-vuotiaana naimattomana. Nuorimmasta veljestä Ferdinandista (1609/1610–1641) tuli kardinaali, joka toimi Espanjan Alankomaitten käskynhaltijana, Toledon arkkipiispana (1619–1641) sekä kenraalina kolmikymmenvuotisen sodan aikana.
Vuonna 1611 isä Filip III:n vaikutusvaltainen suosikki, pääministeri Francisco Gómez de Sandoval, Lerman herttua (1553-1625) nimitti itsensä kruununprinssin opettajaksi ja vanhemmaksi hovimestariksi varmistaakseen oman valtansa prinssin seurueessa. Seuraavana vuonna prinssin koulutus uskottiin oppineisuudestaan tunnetulle katalonialaiselle aatelismies Galcerán Albanellille. Vaikka hänelle opetettiin maantieteen, historian ja matematiikan perustiedot, hän tutustui sotatieteeseen ensimmäisen kerran vuonna 1614, kun hänelle esiteltiin Alberto Struzzin hänelle suunnittelema pienten puisten sotilaiden armeija. Näyttää siltä, että häntä oli hyvin vähän valmistettu tulevaan rooliinsa kuninkaana.
Myöhemmin Filip itse selitti omaelämäkerrassaan: "vähäisten ikävuosieni vuoksi herrani Kuningas, joka on taivaassa, ei voinut henkilökohtaisesti tutustuttaa minua tämän monarkian asioihin." Hän kuitenkin lisäsi, että hänet oli perehdytetty lukemaan valtion asiakirjoja isänsä ennenaikaisen kuoleman aikaan.
Kuninkaana
Filip IV seurasi isäänsä Filip III:tta Espanjan valtaistuimelle 15-vuotiaana maaliskuussa 1621. Hän sai hallittavakseen suuren Espanjan imperiumin sekä lisäksi Molempain Sisiliain kruunut ja personaaliunionin johdosta myös Portugalin kuninkuuden. Yrittäessään myöhemmin tehdä Portugalista Espanjan maakunnan Filip sai vastaansa kapinan ja menetti Portugalin kuninkaan aseman vuonna 1640, kun portugalilaiset nostivat kuninkaakseen Bragançan suvun Juhana IV:n. Portugalin restauraatiosodassa vuosina 1659–1668 hän yritti tuloksetta saada Portugalin takaisin.
Filip osallistui ahkerasti Saksassa käytyyn kolmikymmenvuotiseen sotaan katolisella puolella, mutta Espanjan voima ja sen asema maailmanpolitiikassa alkoi heikentyä, mikä tuli esille jo sodan aikana, ja Espanja kärsi pahoja tappioita Ranskaa vastaan sotiessaan. Kolmikymmenvuotisen sodan päättänyt vuoden 1648 Westfalenin rauha oli Filipille arvovaltatappio, sillä käytännössä jo vuosikymmeniä itsenäisten, mutta edelleen nimellisesti Habsburgeille kuuluneiden, Alankomaiden itsenäisyys sai siinä virallisen tunnustuksen. Ranskasta tuli Euroopan johtava valtio, ja Espanja heikkeni heikentymistään.
Kuninkaan yleissivistävä koulutus
Koska Filip IV:n koulutus oli suurelta osin laiminlyöty hänen ollessaan vielä kruununperijä ja Asturian ruhtinas, hänen pääministerinsä Olivaresin kreivi-herttua (Gaspar de Guzmán y Pimentel, Sanlúcarin herttua ja Olivaresin kreivi, Espanjan grandi (1587–1645), päätti puuttua asiaan. Olivares päätti tarjota uudelle kuninkaalle toisaalta täydellisen yleissivistävän koulutuksen ja toisaalta kuninkaalliseen taiteeseen keskittyvän koulutuksen. Tässä viimeisessä tehtävässä saataisiin aikaan ristiriitaisia tuloksia. Vaikka Filip oli älykäs, hän oli laiska, ja ensimmäisten vuosien aikana valtaistuimella hän osoitti enemmän kiinnostusta nautintoihin kuin velvollisuuksiinsa. Häneltä puuttui myös itseluottamusta, jonka monet tarkkailijat ovat panneet merkille, kuten taiteilija Peter Paul Rubens, joka vietti hänen kanssaan useita tunteja vieraillessaan Madridissa vuosina 1628-1629: "Luonnostaan hänellä on kaikki ruumiilliset ja hengelliset hyveet, sillä päivittäisissä kontakteissani hänen kanssaan olen oppinut tuntemaan hänet hyvin. Ja epäilemättä hän kykenisi hallitsemaan itsensä kaikissa olosuhteissa, ellei häneltä puuttuisi itseluottamusta eikä hän delegoisi asioita niin paljon muille."
Omaelämäkerrassaan Filip kuvailee itseopiskeluohjelmaa, jonka valmistelussa Olivaresin kreivi-herttua epäilemättä auttoi häntä. Opinto-ohjelma sisälsi koulutussuunnitelman historiasta ja maantiedosta, ranskan ja italian kielen opiskelusta sekä "erilaisten kirjojen lukemisesta kaikilla kielillä sekä ammattien ja taiteiden käännöksiä, jotka herättäisivät ja maistelevat hyvän kirjallisuuden makua". Hän kokosi vaikuttavan yksityisen kirjaston. Paavin nuncio vuonna 1633 kuvaili häntä henkilöksi, joka jäi vetäytyi kahdeksi tunniksi päivittäin lounaan jälkeen lukemaan. Kirjaston lisäksi siellä oli myös nuoteille ja soittimille varattu huone. ”Kapteeni” Mateo Romeron johdolla hänestä tuli suuri musiikin ystävä, ja hän halusi johtaa omia sävellyksiään.
Nuoresta iästä lähtien hän osoittautui myös teatterin harrastajaksi. Hän vieraili julkisissa aitioissa anonyyminä nähdäkseen uusimmat komediat ja sponsoroi teatteriesityksiä ja huvinäytelmiä, joista tuli hänen hallituskautensa hovielämän tyypillinen piirre. Piirustuksenopettaja veli Juan Bautista Mainon opettamana hänestä näyttää myös tulleen taitava amatööritaiteilija, ja hän osoitti pian, että oli perinyt Habsburg-suvultaan arvostuksen kuvataidetta kohtaan. Walesin prinssin, tulevan Kaarle I:n vierailu Madridissa vuonna 1623 avioliittoaikeissa, antoi hänelle mahdollisuuden tavata viisi vuotta vanhempi prinssi, joka oli hienostuneisuuden esikuva ja jonka halu hankkia taideteoksia mahdollisesti herätti Filipin keräilyvaiston, ja josta tuli aikansa suurin maalaustaiteen keräilijä.
Hänen kiinnostuksensa maalaustaiteeseen, erityisesti täysrenessanssin suuria italialaisia mestareita kohtaan kasvoi ja syveni, kun hän vuosien mittaan pohdiskeli perimäänsä upeaa kokoelmaa, johon hän loi yhä läheisempää henkilökohtaista suhdetta, Diego de Velázquezin kanssa, joka nimitettiin kuninkaan hovimaalariksi vuonna 1623 ja joka työskenteli hänelle palatsissa lähes neljäkymmentä vuotta.
Erilaiset esteettiset kiinnostuksen kohteet sekä ratsastustaito ja intohimo metsästykseen olivat täydellinen yhdistelmä tehdäkseen Filip IV:stä 1600-luvun kultivoidun ritarin henkilöitymän.
Sisäpoliittinen koulutus
Filipin poliittinen koulutus osoittautui raskaammaksi urakaksi. Hänen ensimmäinen tehtävänsä oli tutustua Iberian niemimaan valtakuntiinsa. Vuonna 1624 hän teki matkan Andalusiaan, missä Olivaresin kreivi-herttua toivoi voivansa käyttää läsnäoloaan taivutellakseen eteläiset kaupungit ratifioimaan Kastilian Cortesissa (valtiopäivät) juuri hyväksytyn hankkeen. Tätä seurasi vuonna 1626 toinen matka Aragonian kuningaskuntaan, jossa hän käytti valaansa hyväkseen noudattaakseen aragonialaisten, valencialaisten ja katalaanien peruskirjoja ja perustuslakeja, mutta myös kehottaakseen heidän Cortesiaan hyväksymään kunnianhimoisen hankkeen. Olivaresin "Unión de Armas" -projekti, jonka tarkoituksena oli edistää sotilaallista yhteistyötä monarkian eri kuningaskuntien välillä ulkoisen hyökkäyksen sattuessa.
Aseliittoa voidaan pitää pelkkänä alustuksena hankkeelle, joka oli vieläkin kunnianhimoisempi, nimittäin Iberian niemimaan eri alueiden suurempaa perustuslaillista yhdentymistä koskevalle hankkeelle, joka oli kuvattu kuninkaalle Olivaresin kreivi-herttuan laajassa "salaisessa ohjeessa". Asiakirjan tarkoitus oli tiedottaa uudelle hallitsijalle yhteiskunnan eri tasoista ja hallituksen toiminnasta, mutta se sisälsi myös uudistusehdotuksia, mm. radikaalin ehdotuksen, jonka mukaan Hänen Majesteettinsa pitäisi yrittää tulla paitsi Portugalin, Aragonin, Valencian ja Barcelonan kreiviksi, mutta myös todelliseksi "Espanjan kuninkaaksi".
Avioliitot ja lapset
.jpg)
Ensimmäisen avioliittonsa Filip IV solmi 10-vuotiaana 18. lokakuuta 1615 ranskalaisen 13-vuotiaan prinsessa Elisabet Bourbonin kanssa. Kyseessä oli poliittinen kaksoisavioliitto Espanjan ja Ranskan suhteitten lujittamiseksi, jossa Filipin 14-vuotias sisar Anna Itävaltalainen naitettiin Elisabetin veljelle Ludvig XIII:lle. Avioliitto pantiin täytäntöön vasta kun Filip oli täyttänyt 14/15-vuotta. Avioliiton yhteydessä prinssi sai kuitenkin oman talouden, ja huoneet Real Palacío de Alcázar palatsin pohjoissiivessä.
Avioliitto oli sopuisa Filipin lukuisista rakastajattarista huolimatta ja Elisabet toimi menestyksekkäästi puolisonsa valtionhoitajana Katalonian kapinoinnin aikana 1640-luvun alussa. Elisabetin kuolemaan vuoteen 1644 asti kestäneeseen liittoon syntyi 11 lasta. Näistä kuusi kuolivat aivan pieninä, yksi tytär syntyi kuolleena ja kaksi viimeistä olivat keskenmenoja. Kuudes lapsi, kruununperijä Asturian ruhtinas Balthasar Carlos (1629–1646), menehtyi 16-vuotiaana kuumeeseen, todennäköisesti isorokkoon. Pojan ja perillisen kuolema oli isälle raskas isku. Ainoastaan liiton yhdeksäs lapsi, tytär María Teresa selvisi aikuisikään asti ja avioitui vuonna 1660 Ranskan aurinkokuninkaan Ludvig XIV:n kanssa.
Vaimonsa ja ainoan poikansa kuolemaa Filip piti osoituksena omasta syntisyydestään ja uskottomuudestaan. Jäätyään ilman miespuolista perijää Filip IV avioitui vuonna 1649 sisarentyttärensä, 15-vuotiaan Itävallan arkkiherttuatar Maria Annan kanssa, joka oli häntä 30 vuotta nuorempi. Liitto kesti Filipin kuolemaan saakka eikä ollut ilman uskottomuutta Filipin taholta, ja lapsia syntyi viisi. Näistä vanhin, Margaret Teresia avioitui vuonna 1666 keisari Leopold I:n kanssa. Kolme seuraavaa lasta kuolivat pieninä, mutta nuorin toisen avioliiton lapsista, vuonna 1661 syntynyt Kaarle II, seurasi isäänsä Espanjan kuninkaana.
Lisäksi Filipillä oli avioliiton ulkopuolella suhteesta näyttelijätär María Inéz Calderónin (1605–1678) kanssa syntynyt ja vuonna 1642 tunnustettu poika Juan de Austria, esp. Don Juan José de Austria (1629–1679), josta tuli sotapäällikkö ja joksikin aikaa myös Espanjan Alankomaiden (nyk. Belgia ja Etelä-Alankomaat) käskynhaltija. Suhteesta María Manriquen, markiisi de Charelan tyttären kanssa syntyi Fernando Francisco Isidro de Austria (1626–1634), joka laillistettiin kuolemansa jälkeen ja haudattiin kuninkaalliseen hautapaikkaan El Escorialiin. Filipillä on arvioitu olleen ainakin 30 aviotonta lasta, joista kuusi tunnetaan nimeltä ja vain kaksi oli tunnustettuja.
Hallinto
Espanjan imperiumi oli heikkenemässä jo ennen Filip IV:n nousua valtaistuimelle, vaikkei tämä laskusuhdanne vielä juurikaan näkynyt. Filipin hallinto ei kyennyt asiaa auttamaan, vaikka hänen pitkään valtakauteensa mahtuu paljon myös menestyksiä. Melko kaoottisesti hallitun valtakunnan käytännön politiikka jäi enimmäkseen neuvonantajille, joista kaikilla ei ollut pätevyyttä ulkopolitiikkaan tai hallintoon.
Vasta vuoden 1627 jälkeen, koettuaan vakavan sairastumisen (ilman elossa olevaa miespuolista perijää), 21-vuotias Filip alkoi todella paneutua valtakuntansa hallintoon uudella tarkkuudella ja tarmolla. Kuningas sääteli elämäänsä tiukan hoviseremonian mukaisesti, palatsietiketin mukaisesti, jonka hän itse tarkasti ja korjasi vuonna 1624 ja jälleen vuosina 1647-1651. Kuningas suoritti velvollisuutensa erittäin täsmällisesti ja kohtuudella, tätä hän myös odotti kaikilta niiltä, jotka palvelivat häntä tai olivat hänen seurassaan. Kello sääteli hänen päiväänsä ja kuningas vietti pitkiä tunteja omistautuneena valtion asioille, lukien lähettiläiden kirjeitä ja kirjoittaen muistioita. Hänellä oli tapana tuoda näkemyksiään esille voimakkaasti ja hän saattoi olla poikkeuksellisen itsepäinen, varsinkin asioissa, joissa periaatteet ja kuninkaallinen auktoriteetti olivat vaakalaudalla, mutta hän oli täysin tietoinen siitä, että tarvitsi myös apua ja neuvoja.
.jpg)
Vuosina 1621-1643 Iberian niemimaalla todellista valtaa käytti pääministeri, Olivaresin kreivi-herttua Gaspar de Guzmán y Pimental (1587–1645). Vuoden 1643 jälkeen suosikiksi (valido) ja pääministeriksi tuli Olivaresin kreivi-herttuan veljenpoika Luis Méndez de Haro (1598–1661). Hänen jälkeensä Espanja oli käytännössä ilman pääministeriä ja Filip IV otti neuvonantajakseen nunna ja mystikko María de Ágredan (1602–1665).
Suurin ongelma olivat kuitenkin aikakauden loputtomat sodat, joita Espanja kävi Alankomaita, Ranskaa ja Isoa-Britanniaa vastaan, ja joissa espanjalaisten sotaonni ei enää kestänyt. Kun tähän lisättiin vielä kolmikymmenvuotisen sodan vaatimat lisäjoukot ja yhä uudet sodat alituisesti voimistuvaa Ranskaa vastaan, ei ollut ihme, että Espanjan kansa ei juuri vaurastunut. Siirtolaisuus Espanjan Amerikkaan uusien mahdollisuuksien perään voimistui koko 1600-luvun. Filip IV:n alaisissa oli joitakin merkittäviä eri alojen tuntijoita, kuten menestyksekäs sotapäällikkö Ambrogio Spinola, joka osallistui kolmikymmenvuotiseen sotaan saavuttaen lukuisia voittoja.
Filipin valido tai pääministeri oli Olivaresin kreivi-herttua, joka piti kolmikymmenvuotisen sodan leviämistä mahdollisuutena ei pelkästään aloittaa vihollisuudet alankomaalaisia vastaan vuosien 1609–1621 aselevon jälkeen, mutta myös kunnianhimoisena yrityksenä palauttaa Espanjan hegemonia liitossa Habsburg-dynastian keisarillisen haaran eli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan kanssa. Espanjan armeijat saavuttivat joitain merkittäviä voittoja kuten Bredan valloitus vuonna 1626 ja ruotsalaisten tappio Nördlingenin taistelussa vuonna 1634. Ranska julisti Espanjalle sodan vuonna 1635 ja Espanjan aiemmat laajentumiset menetettiin vuodesta 1640 lähtien Katalonian ja Portugalin separatistikapinoiden seurauksena. Filip IV oli viimeinen espanjalaissyntyinen Portugalin kuningas, jotka olivat hallinneet 60 vuotta ja Portugali itsenäistyi vuonna 1640 Bragança-suvun kuninkaan Juhana IV:n johdolla.
.jpg)
Taiteiden suosija
Filip IV oli merkittävä taiteentukija. Hänen hovimaalarinsa oli Diego Velázquez, jota kruunu avokätisesti tuki ja jonka kanssa hänellä oli tuttavallinen ystävyyssuhde, koska molemmat pitivät hevosista, koirista ja taiteesta. Hän suosi myös taiteilija Eugenio Caxésia (1574/75–1634), italialaista Vicente Carduccia (1576 /1578–1638), alankomaalaista Gonzales Coquesia (1614 /1618–1684) ja italialaista Angelo Nardi da Razzoa (1584–1664) sekä keräsi yli 4 000 taideteoksen kokoelman, jossa oli erityisesti italialaista taidetta.
Filip oli innokas teatterissa kävijä ja intohimoinen harrastaja ja näyttää myös osallistuneen muutamien näytelmien kirjoittamiseen. Hän tuki näytelmäkirjailija Lope de Vegaa, Pedro Calderón de la Barcaa, Antonio Hurtado de Mendozaa, Francisco de Quevedoa ja Luis Quiñones de Benaventea. Hänellä oli myös useita suhteita näyttelijättärien kanssa.
Perintö
Filip IV kuoli 61-vuotiaana 17. syyskuuta 1665 kärsittyään viikon tuskallisesta suolistosairaudesta (hänen ulosteensa olivat verisiä), mahdollisesti lavantautiin tai munuaiskoliikkiin, josta hän oli kärsinyt koko edeltävän kesän. Hänen terveytensä oli heikentynyt vuodesta 1658 lähtien, jolloin metsästysretkellä kylmettymisen jälkeen hänen oikea jalkansa ja oikea kätensä olivat jääneet liikkumattomiksi.
Hän oli tehnyt testamenttinsa 14. syyskuuta 1665, jossa hän määräsi sijaishallitsijaksi puolisonsa, kuningatar Maria Annan, sijaishallituksen kokoonpanon ja sen että kruununperijä tulisi täysi-ikäiseksi 14-vuotiaana.
Hän luotti siihen, että hänen poikansa, tuolloin vasta kolmivuotias Kaarle II nostaisi Espanjan takaisin entiseen kunniaan. Filip luotti siihen, että hänen periaatteensa, kuten Espanjan vallan laajentaminen ja katolisen kirkon voimistaminen protestantismia vastaan, saisivat seuraajassa innokkaan puolustajan. Sairaalloinen Kaarle II ei näitä toiveita pystynyt täyttämään ja hänen kuoltuaan ilman perijää vuonna 1700 seurasi Espanjan perimyssota.
Lähteet
- ↑ a b c d e f g h i Philip IV Encyclopedia Britannica
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v Felipe IV | Real Academia de la Historia dbe.rah.es. Viitattu 18.2.2024.
- ↑ Isabel de Borbón | Real Academia de la Historia dbe.rah.es. Viitattu 17.2.2024.
- ↑ Spain in Decline Spain: A Country Study. Library of Congress, 1988.
- ↑ Philip IV | Habsburg Dynasty, Reformation, War of the Spanish Succession | Britannica www.britannica.com. 11.1.2024. Viitattu 19.2.2024. (englanniksi)
- ↑ Flantzer, Susan: Mariana of Austria, Queen of Spain Unofficial Royalty. 18.11.2022. Viitattu 17.2.2024. (englanniksi)
- ↑ Mariana de Austria | Real Academia de la Historia dbe.rah.es. Viitattu 18.2.2024.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Filip IV (Espanja) Wikimedia Commonsissa
|
Edeltäjä: Filip III |
Espanjan kuningas 1621–1665 |
Seuraaja: Kaarle II |
|
Edeltäjä: Filip II |
Portugalin kuningas 1621–1640 |
Seuraaja: Juhana IV |
| ||||||||||||||||||||||
