Fulham FC

Fulham
Koko nimi	Fulham Football Club
Lempinimet	Cottagers
Perustettu	1879
Kenttä	Craven Cottage, Fulham, Lontoo
– kapasiteetti	26 000
Sarja	Valioliiga
Puheenjohtaja	Shahid Khan
Päävalmentaja	Marco Silva
}} Kotipeliasu }} Vieraspeliasu }} Kolmas peliasu
Infobox OKNimi-testi OK

Fulham Football Club on englantilainen vuonna 1879 perustettu jalkapalloseura, joka on kotoisin Lontoosta. Fulham pelaa kaudella 2022–2023 Valioliigassa.

Pitkästä historiastaan huolimatta Fulhamin suurin voitto on Intertoto Cupin ykkössija vuonna 2002. Kaudella 2009–2010 Fulham pelasi Eurooppa-liigan loppuottelussa. FA Cupissa joukkue on päässyt kerran finaaliin ja viidesti välieriin. Paras sarjasijoitus on kaudelta 2008–2009, jolloin Fulham oli Valioliigan seitsemäs.

Fulhamin omistaa Shahid Khan.

Historia

1898–1907: Amatöörivuodet ja Southern League

Fulham perustettiin 1879 nimellä Fulham St Andrew's Church Sunday School, ja sen perustivat West Kensingtonin Star Roadilla sijaitsevat anglikaanisen seurakunnan seurakuntalaiset. Se voitti Itä-Lontoon amatööricupin 1887, ja lyhennettyään nimen nykyiseen muotoon vuonna 1888 se voitti ensimmäisellä yrityksellä vuonna 1893 Itä-Lontoon liigan.

Joukkue sai ammattilaisstatuksen 12. joulukuuta 1898, samana vuonna kun se aloitti Southern Leaguen 2. divisioonassa. Kaudella 1902–1903 se voitti divisioonan ja nousi porrasta ylemmäs 1. divisioonaan. Joukkue voitti liigan kahdesti vuosina 1905–1906 ja 1906–1907.

1907–1952: Englannin liiga ja nousu pääsarjaan

Fulham nousi Englannin liigaan syyskuussa 1907 ja sijoittui heti ensimmäisellä kaudella neljänneksi ja pääsi FA Cupissa välieriin. Fulham pelasi 2. divisioonassa vuoteen 1928, jolloin se putosi 3. divisioonaan. Seura palasi 2. divisioonan neljä kautta myöhemmin. Vuonna 1936 Fulham ylsi jälleen FA Cupin välieriin. Kaudella 1948–1949 Fulham voitti 2. divisioonan mestaruuden ja nousi ensimmäistä kertaa pääsarjatasolle, 1. divisioonaan. Ensimmäinen vierailu pääsarjatasolle ei kuitenkaan kestänyt pitkään – Fulham jäi sarjan viimeiseksi kaudella 1951–1952 ja putosi.

1952–1980: Toinen vierailu pääsarjassa ja FA Cupin finaali

Fulham pelasi kolmannen kerran FA Cupin välierissä 1958 ja seuraavalla kaudella se nousi takaisin pääsarjatasolle. Tällä kertaa seura säilyi 1. divisioonassa yhdeksän kautta. Tuona aikana Fulhamissa pelasi muun muassa Englannin maajoukkuetta edustaneet Johnny Haynes, George Cohen, Alan Mullery ja Bobby Robson. Parhaimmillaan Fulham oli sarjassa kymmenes. Pudottuaan kauden 1967–1968 jälkeen, Fulhamin alamäki jatkui ja se putosi heti seuraavan kauden jälkeen 3. divisioonaan.

Fulham palasi toiselle sarjaportaalle kahden kauden jälkeen. Kaudella 1974–1975 Fulham eteni ensimmäistä kertaa FA Cupin loppuotteluun. Finaalissa 1. divisioonan West Ham voitti Fulhamin lukemin 2–0. 1970-luvulla Fulhamissa pelasivat muun muassa Bobby Moore ja George Best, mutta nimekkäistä pelaajista huolimatta seura ei onnistunut tekemään paluuta takaisin 1. divisioonaan. Vuonna 1980 putosi taas sarjaporrasta alemmas.

1980–2001: Vaikeat ajat alemmilla sarjatasoilla

1980-luvulla Fulham vuorotteli 2. ja 3. divisioonassa, ja kärsi talousvaikeuksista. Vuonna 1987 Fulhamia yritettiin yhdistää Queens Park Rangersin kanssa, mutta se kariutui ja Fulham oli lähellä ajautua konkurssiin. Seuran entisen pelaajan, Jimmy Hillin, johtama ryhmä pelasti lopulta seuran. Vuonna 1994 Fulham putosi neljännelle sarjaportaalle, josta oli Valioliigan perustamisen myötä tullut 3. divisioona. Kaudella 1995–1995 jäi historiansa heikoimpaan tulokseen sijoittuen sarjassa sijalle 17.

Fulhamin nousu alkoi entisen pelaajan, Micky Adamsin, tultua valmentajaksi maaliskuussa 1996. Hänen johdollaan Fulham nousi kauden 1996–1967 päätteeksi. Kesällä 1997 Mohamed Al-Fayed osti seuran, palkkasi valmentajaksi Kevin Keeganin ja investoi uusiin pelaajiin. Fulham voitti 2. divisioonan 1999 ja nousi toiselle sarjaportaalle. Kaksi kautta myöhemmin Fulham voitti 1. divisioonan mestaruuden ja nousi pääsarjatasolle, Valioliigaan, 33 vuoden tauon jälkeen.

2001–2003: Valioliiga-debyytti

Kausi 2001–02

Ennakolta Fulhamin odotettiin menestyvän jopa todella hyvin Valioliigassa. Moni ennusti joukkueen yltävän UEFA Cup-paikkaan, tai jopa Mestareiden liigaan. Ensimmäinen kausi oli kuitenkin pettymys. Huolimatta muutamista hyvistä otteluista ja ajoittaisista loisteliaista välähdyksistä lopullinen sijoitus sarjassa oli 13.

Kausi 2002–03

Seuraavalla kaudella Fulham ajautui vaarallisen lähelle putoamista ja puheenjohtaja Mohamed Al-Fayed kertoi Jean Tiganalle, että tämän sopimusta ei enää jatkettaisi kauden päätyttyä. Surkeat esitykset, jotka kulminoituivat 4–0-kotitappioon Blackburn Roversille, johtivat kuitenkin siihen, että Tigana sai lähteä jo ennen kauden päätöstä. Tigana teki seuran ennätysoston, kun hän osti Steve Marletin Olympique Lyonnaisista 11,5 miljoonalla punnalla. Hän ei kuitenkaan vastannut odotuksiin ja pelasi vain 54 ottelua kolmessa vuodessa, tehden niissä vain 11 maalia. Hänet lainattiin Olympique de Marseilleen 18 kuukaudeksi, kun Coleman otti ohjat, ja oli siellä sopimuksensa loppuun saakka.

2003–2007: Chris Coleman

Chris Coleman otti ohjat kauden 2002–2003 viiden viimeisen ottelun ajaksi, joista Fulham otti 10 pistettä 15 mahdollisesta. Colemanille tarjottiin pysyvä sopimus kesällä 2003 siitäkin huolimatta, että arveltiin kokemattoman Colemanin palkkaamisen johtavan Fulhamin tippumiseen sarjasta. Coleman kuitenkin vastasi epäilijöille hienosti nostamalla Fulhamin kaudella 2003–2004 yhdeksännelle sijalla Valioliigassa, joka oli samalla Fulhamin kaikkien aikojen paras sijoitus sarjassa. Tämä olisi saattanut olla parempikin sijoitus ellei joukkueelle olisi tullut kovia taloudellisia paineita myydä Louis Saha Manchester Unitediin, mistä he saivat seuran ennätyksellisen summan 13 miljoonaa puntaa. Kauden viimeisessä ottelussa Fulham voitti Boltonin 2–0 vieraissa – kolmas maali olisi nostanut joukkueen sarjassa kahdeksanneksi. Coleman onnistui kaudella 2004–2005 myös varsin mallikkaasti ja joukkue sijoittui sarjassa sijalle 13. Kausi 2005–2006 oli kuitenkin huomattavasti vaikeampi, mutta onnistui kauden kolmanneksi viimeisessä ottelussa voittamaan Wigan Athleticin 1–0 ja varmisti paikkansa sarjassa jo tässä vaiheessa. Kaudella nähtiin muun muassa voitot Chelseasta, 2–0 voitto vuoden 2005 Euroopan mestarista Liverpoolista ja 6–1 voitto West Bromwich Albionista. Fulhamin kotivire oli sarjan 6 parhaan joukkueen ulkopuolelta paras koko sarjassa, 12 voittoa 18 mahdollisesta, kun taas vieraissa joukkue oli sarjan huonoin 1 voitolla ja neljällä tasapelillä 18 ottelusta. Kauden vaikeuksista huolimatta joukkue saavutti sarjassa 12 sijan.

2007: Lawrie Sanchez

Lawrie Sanchezin ensimmäinen ottelu oli vierastappio Readingille. Kolmannessa ottelussa näytti jo siltä, että hän saisi kauan kaivattuja pisteitä Arsenalia vastaan, kun Simon Davies tasoitti ottelun 78 minuutilla, mutta Arsenal teki vielä aivan loppuhetkillä kaksi maalia ja voitti ottelun 3–1. Sanchezin seuraava ottelu oli Liverpoolia vastaan, joka lepuutti avainpelaajiaan mestareiden liigan ottelun jäljiltä. Clint Dempseyn maali toikin Sanchezille ensimmäisen voiton Fulhamin peräsimessä. Voitto yhdistettynä muihin otteluihin kierroksella pelasti Fulhamin putoamiselta. Perjantaina 11. maaliskuuta 2007 Sanchez lopetti työnsä Pohjois-Irlannin maajoukkueen valmentajan ja aloitti pysyvästi Fulhamissa. 9. kesäkuuta 2007 Sanchez teki ensimmäisen ostonsa Fulhamille, kun hän osti Diomansy Kamaran West Bromwichistä kuudella miljoonalla punnalla.

Sanchez ei saanut Fulhamia iskuun kaudella 2007–08. Joukkue ei onnistunut kääntämään otteluitaan voitoksi ja putosi sarjan häntäpäähän. Sanchez sai potkut 21. joulukuuta 2007 kun Fulham oli liigassa sijalla 18 voitettuaan vain kaksi pelaamastaan 17 ottelusta.

2007–2010: Roy Hodgson

Roy Hodgsonin ensimmäiseksi otteluksi osui FA Cupin ottelu Bristol Roversia vastaan, joka päättyi tasan 2–2. Hodgson ymmärsi nopeasti mitä joukkueesta puuttui ja aloitti täsmähankintojen tekemisen. Ensimmäinen joukkueeseen hankittu pelaaja oli kolossimainen puolustaja Brede Hangeland joka tuli FC Kööpenhaminasta 3,5 miljoonalla punnalla. Seuraavat hankinnat olivat Leon Andreasen Werder Bremenistä, Eddie Johnson Kansas City Wizardsista, Erik Nevland FC Groningenista ja viimeisimmät hankinnat ovat Suomen maajoukkueen pitkäaikainen kapteeni Jari Litmanen sekä Toni Kallio BSC Young Boysista.

Kaudella 2008-2009 hieman yllättäenkin Fulham onnistui nappaamaan kautta aikojen parhaan pääsarjasijoituksensa ja sijoittui seitsemänneksi. Samalla aukeni paikka kauden 2009-2010 Euroopan Liigaan. Hodgson johdatti joukkueensa komeaan suoritukseen ja tyylilleen uskollisena joukkue oli yksi sarjan vähiten maaleja päästäneistä joukkueista. Toisaalta taas maalinteko kangerteli välillä pahemmastikin, mutta silti joukkue onnistui napsimaan arvokkaita pisteitä lähes ottelusta, kuin ottelusta. Kovimpina saavutuksina kaudella voidaan pitää voittoja Arsenalista ja Manchester Unitedista. Kotonaan Hodgsonin suojatit hävisivät vain neljä ottelua. Saavutuksen ehkä suurimmat tekijät olivat onnistuneet hankinnat. Edellis kauden lopun täsmähankinnat saivat jatkoa keesällä 2008, kun Hodgson hankki ilmaisella siirrolla Middlesbroughista Mark Schwarzerin, joka osoittautui kaudella ehkä jopa koko sarjan kovimmaksi hankinnaksi. West Hamista tuli kaksikko Bobby Zamora ja John Paintsil 6,3 miljoonaan punnan yhteissummalla. Fredrik Stoor saapui joukkueeseen Rosenborgista, Dickson Etuhu taas Sunderlandista noin 1,5 miljoonan punnan hinnalla. Kallein hankinta oli Andrew Johnson Evertonista arvioiden mukaan 10,5 miljoonan punnan siirtosummalla.

Kaudella 2009–2010 Fulhan sijoittui Valioliigassa 12:nneksi. Uudessa Eurooppa-liigassa seura eteni loppuotteluun. Sijoituttuaan alkulohkossaan AS Roman jälkeen toiseksi se kukisti pudotuspeleissä FK Šah’tar Donetskin, Juventuksen, VfL Wolfsburgin ja Hamburger SV:n. Loppuottelussa Fulham hävisi Atletico Madridille jatkoajan jälkeen 1–2. Hodgson allekirjoitti Liverpool FC:n kanssa kolmivuotisen sopimuksen 1.7.2010.

2010−2011 Mark Hughes

Elokuun alussa 2010 Fulham nimesi lopulta Hodgsonille seuraajan tehtyään sopimuksen walesilaisen Mark Hughesin kanssa. Hughesin johdolla Fulham jatkoi edellisvuosien positiivisia esityksiään ja sijoittui lopulta Valioliigan kahdeksanneksi. Sijoitus oli seuran historian toiseksi paras. Lisäksi Fulham selvisi UEFA:n fair play -joukkueena Eurooppa-liigaan kaudelle 2011−2012. Menestyksestä huolimatta Hughes erosi tehtävistään kesäkuun alussa. Hän perusteli lähtöään halulla kehittyä ja edetä omalla valmennusurallaan.

Joukkue

Edustusjoukkue

Pelaajat			Valmennusjohto
Nro. Paik. Kan. Pelaaja Ikä Ed. joukkue Sopimus Maalivahdit 01 1 1M Marek Rodak 27 junioriakatemia 2024 21 1M Paulo Gazzaniga 32 Tottenham Hotspur 2023 31 1M Fabri 36 Beşiktaş 2022 Puolustajat 02 2 2P Kenny Tete 28 Lyon 2024 03 3 2P Michael Hector 31 Chelsea 2022 04 4 2P Denis Odoi 35 Lokeren 2022 05 5 2P Terence Kongolo 30 Huddersfield 2024 13 2P Tim Ream 36 Bolton 2023 16 2P Tosin Adarabioyo 26 Manchester City 2023 20 2P Neco Williams (lainalla Liverpoolista) 34 Liverpool 2022 23 2P Joe Bryan 30 Bristol City 2023 26 2P Alfie Mawson 30 Wigan Athletic 2024 33 2P Antonee Robinson 26 Wigan Athletic 2024 Keskikenttäpelaajat 06 6 3KK Harrison Reed 29 Southampton 2024 10 3KK Tom Cairney 33 Blackburn Rovers 2024 12 3KK Nathaniel Chalobah 29 Watford 2023 24 3KK Jean Michaël Seri 32 Nice 2022 25 3KK Josh Onomah 26 Tottenham Hotspur 2023 35 3KK Tyrese Francois 23 junioriakatemia 2023 Hyökkääjät 07 7 4H Neeskens Kebano 32 Genk 2023 08 8 4H Harry Wilson 27 Liverpool 2026 09 9 4H Aleksandar Mitrović 29 Newcastle United 2026 11 4H Anthony Knockaert 32 Brighton & Hove Albion 2023 14 4H Bobby Reid 31 Cardiff City 2023 17 4H Ivan Cavaleiro 30 Wolverhampton Wanderers 2024 19 4H Rodrigo Muniz 23 Flamengo 2026			Päävalmentaja Marco Silva Selite Paik. : Pelipaikka Kan. : Kansalaisuus Kapteeni Loukkaantunut M : Maalivahti P : Puolustaja KK : Keskikenttäpelaaja H : Hyökkääjä Päivitetty 11. kesäkuuta 2022 Lähde: Transfermarkt

Fulham Euroopassa

Kausi	Kilpailu	Kierros	Maa	Seura	Koti	Vieras	Yht.	Lähde
2002–03	Intertoto Cup	2. kierros		Haka	0–0	1–1	1–1 (vm.)
		3. kierros		Egaleo	1–0	1–1	2–1
		Välierä		Sochaux	1–0	2–0	3–0
		Loppuottelu		Bologna	3–1	2–2	5–3
	UEFA Cup	1. kierros		Hajduk Split	2–2	1–0	3–2
		2. kierros		Dinamo Zagreb	2–1	3–0	5–1
		3. kierros		Hertha BSC	0–0	1–2	1–2
2009–10	UEFA Europa League	3. karsintakierros		Vėtra	3–0	3–0	6–0
		Play-off-kierros		Amkar Perm	3–1	0–1	3–2
		Lohko E		Basel	1–0	3–2	Toinen
				CSKA Sofia	1–0	1–1
				Roma	1–1	1–2
		1. kierros		Shakhtar Donetsk	2–1	1–1	3–2
		Neljännesvälierä		Juventus	4–1	1–3	5–4
		Puolivälierä		VfL Wolfsburg	2–1	1–0	3–1
		Välierä		Hamburger SV	2–1	0–0	2–1
		Loppuottelu		Atlético Madrid	1–2 (ja.)
2011–12	UEFA Europa League	1. karsintakierros		NSÍ Runavík	3–0	0–0	3–0
		2. karsintakierros		Crusaders	4–0	3–1	7–1
		3. karsintakierros		RNK Split	2–0	0–0	2–0
		Play-off-kierros		Dnipro Dnipropetrovsk	3–0	0–1	3–1
		Lohko K		Twente	1–1	0–1	Kolmas
				Odense	2–2	2–0
				Wisła Kraków	4–1	0–1

Merkittäviä pelaajia

The Times julkaisi 2009 listan Fulhamin historian 50 merkittävimmästä pelaajasta:

50 – Arthur Rowley (1948–1949) 49 – Len Oliver (1924–1935) 48 – Ray Lewington (1979–1990) 47 – Gerry Peyton (1976–1986) 46 – Tosh Chamberlain (1954–1965) 45 – Bob Thomas (1947–1951) 44 – Frank Penn (1919–1934) 43 – Danny Murphy (2007–2012) 42 – Pat Beasley (1945–1950) 41 – Steve Earle (1963–1974) 40 – Lee Clark (1999–2005) 39 – Len Quested (1946–1951) 38 – Jimmy Conway (1966–1976) 37 – Les Barrett (1965–1977) 36 – Brede Hangeland (2008–2014) 35 – Jimmy Hill (1951–1961) 34 – Tony Gale (1977–1984)

33 – Joe Bacuzzi (1936–1956) 32 – Paul Parker (1980–1987, 1997) 31 – Frank Newton (1931–1933) 30 – Roy Bentley (1956–1961) 29 – Steve Finnan (1998–2003) 28 – Louis Saha (2000–2004) 27 – George Best (1976–1977) 26 – Bobby Moore (1973–1977) 25 – Ray Houghton (1982–1986) 24 – Luis Boa Morte (2000–2007) 23 – Steed Malbranque (2001–2006) 22 – Stan Brown (1960–1973) 21 – Allan Clarke (1965–1968) 20 – Roger Brown (1979–1984) 19 – Eddie Lowe (1950–1963) 18 – Jim Hammond (1928–1938) 17 – Sean Davis (1996–2004)

16 – Chris Coleman (1997–2001) 15 – Jim Langley (1956–1965) 14 – Simon Morgan (1990–2001) 13 – Charlie Mitten (1951–1956) 12 – Edwin van der Sar (2001–2005) 11 – Tony Macedo (1957–1968) 10 – Brian McBride (2004–2008) 09 – Bobby Robson (1950–1967) 08 – Gordon Davies (1977–1991) 07 – Alan Mullery (1958–1976) 06 – Arthur Stevens (1946–1959) 05 – Bedford Jezzard (1948–1956) 04 – Graham Leggatt (1958–1967) 03 – Ronnie Rooke (1936–1947) 02 – George Cohen (1956–1969) 01 – Johnny Haynes (1952–1970)

Vuonna 2012 valittiin Fulhamin Valioliigan ajan tähdistökentällinen. Siihen valittiin maalivahtina Edwin van der Sar, puolustajina Steve Finnan, Aaron Hughes, Brede Hangeland ja Rufus Brevett, keskikenttäpelaajina Clint Dempsey, Danny Murphy, Mousa Dembélé ja Luis Boa Morte sekä hyökkääjinä Brian McBride ja Louis Saha.

Eniten otteluita

Seuraa edelleen edustavat pelaajat lihavoitu.

#	Nimi	Vuodet	Ottelut	Maalit
1	Johnny Haynes	1952–1970	658	157
2	Eddie Lowe	1950–1963	511	8
3	Les Barrett	1965–1977	491	90
4	Frank Penn	1915–1934	479	55
5	George Cohen	1956–1969	459	6

Eniten maaleja

#	Nimi	Vuodet	Ottelut	Maalit
1	Gordon Davies	1977–1985, 1986–1991	247	178
2	Johnny Haynes	1952–1970	658	157
3	Bedford Jezzard	1948–1957	306	154
4	Jim Hammond	1928–1938	342	150
5	Graham Leggat	1958–1966	280	134

Managerit 1904–

Nimi	Vuodet
Harry Bradshaw	1904–1909
Phil Kelso	1909–1924
Andy Ducat	1924–1926
Joe Bradshaw	1926–1929
Ned Liddell	1929–1931
James McIntyre	1931–1934
Jimmy Hogan	1933–1935
Jack Peart	1935–1948
Frank Osborne	1948–1949
Bill Dodgin, Sr.	1949–1953
Frank Osborne	1953–1956
Doug Livingstone	1956–1958
Bedford Jezzard	1958–1964
Vic Buckingham	1965–1968
Bobby Robson	1968–1968
Bill Dodgin, Jr.	1969–1972
Alec Stock	1972–1976
Bobby Campbell	1976–1980
Malcolm MacDonald	1980–1984
Ray Harford	1984–1986
Ray Lewington	1986–1990
Alan Dicks	1990–1991
Don Mackay	1991–1994
Ian Branfoot	1994–1996
Micky Adams	1996–1997
Ray Wilkins	1997–1998
Kevin Keegan	1998–1999
Paul Bracewell	1999–2000
Jean Tigana	2000–2003
Chris Coleman	2003–2007
Lawrie Sanchez	4/2007–12/2007
Roy Hodgson	12/2007–2010
Mark Hughes	2010–2011
Martin Jol	2011-2013
René Meulensteen	2013–2014
Felix Magath	2014
Kit Symons	2014–2015
Slaviša Jokanović	2015–2018
Claudio Ranieri	2018–2019
Scott Parker	2019–2021
Marco Silva	2021–

Kapteenit

Vuodet	Nimi	Huom.
??–??	Johnny Haynes
??–??	Alan Mullery
??–??	Simon Morgan
??–2001	Chris Coleman
2001–2002	Alain Goma
2002	Andy Melville
2003–2005	Lee Clark
2005–2006	Luís Boa Morte
2006–2007	Michael Brown
2007–2008	Brian McBride
2008–2012	Danny Murphy
2012-2014	Brede Hangeland
2014-2017	Scott Parker
2017-	Tom Cairney

Saavutuksia

• 2. sarjatason mestaruus
  • 2022 (Mestaruussarja)
  • 2001 (1. divisioona)
  • 1949 (2. divisioona)
• 3. sarjatason mestaruus
  • 1999 (3. divisioona)
  • 1932 (4. divisioona)
• Southern League First Division
  • 1905–06, 1906–07
• Southern League Second Division
  • 1902, 1903

Kansalliset cupit

• FA Cup
  • Toinen – 1975
  • Välierät – 1908, 1936, 1958, 1962, 2002

• Liigacup
  • Paras suoritus (puolivälierät) 1968, 1971, 2000, 2001, 2005

Euroopan cupit

• Anglo-Scottish Cup
  • Toinen – 1975
• Intertoto Cup
  • 2002
• Eurooppa-liiga
  • Toinen – 2010

Muut

• West London Cup
  • 1886
• West London Observer Cup
  • 1891
• London Challenge Cup
  • 1910

Lähteet

Aiheesta muualla

• Seuran virallinen sivusto (englanniksi)
• Fulham News – Sky Sports (englanniksi)
• Supporters' Trust (englanniksi)
• Epävirallinen sivusto (englanniksi)
• vitalfootball.co.uk – Fulham FC (englanniksi)
• Premierleague.com – Fulham FC (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)

n k m Englannin Valioliiga Seurat 2023–2024 Arsenal Aston Villa Bournemouth Brentford Brighton & Hove Albion Burnley Chelsea Crystal Palace Everton Fulham Liverpool Luton Town Manchester City Manchester United Newcastle United Nottingham Forest Sheffield United Tottenham Hotspur West Ham United Wolverhampton Wanderers Entiset Barnsley Birmingham City Blackburn Rovers Blackpool Bolton Wanderers Bradford City Cardiff City Charlton Athletic Coventry City Derby County Huddersfield Town Hull City Ipswich Town Leeds United Leicester City Middlesbrough Norwich City Oldham Athletic Portsmouth Queens Park Rangers Reading Sheffield Wednesday Southampton Stoke City Sunderland Swansea City Swindon Town Watford West Bromwich Albion Wigan Athletic Wimbledon

n k m Englannin mestaruussarja Seurat 2023–2024 Birmingham City Blackburn Rovers Bristol City Cardiff City Coventry City Huddersfield Town Hull City Ipswich Town Leeds United Leicester City Middlesbrough Millwall Norwich City Plymouth Argyle Preston North End Queens Park Rangers Rotherham United Sheffield Wednesday Southampton Stoke City Sunderland Swansea City Watford West Bromwich Albion Entiset Aston Villa Barnsley Blackpool Bolton Wanderers Bournemouth Brentford Brighton & Hove Albion Burnley Burton Albion Charlton Athletic Colchester United Crewe Alexandra Crystal Palace Derby County Doncaster Rovers Fulham Gillingham Luton Town Milton Keynes Dons Newcastle United Nottingham Forest Peterborough United Portsmouth Reading Scunthorpe United Sheffield United Southend United West Ham United Wigan Athletic Wolverhampton Wanderers Wycombe Wanderers Yeovil Town