Getafe CF

Getafe
Koko nimi	Getafe Club de Fútbol, SAD
Perustettu	8. heinäkuuta 1983
Kaupunki	Getafe, Madrid, Espanja
Kenttä	Coliseum Alfonso Pérez
– kapasiteetti	17 393
Sarja	Primera División
Puheenjohtaja	Ángel Torres
Päävalmentaja	José Bordalás
}} Kotipeliasu }} Vieraspeliasu }} Kolmas peliasu
Infobox OKNimi-testi OK

Getafe Club de Fútbol on Getafesta Madridin alueelta kotoisin oleva espanjalainen jalkapalloseura. Se perustettiin vuonna 1983, ja sen edustusjoukkue on pelannut Espanjan korkeimmalla sarjatasolla Primera Divisiónissa kaudesta 2017–2018 lähtien. Joukkueen paras saavutus on toinen sija kausien 2006–2007 ja 2007–2008 Espanjan cupissa Copa del Reyssä.

Getafe pelaa kotiottelunsa jalkapalloilija Alfonso Pérezin mukaan nimetyllä Coliseum Alfonso Pérezillä. Seuran lempinimi on Azulones (suom. siniset) sen sinisen kotipeliasun mukaan.

Historia

Edeltäjä Getafe Deportivo

Nykyisen Getafe Club de Fútbolin varhaisin edeltäjä on 1940-luvun puolivälistä. Joulukuussa 1945 viisi getafelaista jalkapallon ystävää tapasivat paikallisessa La Marquesina -baarissa ja päättivät, että paikkakunnalle pitäisi saada oma jalkapalloseura. Club Getafe Deportivo perustettiin virallisesti 24. helmikuuta 1946.

Aluksi seuran joukkue pelasi tykistörykmentin kentällä, jossa ei ollut pysyviä maaleja, vaan ne piti tuoda muualta ottelupäivänä. Pian seura muutti San Isidron kaupunginosaan paikalle, jossa nykyään sijaitsee kaupungin urheilukeskus. Kaudella 1956–1957 joukkue voitti nousukarsinnassa Villarrobledon ja nousi aluesarjasta Tercera Divisióniin. Jo seuraavalla kaudella joukkue karsi noususta Segunda Divisióniin, mutta CD Almería oli vahvempi. Tuolla kaudella joukkueessa pelasi sittemmin pitkän peli- ja valmennusuran luonut Luis Aragonés.

Menestystä seurasi joukko heikompia kausia joiden aikana joukkue putosi takaisin aluesarjoihin. Vuonna 1970 joukkue palasi Terceraan ja 2. syyskuuta seura vietti Las Margaritasin kaupunginosaan rakennetun uuden stadioninsa avajaisia. Joukkue onnistui vakiinnuttamaan paikkansa Tercerassa ja vuonna 1976 se juhli Recreativon kustannuksella historiallista nousua Segunda Divisióniin. Maan toiseksi korkeimmalla tasolla joukkue pelasi kuusi kautta, ja sijoittui 20 joukkueen sarjassa parhaimmillaan kymmenenneksi kaudella 1978–1979. Tämän jälkeen joukkue taisteli vielä kaksi kautta sarjan alemmassa keskikastissa kunnes se romahti sarjan viimeiseksi kaudella 1981–1982. Samalla seura oli velkaantunut pahasti ja jalkapalloliitto ei katsonut sillä olevan edellytyksiä pelata edes kolmannella sarjatasolla, joten joukkue pudotettiin suoraan uuden Segunda División B:n ohi Tercera Divisióniin. Siellä se pelasi yhden kauden ajan ennen seuran lopullista hajoamista vuonna 1983.

Nykyisen seuran synty

Sarjahistoria
	0–1	1–2	2–3	3–4	4–5	5–6	6–7	7–8	8–9	9–0
1980							6.	3.	6.	2.
1990	4.	6.	4.	2.	18.	19.	16.	7.	1.	19.
2000	21.	5.	11.	2.	13.	9.	9.	14.	17.	6.
2010	16.	13.	10.	13.	15.	19.	3.	8.	5.	8.
2020	15.	15.
Primera División   Segunda División   Segunda División B   Tercera División

Nykyisen seuran historia alkoi 1. syyskuuta 1976, jolloin perustettiin seura nimeltä Peña Madridista Getafe. Kuten nimestä voi päätellä, oli se itse asiassa Real Madridin kannattajayhdistys. Seuraavat neljä kautta seura pelasi eri alasarjoissa. Kaudeksi 1980–1981 nimi muutettiin muotoon Club Deportivo Peña Getafe ja 10. heinäkuuta 1982 seura yhdistyi toisen paikallisseuran Club Getafe Promesasin kanssa ottaen käyttöön jälkimmäisen nimen. Kun alkuperäinen Club Getafe Deportivo hajosi vuonna 1983, perustettiin tämän fuusion pohjalta kaupungin jalkapalloilun lippulaivaksi nykyinen Getafe Club de Fútbol 8. heinäkuuta samana vuonna.

Uusi seura aloitti pelaamisen aluesarjoista, josta se nousi kaudeksi 1986–1987 Tercera Divisióniin ja sieltä jo yhden kauden jälkeen joukkuemääräänsä kasvattaneeseen Segunda División B:hen. Segunda Divisióniin Getafe nousi ensimmäistä kertaa kaudeksi 1994–1995, mitä seurasi lähes vuosikymmenen kestänyt ”hissiliike” Segundan ja Segunda B:n välillä. Tällä välin, syyskuussa 1998, avattiin seuran nykyinen stadion Coliseum Alfonso Pérez. Seuran reservijoukkue pelasi Tercera Divisiónissa ensimmäistä kertaa kaudella 1994–1995.

Viimeisimmän nousunsa Segunda Divisióniin Getafe varmisti kauden 2001–2002 päätteeksi huolimatta seuraa vaivanneista pelikentän ulkopuolisista ongelmista. Kautta varjosti erityisesti keskuspuolustajan Sebastián ”Sebas” Gómezin kuolema virantoimituksesta vapaalla olleen poliisin ampumiin luoteihin elokuussa 2001. Seura kärsi myös palkanmaksuvaikeuksista ja suurista veloista, jotka helpottivat lopulta paikallisten yritysten muodostaman Getafe Sport -yhtiön ostettua valtaosan seuran osakkeista. Samassa yhteydessä seuran puheenjohtajaksi nousi Ángel Torres, joka toimii tehtävässä edelleen.

Nousu korkeimmalle sarjatasolle

Getafe sijoittui kaudella 2002–2003 Segunda Divisiónin 11:nneksi ja jo kauden 2003–2004 päätteeksi se nousi Josu Uriben valmentamana ensimmäistä kertaa historiassaan Espanjan korkeimmalle sarjatasolle Primera Divisióniin. Se on Real Madridin, Atlético de Madridin ja Rayo Vallecanon jälkeen neljäs korkeimmalla sarjatasolla pelannut Madridin alueen seura ja nelikosta ainoa, joka tulee pääkaupungin ulkopuolelta. Nousu varmistui kauden viimeisessä, Kanariansaarilla Tenerifeä vastaan pelatussa ottelussa, jonka Getafe voitti 5–3. Päivän suurin sankari oli hyökkääjä Sergio Pachón, joka teki Getafen kaikki maalit. Getafe sijoittui lopulta 76 pisteellään Segundan toiseksi. Muut nousijat olivat ensimmäiseksi sijoittunut Levante ja kolmanneksi sijoittunut Numancia, jotka molemmat putosivat jo yhden kauden jälkeen takaisin Segundaan. Getafe sen sijaan on vakiinnuttanut nopeasti asemansa Primera Divisiónin keskikastissa ja toiminut samalla myös valmentajille ponnahduslautana suurempiin seuroihin.

Ensimmäisellä kaudellaan Primera Divisiónissa Getafe sijoittui 13:nneksi Quique Sánchez Floresin valmennuksessa. Vakuuttavan debyytin päävalmentajana tehnyt Sánchez Flores siirtyi kauden jälkeen Valenciaan ja hänet korvasi saksalainen Bernd Schuster. Schuster luotsasi Getafen Primera Divisiónin yhdeksänneksi kausilla 2005–2006 ja 2006–2007. Kauden 2005–2006 yllättäjäksi nousi laitapuolustaja Mariano Pernía, joka teki puolustajalle erinomaiset 10 maalia ja jakoi näin joukkueen sisäisen maalikuninkuuden hyökkääjä Veljko Paunovićin kanssa. Hän sai myös ensimmäisenä Getafen pelaajana kutsun Espanjan maajoukkueeseen, joskin hänen siirtymisestään Atlético de Madridiin oli ehditty sopimaan ennen maajoukkuedebyyttiä kesäkuussa 2006. Schusterin jälkimmäisellä kaudella joukkue herätti huomiota puolustuksellaan, sillä se päästi 38 ottelussa vain 33 maalia ja oli näin Barcelonan ohella Primera Divisiónin vähiten maaleja päästänyt joukkue. Lisäksi Getafen argentiinalainen maalivahti Roberto ”Pato” Abbondanzieri oli keskimäärin 0,83 päästetyllä maalilla per ottelu sarjan paras maalivahti (Zamora).

Getafe ylsi myös Espanjan cupin Copa del Reyn loppuotteluun kaudella 2006–2007. Kilpailun alkukieroksilla se pudotti Xerezin, Valencian ja Osasunan. Välierässä joukkue saavutti yhden historiansa hienoimmista voitoista, kun se löi kotikentällään toisessa osaottelussa Barcelonan maalein 4–0 ja nousi näin ensimmäisen osaottelun 5–2-tappioasemasta 6–5-voittoon yhteismaaleissa. Santiago Bernabéulla pelatussa loppuottelussa Sevilla vei cupin voiton Frédéric Kanoutén maalilla, mutta andalusialaisten varmistettua sarjasijoituksellaan paikan kauden 2007–2008 Mestarien liigassa, sai Getafe paikan UEFA-cupissa. Kesällä 2007 Schuster siirtyi pääkaupungin suurseuraan Real Madridiin ja hänen tilalleen palkattiin tanskalainen Michael Laudrup.

Ensiesiintyminen Euroopassa

Getafe aloitti historiansa ensimmäisen kautensa eurokentillä syyskuussa 2007 UEFA-cupin ensimmäiseltä kierrokselta, jossa se pudotti täpärästi alankomaalaisen Twenten. Kaksiosainen ottelu päättyi jatkoajan jälkeen tasatulokseen 3–3, mutta enemmän maaleja omassa vierasottelussaan tehnyt Getafe pääsi jatkoon vierasmaalisäännön turvin. Kilpailun lohkovaiheessa Getafe kohtasi englantilaisen Tottenham Hotspurin, israelilaisen Hapoel Tel Avivin, tanskalaisen Aalborgin ja belgialaisen Anderlechtin. Joukkue voitti ottelunsa Tottenhamia, Aalborgia ja Anderlechtia vastaan, ja huolimatta Hapoel-tappiosta sijoittui lohkonsa ensimmäiseksi edeten kilpailun pudotuspeleihin. Pudotuspeleissä Getafe eteni kahdeksan parhaan joukkoon pudottamalla kreikkalaisen AEK:n yhteismaalein 4–1 ja portugalilaisen Benfican 3–1.

Huhtikuun alussa pelatussa UEFA-cupin puolivälierässä Getafe sai vastaansa kilpailun suuren voittajasuosikin, saksalaisen Bayern Münchenin. Vieraskentällä pelatussa ensimmäisessä osaottelussa Getafe punnersi 90. minuutilla tekemällään maalilla 1–1-tasapelin. Viikkoa myöhemmin pelattu toinen osaottelu sai Getafen kannalta huonon alun, kun yksi joukkueen kauden avainpelaajista, keskikenttämies Rubén de la Red poistettiin kentältä suoralla punaisella kortilla vain viiden minuutin pelin jälkeen. Aikaisemmin maaliskuussa De la Red oli saanut kutsun Espanjan maajoukkueeseen. Miesalivoimalla lähes koko ottelun pelannut Getafe meni johtoon ennen ensimmäisen jakson päättymistä, mutta tällä kertaa Bayern onnistui tasoittamaan juuri ennen 90. minuutin täyttymistä. Ottelupari eteni jatkoajalle, jonka alussa Getafe iski nopeasti kaksi maalia. Bayern kuitenkin kuroi etumatkan kiinni jatkoajan toisen jakson viimeisillä minuuteilla ja ottelupari päättyi 4–4-tasatulokseen, joka riitti enemmän vierasmaaleja tehneen Bayernin jatkoonpääsyyn. Ottelua Coliseum Alfonso Pérezillä seurasivat myös Espanjan kuningas Juan Carlos ja kruununprinssi Felipe, jotka halusivat läsnäolollaan kunnioittaa pienen seuran saavutuksia. Television välityksellä ottelua seurasi parhaimmillaan 9,5 miljoonaa espanjalaista.

Getafe eteni kaudella 2007–2008 myös toista kertaa peräkkäin Copa del Reyn loppuotteluun pudotettuaan Burgosin, Levanten, Mallorcan ja Racing de Santanderin. Vicente Calderónilla 16. huhtikuuta 2008 pelatussa loppuottelussa Valencia oli kuitenkin parempi maalein 3–1. Ottelun voittomaalin teki kaudella 2006–2007 Getafessa pelannut Alexis. Getafen ainoan maalin viimeisteli Esteban Granero rangaistuspotkulla. Tällä kertaa cupin toinen sija ei tuonut Getafelle eurocup-paikkaa, sillä Valencia sijoittui sarjassa vasta kymmenenneksi.

Putoamiskamppailussa

Kotimaan sarjassa cup-velvoitteiden rasittama Getafe menestyi kaudella 2007–2008 hieman aikaisempaa heikommin. Sevillaa vastaan pelatussa kauden avausottelussaan Getafe oli välillisesti osana tragediaa, kun Sevillan pelaaja Antonio Puerta romahti kesken ottelun ja kuoli muutamaa päivää myöhemmin sairaalassa. Alkukausi oli muutoinkin joukkueelle vaikea, sillä ensimmäinen voitto tuli vasta kahdeksannella kierroksella. Kauden puolivälin tienoilla esitykset piristyivät ja Getafe lähenteli kärkikymmenikössä eurocup-paikkoja, mutta loppukaudesta joukkue joutui jopa taistelemaan sarjapaikastaan erittäin tasaisessa alemmassa keskikastissa. Sarjapaikka varmistui matemaattisesti vasta kauden toiseksi viimeisellä kierroksella, ja joukkueen lopullinen sijoitus oli 14. Kauden viimeisen ottelun alla valmentaja Laudrup ilmoitti jättävänsä seuran kauden jälkeen. Syyskuussa 2008 hän siirtyi venäläisen Spartak Moskovan valmentajaksi.

Kaudeksi 2008–2009 Laudrupin tilalle tuli Real Zaragozassa cupin ja supercupin vuonna 2004 voittanut Víctor Muñoz, jonka kanssa Getafe teki kaksivuotisen sopimuksen. Muñoz oli edeltäjiensä tapaan entinen huippupelaaja, mutta heistä poiketen ei ollut koskaan edustanut Real Madridia ja oli jo varsin kokenut valmentaja Espanjan korkeimmalla sarjatasolla. Muñozin Getafen kausi oli heikko, vaikka sen alkupuoliskolla joukkue muun muassa voitti kahden edelliskauden mestarin Real Madridin ja pelasi tasan sarjaa hallinneen Barcelonan kanssa. Cupista Getafe putosi jo ensimmäisessä otteluparissa Osasunaa vastaan. Seura erotti Muñozin huhtikuussa 2009 viisi kierrosta ennen kauden loppua joukkueen valahdettua sarjassa sijalle 17 ja vain pisteen päähän putoamisviivasta. Muñozin korvasi Míchel, joka oli ollut ehdolla tehtävään jo kaudella 2004–2005, mutta kieltäytynyt tuolloin. Getafe sijoittui lopulta 17:nneksi ja piti sarjapaikkansa. Erotukseksi tasapisteisiin yltäneeseen ja ensimmäisenä pudonneeseen Betisiin, jonka kanssa keskinäiset ottelut olivat päättyneet tasan, muodostui Getafen yhtä maalia parempi kokonaismaaliero. Ratkaisevan maalin kauden viimeisessä 1–1-tasapeliin päättyneessä Racing-ottelussa teki Esteban Granero. Kauden päätyttyä valmentaja Míchelin sopimusta jatkettiin kahdella vuodella.

Takaisin Eurooppaan

Getafe pelasi Míchelin johdolla erinomaisen kauden 2009–2010. Joukkue ei pudonnut kertaakaan 12. sijaa alemmas ja pysyi sarjan kärkikymmenikössä 11. kierroksesta alkaen. Kolmanneksi viimeisellä kierroksella joukkue nousi kuudenneksi ja piti sijan kauden loppuun asti, mikä oikeutti paikkaan kauden 2010–2011 Eurooppa-liigassa (aikaisemmin UEFA-cup). Sijoitus oli seuran historian paras ja 58 pistettä sen uusi ennätys. Hyökkääjä Roberto Soldado teki 16 maalia, joka oli myös uusi seuraennätys. Copa del Reyssä joukkue ylsi välieriin, jossa Sevilla oli vahvempi maalein 2–1. Kausi oli joukkueen kapteenin ja ainoan vuoden 2004 sarjanoususta jäljellä olleen pelaajan David Belenguerin viimeinen seurassa. Seuran menestyksekkään kauden täydensi reservijoukkueen Getafe B:n nousu Segunda División B:hen ensimmäistä kertaa historiassaan. Nousukarsintojen viimeisessä vaiheessa joukkue voitti Portugaleten.

Getafe aloitti kauden 2010–2011 Eurooppa-liigassa neljänneltä eli niin sanotulta play-off-kierrokselta, jolta se selvisi lohkovaiheeseen pudottamalla kyproslaisen APOELin maalein 2–1 jatkoajan jälkeen. Kilpailun lohkovaiheessa Getafe kohtasi kahdesti tanskalaisen OB:n, sveitsiläisen Young Boysin ja saksalaisen Stuttgartin. Joukkue aloitti voitolla OB:sta, mutta tätä seurasi tappiot Young Boysia ja kahdesti Stuttgartia vastaan. Lohkovaiheen toiseksi viimeisessä ottelussa OB:tä vastaan Getafe menetti voiton ja teoreettisetkin mahdollisuudet päästä pudotuspeleihin OB:n lisäajalla tekemään tasoitusmaaliin. Viimeisessä, merkityksettömässä ottelussa joukkue voitti Young Boysin. Getafe sijoittui lopulta seitsemällä pisteellään lohkon kolmanneksi, kaksi pistettä Young Boysille hävinneenä.

Kotimaisessa sarjassaan Getafe pysytteli kaudella 2010–2011 kärkikymmenikössä 25. kierrokseen asti, mutta keväällä joukkue alkoi hiipua ja joutui taistelemaan putoamista vastaan viimeiseen kierrokseen asti. Lopullinen sijoitus oli 16. ja eroa ensimmäisenä pudonneeseen Deportivoon jäi yksi piste. Ratkaisevassa viimeisessä ottelussa, 1–1-tasapelissä Real Sociedadin vieraana Getafen maalin teki Cata Díaz. Kauden päätyttyä seura ilmoitti, ettei se jatka valmentaja Míchelin päättymässä ollutta sopimusta. Muihin lähtijöihin kuului muun muassa Sevillaan siirtynyt, Getafea vuodesta 2006 edustanut ja sen historian paras maalintekijä Manu del Moral, joka sai toukokuussa 2011 kutsun Espanjan maajoukkueeseen.

Dubailaisomistukseen

Getafe vaihtoi myös omistajaa kauden 2010–2011 aikana, kun šeikki Butti bin Suhail al-Maktoumin johtama dubailainen sijoitusyhtiö Royal Emirates Group of Companies osti 99,3 prosenttia seuran osakkeista noin 70–90 miljoonalla eurolla huhtikuussa 2011. Uudet omistajat asettivat tuoreeltaan tavoitteeksi Getafen nousemisen Primera Divisiónissa Mestarien liigaan oikeuttaville sijoille (1.–4.) tulevan kahden kauden aikana. Seuraa vuodesta 2002 johtanut Ángel Torres jatkoi puheenjohtajana omistajanvaihdoksesta huolimatta.

Uuden aikakauden ensimmäiseksi valmentajaksi seura palkkasi kolmivuotisella sopimuksella Luis Garcían kesäkuussa 2011. Uusi aikakausi alkoi Levantessa menestyneen Garcían johdolla kohtuullisesti, kun edelliskaudella vaisusti esiintynyt Getafe sijoittui liigassa sijalle 11. Seuraavalla kaudella joukkue nousi pykälän paremmalle sijalle, mutta tavoitteet päästä europeleihin jäivät kaukaisiksi haaveiksi. Kaudella 2013/14 Getafe vajosi alempaan keskikastiin ja lopulta García sai potkut maaliskuun puolivälissä 2014, kun Getafe oli voittanut vain yhden 12 edellisestä ottelusta. Garcían tilalle palkattiin romanialainen Cosmin Contra.

Tunnus ja peliasu

Seuran tunnuksessa esiintyy Getafen kaupungin vaakunan kilpi. Kilpi on jaettu pystysuunnassa kahteen kenttään, jotka viittaavat kaupungin tunnusmerkkeihin: Iberian niemimaan maantieteelliseen keskipisteeseen Cerro de los Ángelesiin ja ilmailuteollisuuteen.

Getafen kotipeliasun pääväri on sininen. Vieraspeliasun värejä ovat punainen, keltainen ja valkoinen. Peliasut valmistaa Joma ja paitasponsoreina ovat toimineet Opción (2004–2005), PSG (2005–2006), Grupo Galco (2006–2009), Burger King (2009–2012) ja Confremar (2012–).

Saavutukset

• Primera Divisiónin kuudes sija kaudella 2009–2010.
• Copa del Reyn toinen sija kausilla 2006–2007 ja 2007–2008.
• UEFA-cupin puolivälierässä kaudella 2007–2008.
• Zamora-palkinto Roberto Abbondanzierille kaudella 2006–2007.

Pelaajat

Nykyinen joukkue

Tilanne 10. helmikuuta 2024.

Maalivahdit 01 Daniel Fuzato 13 David Soria Puolustajat 02 Djené Dakonam (c) 03 Fabrizio Angileri 04 Gastón Álvarez 06 Domingos Duarte 15 Omar Alderete 16 Diego Rico 18 José Ángel Carmona 21 Juan Iglesias

Keskikenttäpelaajat 05 Luis Milla 08 Mauro Arambarri 09 Óscar Rodríguez 11 Carles Aleñá 20 Nemanja Maksimović 24 Ilaix Moriba 25 Yellu Santiago Hyökkääjät 07 Jaime Mata 12 Mason Greenwood 14 Juanmi Latasa 19 Borja Mayoral

Eniten otteluita

Tilanne kauden 2014–2015 jälkeen.

Getafen kymmenen eniten otteluita Primera ja Segunda Divisiónissa pelannutta pelaajaa:

#	Pelaaja	Vuodet	Ottelut	Maalit
1.	Javier Casquero	2006–2012	190	21
2.	Jaime Gavilán	2005–2014	184	11
3.	Cata Díaz	2007–2012	165	3
4.	Manu del Moral	2006–2011	159	37
5.	David Belenguer	2003–2010	158	2
6.	Ángel Vivar Dorado	2002–2007	150	18
7.	Mario Cotelo	2003–2009	142	5
8.	Pedro León	2009–	139	22
9.	Diego Castro	2011–2015	129	18
10.	Rafa	2008–2015	122	3

Eniten maaleja

Tilanne kauden 2014–2015 jälkeen.

Getafen kymmenen eniten maaleja Primera ja Segunda Divisiónissa tehnyttä pelaajaa:

#	Pelaaja	Vuodet	Maalit	Ottelut
1.	Manu del Moral	2006–2011	37	159
2.	Roberto Soldado	2008–2010	29	60
3.	Miku	2010–2014	26	92
4.	Dani Güiza	2005–2013	24	93
5.	Míchel	2002–2005	22	67
=	Pedro León	2009–	22	139
7.	Javier Casquero	2006–2012	21	190
8.	Sergio Pachón	2003–2007	19	88
=	Juan Albín	2006–2011	19	116
10.	Diego Castro	2011–2015	18	129

Valmentajat

Getafen valmentajat Primera ja Segunda Divisiónissa:

Luis Sánchez Duque (1994–1995) Antonio Rivera (1995) Joaquín Salmerón (1995) Emilio Cruz (1995) Eduardo González (1995) Luis Ángel Duque (1996) Santiago Prado (1999–2000) Juanjo (2000) Manuel Cano (2000) Gonzalo Hurtado (2001) Felines (2002–2003) Pepe Mel (2003)

Josu Uribe (2003–2004) Quique Sánchez Flores (2004–2005, 2015, 2021–2023) Bernd Schuster (2005–2007) Michael Laudrup (2007–2008) Víctor Muñoz (2008–2009) Míchel (2009–2011, 2021) Luis García (2011–2014) Cosmin Contra (2014–2015) Pablo Franco (2015) Fran Escribá (2015–2016) Juan Esnáider (2016) José Bordalás (2016–2021, 2023–)

Lähteet

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Getafe CF Wikimedia Commonsissa

• Getafe Club de Fútbolin sivusto (espanjaksi)
• Getafe Club de Fútbol Euroopan jalkapalloliiton sivustolla (englanniksi)