Gootin kieli
Nykymaailmassa Gootin kieli on aihe, joka on kiinnittänyt kaikenikäisten ja -kulttuuristen ihmisten huomion. Sen relevanssi on näkynyt sen saamassa laajassa mediassa sekä kasvavassa kiinnostuksessa yhteiskunnan eri sektoreilla. Asiantuntijat ja harrastajat ovat löytäneet syitä omistaa aikaa ja resursseja tämän aiheen ja sen vaikutusten tutkimiseen. Tässä artikkelissa tarkastelemme Gootin kieli:tä eri näkökulmista, analysoimme sen vaikutuksia eri alueilla ja tarjoamme näkökulmia sen merkityksen ymmärtämiseksi paremmin nykyisessä tilanteessa.
| Gootin kieli | |
|---|---|
| Oma nimi |
𐌲𐌿𐍄𐌹𐍃𐌺𐍉 𐍂𐌰𐌶𐌳𐌰 gutisko razda |
| Tiedot | |
| Alue | Oium, Dacia, Pannonia, Dalmatia, Italia, Gallia Narbonensis, Gallia Aquitania, Hispania, Krim, Pohjois-Kaukasus |
| Ajoitus | 300-luvulta 1000-luvulle jaa. Krimin gootti sammui 1700-luvulla. |
| Puhujia | kuollut kieli, ei äidinkielenä |
| Kirjaimisto | goottilainen aakkosto |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | indoeurooppalaiset kielet |
| Kieliryhmä |
germaaniset kielet itägermaaniset kielet |
| Kielikoodit | |
| ISO 639-2 | got |
| ISO 639-3 | got |
Gootti (gootiksi 𐌲𐌿𐍄𐌹𐍃𐌺𐍉 𐍂𐌰𐌶𐌳𐌰, gutisko razda) oli goottien puhuma germaaniseen kieliryhmään kuuluva, jo kauan sitten sammunut itägermaaninen kieli.
Gootti on ainoa itägermaaninen kieli, josta on säilynyt merkittävästi kieliaineistoa. Muista, kuten burgundista ja vandaalista, on säilynyt vain nimistöä ja katkelmia. Gootti oli lähempänä pohjoisgermaanisia eli skandinaavisia kieliä kuin länsigermaanisia kieliä, kuten englantia, hollantia ja saksaa. Kansainvaellusten aikana (300–500-luvulla jaa.) se levisi Mustanmeren tienoilta Itä-Eurooppaan ja Rooman valtakunnan sortuessa aina Espanjaan (länsigootit) ja Italiaan (ensin visi-, sitten ostrogootit) asti. Visigoottien piispa Wulfila teki gootin kielellä yhden vanhimmista Raamatun käännöksistä 300-luvulla. Goottien valtakunnat jäivät lyhytikäisiksi, ja visigootin kieli sammui ilmeisesti jo ennen vuotta 1000. Ostrogoottia, joka oli levinnyt nykyiseen Ukrainaan ja Krimille, puhuttiin Krimillä vielä 1700-luvulla.
Katso myös
Lähteet
- ↑ a b c d Jaakko Anhava: Maailman kielet ja kielikunnat, 3. painos, s. 58. Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-734-X.
Aiheesta muualla
| ||||||||||||||||||