Tässä artikkelissa tutkimme Haudankaivaja:n kiehtovaa maailmaa ja kaikkea, mitä tämä konsepti sisältää. Alkuperäistään tämän päivän kehitykseen Haudankaivaja on ollut ratkaisevassa roolissa yhteiskunnan eri alueilla. Yksityiskohtaisen analyysin avulla tutkimme Haudankaivaja:n vaikutusta kulttuuriin, tieteeseen, politiikkaan ja moniin muihin jokapäiväisen elämän näkökohtiin. Lisäksi opimme eri näkökulmista ja mielipiteistä, joita Haudankaivaja:stä on olemassa, sekä sen ajan myötä herättämiä kiistoja. Lyhyesti sanottuna tämän artikkelin tarkoituksena on tarjota kattava ja rikastuttava näkemys Haudankaivaja:stä, jonka tarkoituksena on syventää sen ymmärrystä ja sen vaikutusta nykymaailmaan.
Haudankaivaja on henkilö, joka avaa haudan tulevaa hautausta varten. Jos hautausmaa on kirkkomaata, työn tekee kirkon työntekijä. Suomessa työhön käytetään nykyisin pienikokoista tai traktorikaivinkonetta, perinteisesti haudankaivaja on käyttänyt lapiota, jolla myös nykyään hauta viimeistellään. Haudan syvyys riippuu siitä, onko kohtaan haudattu jo aikaisemmin: syvimmillään hauta on 2,7 metrissä, seuraavaksi 2,1 metrissä ja viimeksi 1,5 metrin syvyydessä. Uurnahaudan vähimmäissyvyys on 60 senttimetriä.
Edesmenneitten jäänteet, joita hautaa avatessa voi tulla vastaan, kerätään kokoon ja haudataan haudan pohjalle kaivettuun koloon, jonka päälle sitten arkku lasketaan. Yleensä samaan syvyyteen ei haudata kuin 20 vuoden välein. Vielä 1970-luvulla vainajia käsiteltiin formaliinilla, mikä hidastaa maatumista ja voi aiheuttaa ikävän yllätyksen hautaa avattaessa. Myös muoviin käärittyihin vainajiin törmätään vuosittain, koska tapaturmaisesti kuolleita oli tapana pakata muovin sisään, missä maatumista ei tapahdu, vaan ruumis muumioituu. Suomessa tällaisia vainajia on noin tuhatkunta. Norjassa ongelma on suurempi, koska siellä niitä on jopa puoli miljoonaa.
Haudankaivaja myös täyttää haudan hautauksen jälkeen, jos hautajaisvieraat eivät ole sitä tehneet, sekä viimeistelee hautakummun.
Iltalehden vuonna 2010 tekemän tutkimuksen mukaan haudankaivajan ammattia (23. sija) arvostettiin Suomessa enemmän kuin vaikkapa papin ammattia (26. sija).
Japanissa alimmalla yhteiskunnallisella asteella oleviin burakulaisiin kuuluneet etot toimivat Edo-kulttuurissa haudankaivajina.