Haupitsi
Tässä artikkelissa käsittelemme Haupitsi:n aihetta eri näkökulmista, jotta voimme syventää sen merkitystä ja merkitystä nykyään. Haupitsi on aihe, joka on herättänyt kasvavaa kiinnostusta eri sektoreilla ja yksityiskohtainen analyysi voi valaista sen monia puolia. Seuraavilla riveillä tutkimme Haupitsi:n eri puolia ja esittelemme erilaisia mielipiteitä ja lähestymistapoja, joiden avulla lukija ymmärtää täysin tämän aiheen monimutkaisuuden ja merkityksen. Monitieteisen lähestymistavan avulla perehdymme Haupitsi:n aiheuttamiin seurauksiin ja haasteisiin ja tarjoamme näin kattavan näkemyksen, joka edistää tämän ilmiön tuntemista ja ymmärtämistä.
Haupitsi on kenttätykki, jonka putken pituus on 15–25 kaliiperinmittaa. Putkipituuden suhteen haupitsi sijoittuu mörssärin ja kanuunan väliin.
Haupitsin putki on yleensä lyhempi kuin kanuunan, mutta haupitsin voi suunnata suuremmalla maksimikorolla. Kaikilla haupitseilla ei kuitenkaan välttämättä voi ampua yläkulmilla (yli 45 astetta).
Historia
Historiallisesti haupitsin perusajatuksena oli toimia aseena, jolla voitiin ampua tykin painoon nähden raskaita kranaatteja suhteellisen lähellä sijaitsevaan maaliin. Kanuunoilla oli pidempi kantama, mutta ne olivat saman kaliiperisiin haupitseihin verrattuna huomattavan painavia. Ensimmäisessä maailmansodassa 149–155 mm haupitsit olivat tuliasemapainoltaan noin 3 000–4 000 kg ja kantamaltaan 8–10 kilometriä. Saman aikakauden 149–155 mm kanuunat painoivat 10 000 – 12 000 kg ja kantoivat 17–22 kilometriä.
Haupitsit oli mahdollista rakentaa suhteellisen kevyiksi, sillä putken lyhyyden takia niissä ei ollut mielekästä käyttää suuria ruutipanoksia. Pieni ruutipanos johti maltilliseen rekyyliin, joka ei asettanut erityisen suuria lujuusvaatimuksia aseen lavetille. Kanuunoissa, joilla tavoiteltiin suurta kantamaa, oli oltava suuret ruutipanokset ja pitkä putki, jotta suuren ruutimäärän palamisen tuottama energia voitiin tehokkaasti hyödyntää. Pitkä putki oli huomattavan painava, ja sen peräytyminen suuren ruutipanoksen työntämänä asetti lavetille ja joustolaitteelle erittäin suuret vaatimukset. Tästä syystä myös kanuunoiden lavetit olivat huomattavan raskastekoisia. Pelkkä kanuunan lavetti saattoi painaa yli kaksi kertaa sen verran kuin kokonainen samankaliiperinen haupitsi.
Suhteellisen keveyden lisäksi haupitsi oli kanuunaa halvempi ja maastokelpoisempi. Haupitsi asetti myös huomattavasti pienemmät vaatimukset vetokalustolle, ja ne olivat usein hevosvetoisia. Kanuunalla puolestaan oli huomattavasti pidempi kantama. Toisen maailmansodan aikana yleisimpiä olivat saksalainen 10,5 cm le. FH 18 (Leichtes Feldhaubitze 18) ja neuvostoliittolainen 122 mm haupitsi M1938.
Nykyaika
Nykyisin varsinaiset haupitsit ovat verrattain harvinaisia, sillä useimmat kenttätykit ovat yleensä kanuunahaupitseja, joissa yhdistyy kanuunan pitkä putki ja haupitsin suuri koro. Toisaalta nykyiset kanuunahaupitsit ovat myös painoltaan yhteneviä ensimmäisen maailmansodan aikaisten kanuunoiden kanssa.
Nykyään pienemmistä kaliipereista on luovuttu raskaan 120 mm:n kranaatinheittimistön kehittyessä, ja yleisimmät kenttätykit ovat 155 mm länsimaissa ja 152 mm (6 tuumaa) Venäjällä.
Suomen puolustusvoimien haupitseja
Raskaat haupitsit
- 122 H 63 eli neuvostoliittolainen D-30, maailman yleisin tykki.
- 152 H 88
- 152 H 55
- 122 Psh 74
- K9 Thunder
Järeät haupitsit
Lähteet
- ↑ http://www.mil.fi/maavoimat/kalustoesittely/00058.dsp (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla
- Haupitsi puolustusvoimien kalustoesittelyssä (Arkistoitu – Internet Archive)