Nykyään Henri Dunant:stä on tullut erittäin tärkeä _var2-alueella. Sen merkitys on ylittänyt rajat ja kiinnittänyt alan asiantuntijoiden sekä suuren yleisön huomion. Henri Dunant on ollut lukuisten tutkimusten ja tutkimusten kohteena, jotka pyrkivät ymmärtämään sen vaikutusta _var3:een ja sen vaikutusta _var4:ään. Tässä artikkelissa tutkimme Henri Dunant:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä ja kehityksestä sen vaikutuksiin nyky-yhteiskunnassa. Lisäksi analysoimme sen merkitystä _var5-kontekstissa ja sen tulevaisuuden ennustetta.
Jean Henri Dunant (usein tunnettu myös nimellä Henry Dunant tai Henri Dunant) (8. toukokuuta 1828 – 30. lokakuuta 1910) oli sveitsiläinen liikemies, filantrooppi ja humanitääri. Hän perusti Kansainvälisen Punaisen Ristin ja sai ensimmäisen Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1901 (samana vuonna palkinto annettiin myös Frédéric Passylle).
Jean-Henri Dunant syntyi vuonna 1828 Sveitsin ranskankielisellä alueella Genevessä, jossa hänen isänsä, kauppias Jean-Jacques Dunant toimi orpokodin johtajana ja vankilan ylivalvojana. Perheen äiti Anne-Antoinette Colladon oli Ranskasta aikoinaan paenneiden protestanttisten hugenottien jälkeläisiä. Henri oli perheen vanhin lapsi, ja hänellä oli kaksi sisarta ja kaksi veljeä, Sophie-Anne, Daniel, Marie ja Pierre-Louis.
Henri Dunant oli kesällä 1859 matkalla nykyisessä Pohjois-Italiassa, jossa hän joutui Solferinon taistelun silminnäkijäksi. Dunant järjesti yhdessä lähiseutujen asukkaiden kanssa apua taistelussa haavoittuneille sotilaille. Kokemuksistaan Dunant kirjoitti vuonna 1862 kirjan Solferinon muisto, jossa hän ehdotti kahta asiaa. Ensinnäkin hän toivoi, että perustettaisiin vapaaehtoisjärjestö auttamaan sodan uhreja. Toiseksi hän halusi, että haavoittuneiden sotilaiden hoito turvattaisiin kansainvälisin sopimuksin.
Dunant’n ajatukset levisivät nopeasti eri puolille Eurooppaa ja maailmaa. Vuonna 1863 Dunant oli itse perustamassa Genevessä toimikuntaa, josta kehittyi Punaisen Ristin kansainvälinen komitea. Vuonna 1864 solmittiin ensimmäinen Geneven sopimus, joka loi perustan sodan lakeja käsittelevälle humanitaariselle oikeudelle. Punaisen Ristin liike levisi nopeasti moniin maihin, esimerkiksi Suomen Punainen Risti perustettiin jo vuonna 1877.
Jouduttuaan vararikkoon Dunant jätti Geneven vuonna 1867 ja vietti suurimman osan loppuelämästään köyhyydessä ja tuntemattomana. Hän ajoi monia hankkeita, kuten sotavankien asiaa, kansainvälistä sovittelua, orjuuden lakkauttamista, aseistariisuntaa ja kotimaata juutalaisille. Vuonna 1895 sveitsiläinen toimittaja nosti hänet unohduksesta Punaisen ristin perustajana. Tämän jälkeen hän sai osakseen kunnianosoituksia ja eläkkeen.
|