Tässä artikkelissa tutkimme Hieskoivu:n kiehtovaa maailmaa ja sitä, kuinka se on vaikuttanut elämäämme käsittämättömällä tavalla. Hieskoivu on ollut tutkimuksen, kiistan ja ihailun kohteena läpi historian, ja sen vaikutus ulottuu käytännössä kaikille yhteiskuntamme osa-alueille. Alkuperäistään nykyaikaiseen evoluutioonsa Hieskoivu on jättänyt lähtemättömän jäljen ihmiskuntaan, haastaen käsityksemme ja herättäen syviä pohdiskeluja siitä, keitä olemme ja minne olemme matkalla. Liity kanssamme tälle matkalle selvittääksesi Hieskoivu:n merkitys elämässämme ja ympäröivässä maailmassa.
Hieskoivu | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Suomessa: | Elinvoimainen |
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
Kladi: | Rosidit |
Lahko: | Fagales |
Heimo: | Koivukasvit Betulaceae |
Alaheimo: | Betuloideae |
Suku: | Koivut Betula |
Laji: | pubescens |
Kaksiosainen nimi | |
Betula pubescens |
|
Hieskoivun levinneisyys. Raksilla merkitty eristyneet populaatiot |
|
Alalajit / muunnokset | |
|
|
Katso myös | |
Hieskoivu (Betula pubescens) on koivukasvien (Betulaceae) heimoon kuuluva puu, joka kasvaa luonnonvaraisena Euraasiassa. Levinneisyydeltään pohjoinen tunturikoivu luokitellaan hieskoivun alalajiksi tai muunnokseksi. Se esiintyy alkuperäisenä myös Amerikassa, Itä-Kanadassa. Hieskoivusta esiintyy Suomessa hyvin harvinainen punalehtinen muoto, punakoivu (Betula pubescens f. rubra).
Hieskoivu on rauduskoivua pienempi puu, joka jää 8–20 metrin korkuiseksi. Hieskoivun varsi on nuorena rusehtava ja helposti repeilevä. Hieskoivun vuosikasvaimet ovat pehmeitä ja nukkamaisia. Latvus on pensasmainen ja oksat pystyhköjä.
Hieskoivun lehdet ovat muodoltaan puikeita ja lyhytsuippuisia. Lehdessä on yleensä yksinkertainen sahalaita, mutta lehti voi toisinaan olla myös lievästi toissahainen. Kukat ovat pieniä ja kehättömiä. Ne kehittyvät erillisiin hede- ja emikukintoihin. Hedekukinto on riippuva norkko. Emikukinto on aluksi pysty norkko, joka alkaa riippua kukinnan jälkeen. Hedelmä on pieni siipipalteinen pähkylä.
Hieskoivu kasvaa Euroopan pohjois- ja keskiosissa sekä Aasian pohjoisosissa. Pyreneiden niemimaan pohjoisosan vuoristoissa on erillinen esiintymisalue. Hieskoivun levinneisyysalueen pohjoisosissa tunturikoivu esiintyy Fennoskandiassa, Siperiassa, Islannissa, Grönlannissa ja Kanadassa Newfoundlandin saarella.
Hieskoivu on kasvupaikkansa suhteen vaatimattomampi kuin rauduskoivu. Se kasvaa soilla ja korvissa sekä tiukkasavisilla mailla, ja kestää kylmää. Sen juuristo toimii edelleen niin vetisessä maassa, jossa rauduskoivun juuristo ”hukkuu” ja puut voivat huonosti tai kuolevat, esimerkiksi tulvan takia. Hieskoivua istutetaankin sen takia huonosti vettä läpäiseville maille, vaikka se ei ole niin tuottoisa kuin rauduskoivu.
Hieskoivikko kasvatetaan hieman tiheämmässä kuin rauduskoivikko, koska sen latvusto on suppeampi, eikä vaadi niin paljon valoa, ja koska maaperä on märkää, jolloin vedestä ei tule puutetta. Hyvin kasvanut ja laatuharvennettu 50–60-vuotias hieskoivikko voi tuottaa tukkipuuta aivan kohtuullisen määrän. Tuoretta puuta sahattaessa havaitsee hienoisen värieron raudukseen verrattuna: hieskoivun sahauspinta on aavistuksen punertava, kun taas raudus on ennemminkin kellertävä. Periaatteessa molemmat koivulajit kelpaavat vaneripuiksi yhtä hyvin. Niiden puuaines on laadullisesti hyvin samankaltaista. Mutta esimerkiksi mutkaisuutensa ja oksikkuutensa takia hieskoivu on usein rauduskoivua huonompi puulaji jatkojalostuksen kannalta.
Hieskoivua on perinteiseti käytetty polttopuuna, nyttemmin myös kuitupuuna. Sitä käytetään myös rohtona ja saunavihtojen tekoon. Vaikka rauduskoivun lehdet pysyvät paremmin vihdassa kiinni, hieskoivun oksista tulee tuoksuvampi vihta.
Monet nisäkkäät vahingoittavat hieskoivua syömällä sen oksia. Niitä ovat hirvi, poro, metsäjänis, rusakko ja myyrät. Hyönteisistä tunturimittari ja äkämäpunkit syövät koivunlehtiä, koivunmantokuoriainen (Scolytus ratzeburgi) kaivaa käytäviä sen kuoren alle.
Hieskoivuissa usein nähtävät tuulenpesät ovat Taphrina betulina -tuulenpesäsienen aiheuttamia, ja vaarattomia. Sen sijaan muut sienet, esimerkiksi koivunruoste (Melampsoridium betulinum), voivat aiheuttaa tuhoja taimitarhoilla. Monet eri sienet voivat myös aiheutta hieskoivussa versolaikkutautia. Hieskoivun yleisimpiä lahottajasieniä ovat arina-, juuri-, pakuri- ja taulakäävät.
|