Hiihto

Hiihto on aihe, joka on herättänyt kiinnostusta ja keskustelua yhteiskunnan eri alueilla. Ajan myötä sen merkitys on noussut niin henkilökohtaisella kuin kollektiivisella tasolla, synnyttäen ristiriitaisia ​​mielipiteitä ja laajentaen sen soveltamisalaa eri opinto- ja tutkimusalueille. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia ​​näkökulmia, jotka liittyvät Hiihto:een, ja käsittelemme sen vaikutusta nykyiseen yhteiskuntaan ja sen kehitystä ajan myötä. Kulttuuriin ja politiikkaan kohdistuvasta vaikutuksestaan ​​tieteelliseen ja teknologiseen merkitykseen Hiihto on jättänyt merkittävän jäljen, joka ansaitsee analysoinnin ja ymmärtämisen kokonaisuudessaan.

Alppihiihtäjä.

Hiihto on liikkumismuoto, jossa liu'utaan suksilla eteenpäin lumella tai muulla liukkaalla alustalla, usein sauvoja apuna käyttäen. Hiihto on alun perin kehitetty helpottamaan liikkumista talvella lumisessa maastossa, jopa umpihangessa. Nykyään hiihto on suosittu liikunta- ja urheilumuoto, ja se on jakaantunut moneen lajiin, kuten maastohiihtoon, alppihiihtoon, freestylehiihtoon ja mäkihyppyyn.

Historia

Videomateriaalia erilaisista hiihtotekniikoista, joita käytettiin 1940-luvulla.

Hiihtäviä hahmoja on kaiverrettu kiviin jo 6000 vuotta sitten Pohjois-Norjassa ja Venäjällä. Altaivuoristosta on löydetty hiihtäjäpiirroksia, joita kiinalaiset pitävät 10 000 vuotta vanhoina. Muinaisten suksien ja sauvojen palasia on löydetty sadoittain Skandinavian ja Venäjän soista. Varhaisia kirjallisia mainintoja hiihtämisestä on löydetty Kiinasta vuodelta 200 eaa., roomalaisista kirjoituksista sekä skandinaavien saagoista ja Eddasta. Norjalaiset yhdistävät hiihtämisen muinaisskandinaavisiin jumaliin Ulliin ja Skadiin. Keskiajalta hiihdosta kertovia tekstejä on säilynyt jo runsaammin.

Entisaikoina sukset olivat välttämättömiä kulkuvälineitä hankien peittämällä maalla. Ilman suksia talvella olisi ollut mahdotonta metsästää. Tyypillinen muinaissuksi oli noin 160 senttimetriä pitkä ja 10–15 senttimetriä leveä. Sen kärki kääntyi ylöspäin, ja jalkine kiinnitettiin keskikohtaan. Tällaisia sukset olivat tuhansien vuosien ajan. Vauhtia otettiin yhdellä pitkällä sauvalla, jota käytettiin myös keihäänä. Kahden suksisauvan käyttö yleistyi vasta 1900-luvun alussa.

Norjalaisten emigranttien myötä norjan kielen hiihtoa tarkoittava sana ski levisi 1800-luvulla moneen kieleen. Hiihto alkoi muuttua hyötyliikunnasta ajanvietteeksi 1800-luvulla niin pohjoisessa kuin Euroopassakin, missä siitä tuli vauraan kaupunkiporvariston harrastus. Samalla hiihtovälineet kehittyivät ja saivat lopullisen muotonsa, ja kilpailusäännöt standardisoitiin. Norjalaisia suksia esiteltiin kansainvälisissä näyttelyissä ympäri maailmaa, ja norjalaisilla oli pitkään monopoli suksien valmistuksessa. Itävallan Mürzzuschlagissa vuonna 1894 järjestetyt näytöskilpailut tekivät hiihdon tunnetuksi Keski-Euroopassa.

Kuvasto

Hiihtomuodot

Alppihiihto

Alppihiihtoa.
Pääartikkeli: Alppihiihto

Alppihiihto on talviharrastus ja -urheilumuoto, jossa lasketaan lumipeitteisiä rinteitä alas käyttäen kahta suksea, jäykkää kenkää (monoa) ja sidettä, jossa koko jalkapöytä lukittuu sukseen kiinni. Laskeminen voi tapahtua kunnostetulla rinnealueella tai hoitamattomassa rinteessä.

Ampumahiihto

Pääartikkeli: Ampumahiihto

Ampumahiihto on talviurheilulaji, jossa on yhdistetty kaksi urheilulajia: maastohiihto ja ammunta.

Freestylehiihto

Freestylehiihtoa.
Pääartikkeli: Freestyle-hiihto

Freestylehiihto on laskettelun monipuolisin osa-alue, joka muodostuu useista alalajeista, joita ei voida täysin erotella. Perinteinen freestyle-hiihto koostuu kumparelaskusta, hypyistä, suksibaletista ja vapaahiihdosta.

Hiihtosuunnistus

Pääartikkeli: Hiihtosuunnistus

Hiihtosuunnistus on hiihtokelpoisia teitä ja esimerkiksi moottorikelkalla tehtyjä uria sekä latuja pitkin harjoitettu kilpasuunnistusmuoto, jossa kilpailija suunnistaa rasteilla merkityn radan hiihtäen.

Pohjoismaiset hiihtolajit

Maastohiihto

Maastohiihtoa.
Pääartikkeli: Maastohiihto

Maastohiihto (murtomaahiihto, usein myös pelkkä hiihto) on tasamaalla, mäkisessä maastossa tai järven jäällä tapahtuva hiihtomuoto, josta käytännössä kaikki hiihtolajit ovat kehittyneet. Maastohiihdossa hiihtäjä liikkuu usein valmiilla ladulla suksia ja sauvoja käyttäen, mutta myös umpihangella voi hiihtää.

Mäkihyppy

Mäkihyppyä.
Pääartikkeli: Mäkihyppy

Mäkihyppy eli mäenlasku on urheilulaji, jossa lasketaan keinotekoista mäkeä pitkin hyppyrinnokalle. Itse hyppy alkaa hyppääjän ponnistuksesta, josta paljolti riippuu hypyn onnistuminen. Hyppääjä laskeutuu alastulomäkeen.

Yhdistetty

Pääartikkeli: Yhdistetty

Yhdistetty on yksi hiihtourheilun kilpailulajeista. Se on yhdistelmä mäkihypystä ja maastohiihdosta. Kilpailut käydään useimmiten niin, että ensin hypätään mäkeä ja loppusijoitukset ratkaistaan hiihtoladulla siten, että parhaat hyppypisteet saanut lähtee ensimmäisenä ladulle ja loput hyppypisteidensä mukaisessa järjestyksessä.

Nopeuslasku

Nopeuslaskua.
Pääartikkeli: Nopeuslasku

Nopeuslasku on hiihtolaji, jossa rinnettä suksilla alas laskettaessa pyritään saavuttamaan mahdollisimman suuri nopeus. Nopeuslasku on nopein hiihtolaji, ja vauhti nousee parhaimmillaan yli 200 kilometrin tuntinopeuteen.

Telemarkhiihto

Pääartikkeli: Telemarkhiihto

Telemark on laskettelun "kantamuoto", jossa liikutaan lumella hiihtäen tai laskien kahdella suksella, jossa side mahdollistaa kantapään vapaan liikkeen.

Hiihto ilman lunta

Rullahiihto

Rullahiihtoa.
Pääartikkeli: Rullahiihto

Rullahiihto on hiihdon kesäinen muoto. Varusteet ovat suksia lukuun ottamatta samanlaiset kuin tavallisessa hiihdossakin. Rullasuksilla voi hiihtää molempia tyylejä ja rullahiihto on tärkeä osa hiihtäjien, ampumahiihtäjien ja yhdistetyn urheilijoiden harjoittelua.

Vesihiihto

Pääartikkeli: Vesihiihto

Vesihiihdossa vedetään vesisuksilla varustautunutta "hiihtäjää" pitkin veden pintaa. Vetämiseen käytetään yleensä moottorivenettä.

Kilpailuja

Katso myös

Lähteet

  • Allen, E. John B.: The Culture and Sport of Skiing. University of Massachusetts Press, 2007. ISBN 978-1-55849-601-9.

Viitteet

  1. Allen 2007, s. 7–15.
  2. Allen 2007, s. 7–8.
  3. Allen 2007, s. 11.
  4. Allen 2007, s. 17.
  5. Allen 2007, s. 70–75.

Kirjallisuutta

  • Kirvesniemi, Harri & Sorjanen, Axa: Hyvä hiihtokoulu. Helsinki: Teos, 2006. ISBN 951-851-104-7.

Aiheesta muualla