Hyve
Tämän päivän artikkelissa puhumme Hyve:stä, aiheesta, joka on herättänyt suurta kiinnostusta viime vuosina. Ilmestymisestään lähtien Hyve on kiinnittänyt asiantuntijoiden ja fanien huomion, ja sillä on osoittautunut merkittävä vaikutus yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Tässä artikkelissa tutkimme Hyve:n eri puolia sen historiasta ja kehityksestä sen vaikutukseen nykymaailmaan. Lisäksi tarkastelemme Hyve:een liittyviä erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä tavoitteenaan tarjota täydellinen ja monipuolinen näkemys tästä aiheesta. Epäilemättä Hyve on aihe, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi ja joka herättää edelleen keskustelua ja pohdintaa eri alueilla. Liity kanssamme tälle Hyve:n löytö- ja tutkimusmatkalle!
Hyve (m.kreik. αρετή, aretē; lat. virtus) on eettisesti ja moraalisesti arvokas luonteenpiirre. Hyve oli keskeinen käsite erityisesti antiikin moraalifilosofiassa eli etiikassa. Hyveen vastakohta on pahe.
Klassiset hyveet
- Katso myös: Arete
Antiikin Kreikan neljä hyvettä olivat seuraavat:
- käytännöllinen viisaus (fronēsis, prudentia)
- rohkeus (thymoeides tai andreia, fortitudo)
- oikeamielisyys (dikaiosynē, iustitia)
- kohtuullisuus (sōfrosynē, temperantia)
Kristilliset hyveet
Kristilliset hyveet koostuvat kolmesta teologisesta hyveestä ja neljästä kardinaalihyveestä. Teologiset hyveet ovat usko, toivo ja rakkaus. Ne on kuvattu pyhän Sofian (viisauden) tyttäriksi. Kardinaali- eli päähyveet ovat urhoollisuus, oikeudenmukaisuus, viisaus ja itsehillintä (eli kohtuullisuus). Lisäksi on usein listattu muita hyveitä: kärsivällisyys, lempeys, nöyryys, kuuliaisuus, kestävyys (hellittämättömyys), siveellinen puhtaus ja yksimielisyys. Usein hyveet visualisoidaan nuoriksi pitkäkaapuisiksi naisiksi, jotka taistelevat pahaa vastaan.
Katso myös
- Hyve-etiikka
- Hyve-epistemologia
- Hyvyys
- Hyvä elämä
- Kristilliset hyveet
- Poliittiset hyveet
- Kardinaalihyveet
Lähteet
- ↑ Hans Biedermann: Suuri symbolikirja, s. 80. Suom. Pertti Lempiäinen. WSOY, 1993. ISBN 951-0-18537-X.
Kirjallisuutta
- Aristoteles: Nikomakhoksen etiikka. (Ethika Nikomakheia, 300-luku eaa.) Kääntänyt ja selitykset laatinut Simo Knuuttila. Helsinki: Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-941-5.
- Comte-Sponville, André: Pieni kirja suurista hyveistä. (Petit traité des grandes vertus, 1995.) Suomentanut Virpi Hämeen-Anttila. Helsinki: Basam Books, 2001. ISBN 952-9842-40-6.
- Havard, Alexandre: Hyvejohtajuus. (Virtuous Leadership: An Agenda for Personal Excellence, New York, 2007.) Suomentanut Jason Lepojärvi. Helsinki: Providentia, 2009. ISBN 978-952-92-5826-0.
- Hämäläinen, Nora – Lemetti, Juhana – Niiniluoto, Ilkka (toim.): Hyve. Filosofisia tutkimuksia Helsingin yliopistosta, 45. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2014. ISSN 1458-8331. ISBN 978-951-51-0182-2.
- Kavelin Popov, Linda: Reilu, reipas ja vastuuntuntoinen: 52 keinoa vahvistaa hyvää käytöstä. (The Virtues Project Educator's Guide: Simple Ways to Create a Culture of Character, 2000.) Suomentanut Riikka Parkkonen. Jyväskylä: PS-kustannus, 2010. ISBN 978-952-451-450-7.
- MacIntyre, Alasdair: Hyveiden jäljillä: Moraaliteoreettinen tutkimus. (After Virtue: A Study in Moral Theory, 1981/1984.) Suomentanut Niko Noponen. Helsinki: Gaudeamus, 2004. ISBN 951-662-896-6.
- Noponen, Niko: Hyveiden harjoittaminen: Edellytykset ja esteet. Väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto, filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos & politiikan ja talouden tutkimuksen laitos, 2011. ISBN 978-952-10-7007-5. Teoksen verkkoversio (PDF).
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hyve Wikimedia Commonsissa
