Nykyään Intian valtameri on aihe, joka on saanut suuren merkityksen nyky-yhteiskunnassa. Jo usean vuoden ajan Intian valtameri on ollut keskustelun ja pohdinnan lähde eri aloilla, olipa kyse sitten politiikasta, kulttuurista, taloudesta tai tekniikasta. Intian valtameri on herättänyt kiinnostuksen asiantuntijoissa ja tutkijoissa sekä tavallisissa ihmisissä, jotka haluavat ymmärtää enemmän tästä aiheesta. Tässä artikkelissa tutkimme Intian valtameri:een liittyviä eri näkökohtia ja näkökulmia sekä analysoimme sen vaikutusta ja merkitystä nykyään.
Intian valtameri on maailman kolmanneksi suurin vesialue, joka sijaitsee Afrikan, Aasian, Australian ja Eteläisen jäämeren välissä. Bab el Mandeb yhdistää sen Punaiseenmereen, Hormuzinsalmi on reitti Persianlahdelle, Malakansalmi on tärkeä reitti Indonesiassa Tyynellemerelle, Suezin kanavaa pääsee Välimerelle ja Lombokinsalmesta Tyynellemerelle.
Pinta-ala | 69 876 000 km2 |
Keskisyvyys | 3 854 m |
Suurin syvyys | 7 455 m |
Suurin leveys | 10 200 km |
Suurin pituus | 9 400 km |
Tilavuus | 269 302 000 km3 |
Intian valtameri on merkittävä rahdin kuljetusreitti Lähi-idän, Afrikan ja Itä-Aasian ja toisaalta Euroopan ja Amerikan välillä. Sitä pitkin kulkee etenkin öljyä Persianlahdelta ja Indonesiasta. Kalastuksella on merkitystä rantavaltioille sekä paikallisesti että vientituotteina. Merkittävimmät saaliit ovat katkaravut ja tonnikala. Merenalaisia fossiilisten polttoaineiden esiintymiä on löydetty Saudi-Arabian, Iranin, Intian ja Länsi-Australian edustalta.
Aasian mantereen vaikutuksesta merialueen pohjoisosassa puhaltaa koillismonsuuni joulukuusta huhtikuuhun ja lounaismonsuuni kesäkuusta lokakuuhun. Trooppisia hirmumyrskyjä, joita kutsutaan Intian valtamerellä sykloneiksi, esiintyy merialueen pohjoisosassa sekä touko-kesäkuussa että loka-marraskuussa. Etelämpänä – Madagaskarilta Pohjois-Australiaan ulottuvalla vyöhykkeellä – niitä tavataan tammi-helmikuussa.
Intian valtamerellä kulkee seitsemän suurta merivirtaa. Likimain pitkin päiväntasaajaa kulkee kolme virtaa: idästä länteen pohjoinen ja eteläinen päiväntasaajanvirta, ja niiden välissä päiväntasaajan paluuvirtaus lännestä itään. Kylmä Länsi-Australian virta tuo vettä eteläiseltä jäämereltä Australian rannikkoa pitkin pohjoiseen, lämpimät Aguilhasin ja Mosambikin virrat seurailevat Afrikan rannikkoa päiväntasaajalta etelään. Niiden välissä kulkee Eteläisen Intian valtameren virta, jonka lasketaan joskus olevan osa Länsituulten virtaa.
|