Irtyš
Nykymaailmassa Irtyš on aihe, joka on saanut suurta merkitystä useilla alueilla. Tieteestä populaarikulttuuriin Irtyš on kiinnittänyt asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion. Ajan myötä Irtyš on edelleen kiinnostava ja keskustelunaihe, joka vaikuttaa sekä yksittäisiin päätöksiin että julkiseen politiikkaan. Tässä artikkelissa tutkimme Irtyš:n eri puolia, sen vaikutuksia ja vaikutuksia tämän päivän yhteiskuntaan. Syvällisen analyysin avulla se pyrkii valaisemaan tätä kiehtovaa aihetta ja sen merkitystä jokapäiväisessä elämässämme.
| Irtyš | |
|---|---|
 Irtyšin valuma-alue |
|
| Alkulähde | Altai |
| Laskupaikka | Ob |
| Maat | Kiina, Kazakstan, Venäjä |
| Pituus | 4 248 km |
| Virtaama | (joen suulla) 2 830 m³/s |
| Valuma-alue | 1 643 000 km² |
Irtyš (ven. Ирты́ш, kazakiksi Ертіс, tat. İrteş, kiin. 额尔齐斯河) on Obin suurin, 4 248 kilometriä pitkä sivujoki Kiinassa, Kazakstanissa ja Venäjällä.
Irtyšin lähdejoki Kara-Irtyš (Musta Irtyš) saa alkunsa Altailta Kiinan Xinjiangin autonomiselta alueelta. Sieltä joki virtaa Kazakstanin koillisosaan, jossa se kulkee Öskemenin vesivoimalan tekoaltaan kautta. Irtyš jatkaa Venäjän puolelle, jossa se kulkee miljoonakaupunki Omskin kautta ja lopulta laskee Hantien ja mansien autonomisen piirikunnan pääkaupungin Hanty-Mansijskin luoteispuolella Obiin (1162 km Obin suulta yläjuoksulle).
Joki on navigoitavissa alimman 3784 kilometrin osuudelta. Joen vuotuinen keskivirtaama on joen suulla keskimäärin 2830 m3/s.
Irtyšin varrella olevia kaupunkeja ovat
- Kiinassa: Koktokay (Fuyun) ja Burqin,
- Kazakstanin puolella Öskemen, Semey (Semipalatinsk) ja Pavlodar sekä
- Venäjällä Omsk, Tara, Tobolsk ja Hanty-Mansijsk.
Irtyšin merkittäviä sivujokia ovat Venäjällä (suulta lähtien): Kunda, Tobol, Išim, Tara ja Om.
Lähteet
- ↑ a b c d e f g Irtyš (BES-verkkotietosanakirjan artikkeli joesta) Bolšoi Entsikolpeditšeski slovar. 2000. Viitattu 1.7.2012. (venäjäksi)
- ↑ a b c Reka Irtyš (Venäjän kattavan vesistötietokannan tietoja joesta) textual.ru. Viitattu 1.7.2012. (venäjäksi)
- ↑ a b c Новый Атлас автомобильных дорог 2006-2007. Россия - Страны СНГ - Прибалтика. 1:750 000 и 1:1500 000 (+ 1:4000 000). Главный редактор В.Х. Пейхвассер. Тривум, 220053, г. Минск. ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)
- ↑ a b c National Atlas Rossii v tšetyreh tomah. Tom 1. Obštšaja harakteristika territorii. DVD, OOO MediaHauz, Moskva, 2006.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Irtyš Wikimedia Commonsissa
