Itämerennorppa
Nykymaailmassa Itämerennorppa on saavuttanut odottamattoman merkityksen. Sen vaikutus on tuntunut kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla politiikasta kulttuuriin, teknologiaan ja talouteen. Sen läsnäoloa on mahdotonta sivuuttaa, koska sen vaikutukset näkyvät miljoonien ihmisten jokapäiväisessä elämässä ympäri maailmaa. Siksi on välttämätöntä syventyä sen vaikutuksiin ja ymmärtää rooli, joka sillä on nykyään. Tämän artikkelin tarkoituksena on tutkia Itämerennorppa:n eri puolia, analysoida sen vaikutusta ja vaikutuksia eri alueilla, jotta voidaan valaista jatkuvasti kehittyvää ilmiötä.
| Itämerennorppa | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
| Heimo: | Hylkeet Phocidae |
| Suku: | Pusa |
| Laji: | Norppa hispida |
| Alalaji: | botnica |
| Kolmiosainen nimi | |
|
Pusa hispida botnica |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Itämerennorppa eli pohjanlahdennorppa (Pusa hispida botnica, aiemmin Phoca hispida botnica) on Itämerellä elävä norpan alalaji.
Levinneisyys
Itämerennorppia elää Pohjanlahdella, Saaristomerellä, Riianlahdella ja Suomenlahdella. Esiintymisen painopiste on Pohjanlahdella, jossa eli vuoden 2015 arvion mukaan 17 600 yksilöä. Riianlahdella laskettiin vuonna 1 400 yksilöä, mutta lukumäärä on ollut vähenemään päin. Itäisellä Suomenlahdella puolestaan elää enää noin sata yksilöä. Vaikka itämerennorppien kokonaismäärä on pienempi kuin 1900-luvun alussa, niiden yksilömäärä on ollut kasvussa 1970-luvun jälkeen. Alalajia pidetään siksi kansainvälisesti elinvoimaisena. Suomessa se luokitellaan silmälläpidettäväksi.
Ulkonäkö ja koko
Itämerennorpan ruumiin pituus on 100–160 senttimetriä ja paino 45–90 kilogrammaa. Aikuinen norppa on harmaankirjava, vastasyntynyt kuutti on kermanvalkoinen. Pää on kapeampi kuin saimaannorpalla.
Elinympäristö
Norpat viettävät kesää ulkosaariston luodoilla. Talvella ne uivat jääpeitteen alla ja tekevät jäähän hengitysavantoja. Nuoremmat yksilöt pysyttelevät jään reunalla. Norppa on ainoa puhtaasti arktinen hyljelajimme ja se myös poikii keskelle jääkenttiä. Poikaspesä on yleensä yhteenajautuneiden jäiden alla suojassa vihollisilta. Norpan elinympäristölle asettamat vaatimukset estävät sen leviämisen eteläisille ja jäättömille merialueille.
Ilmastonmuutoksen on arveltu muuttavan radikaalisti Itämeren talvisia jääolosuhteita. Heikot jäätalvet vaikeuttavat norppien lisääntymistä, ja tulevaisuudessa kuuttien kannalta riittävästi jäätä löytyy ehkä vain Pohjanlahdelta. Norppien kannan kasvua uhkaa myös ympäristömyrkyistä johtuva hedelmättömyys, jonka takia viidesosa aikuisista naaraista on pysyvästi lisääntymiskyvyttömiä.
Muualla Itämerellä itämerennorppa on rauhoitettu, mutta Suomessa sitä on saanut metsästää vuodesta 2010 alkaen. Metsästys on sallittua Pohjanlahdella kalaverkkojen läheisyydessä.
Ravinto
Norpat syövät kalaa ja pohjaeläimiä, kuten äyriäisiä ja muita selkärangattomia.
Lisääntyminen
Norppanaaraat saavuttavat sukukypsyyden 5–8 vuoden iässä, urokset kuusivuotiaina. Kantoaika on 10,5–11 kuukautta. Poikaset syntyvät kevättalvella jäälle emon kaivamaan lumiluolaan. Kuutit ovat syntyessään noin puolimetrisiä ja painavat 4–5 kiloa. Niillä on paksu valkoinen turkki, joka vaihtuu harmaaksi noin kolmen viikon kuluttua syntymästä.
Missään maailmassa ei ole pysyvää norppakantaa ilman jäätä lisääntymisaikaan. Jos norppa joutuu pesimään rantalouhikkoon, kuutti on helppo saalis ketulle ja merikotkille. EU:n luontodirektiivi vaatii, että itämerennorpan levinneisyysalue ei saa pienentyä.
Lähteet
- ↑ a b Pusa hispida botnica IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
- ↑ Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 576. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 15.8.2021).
- ↑ Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 1. Aarnikotka–Iibikset, s. 385. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01065-4.
- ↑ Lintujen ja nisäkkäiden punaiset listat 2015 15.1.2016. Ympäristöhallinto. Viitattu 3.6.2018.
- ↑ Itämeren hylkeet (WWF) (Archive.org)
- ↑ a b Halkka, Antti: Suomi aloittaa norpanpyynnin. Suomen Luonto, 2010, nro 7, s. 9. Suomen luonnonsuojeluliitto.
- ↑ Susan Heikkinen, Tehtävä luodolla, Suomen Kuvalehti no 20, 19.5.2017 s. 53
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Itämerennorppa Wikimedia Commonsissa
|