Nykymaailmassa Italian parlamenttivaalit 2013 on erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monenlaisille yksilöille ja ryhmille. Italian parlamenttivaalit 2013 on aihe, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi yhteiskunnallisen vaikutuksensa, historiallisen merkityksensä tai tieteenalan vaikutuksensa vuoksi. Tämä aihe on vuosien varrella herättänyt loputonta keskustelua, sekä lukuisia tutkimuksia ja julkaisuja, jotka ovat osaltaan rikastaneet tietoa aiheesta. Tässä artikkelissa tutkimme Italian parlamenttivaalit 2013:n eri puolia ja analysoimme sen merkitystä eri yhteyksissä tavoitteenamme tarjota kattava ja rikastuttava näkemys tästä vaikuttavasta ja kiehtovasta aiheesta.
Italian parlamenttivaalit 2013
|
2008 ←
|
24. ja 25. helmikuuta 2013
|
→ 2018
|
|
|
|
Edustajainhuoneen (vas.) ja senaatin (oik.) tulokset.
|
|
Italian parlamenttivaalit 2013 järjestettiin 24. ja 25. helmikuuta 2013. Ennenaikaiset parlamenttivaalit järjestettiin, koska pääministeri Mario Monti ilmoitti odotetusti eroavansa virastaan budjettiäänestyksen jälkeen joulukuussa 2012. Montin annettua eroilmoituksen 21. joulukuuta presidentti Giorgio Napolitano ilmoitti parlamentin hajottamisesta seuraavana päivänä neuvoteltuaan sitä ennen puoluejohtajien kanssa. Entinen pääministeri Silvio Berlusconi ilmoitti asettuvansa ehdolle ja pyrkivänsä uudelleen valtaan.
Silvio Berlusconin johtama oikeistokoalitio sai lopullisten tulosten mukaan eniten paikkoja parlamentin ylähuoneeseen eli senaattiin. Oikeistokoalitio sai senaatissa 116 paikkaa, Pier Luigi Bersanin johtama vasemmistolainen vaaliliitto 113. Beppe Grillon johtama Viiden tähden liike sai 54 paikkaa, ja pääministeri Mario Montin keskusta 18 paikkaa. Edustajainhuoneessa eli alahuoneessa Bersanin vasemmistokoalitio sai enemmistön. Vasemmisto sai 340 paikkaa, oikeisto 124, Grillo 108 ja Monti 45 paikkaa. Italian vaalilain mukaan alahuoneessa eniten äänien ääniä saaneen puolueen edustajamäärä nousee 340:een mikäli se jäisi vaalituloksen perusteella sen alle.
Lähteet
Aiheesta muualla