Ivano-Frankivsk

Tässä artikkelissa perehdymme Ivano-Frankivsk:n kiehtovaan maailmaan ja tutkimme sen eri puolia ja ominaisuuksia, jotka tekevät siitä merkityksellisen nykyään. Ivano-Frankivsk on vaikuttanut yhteiskunnassa merkittävästi sen alkuperästä ajan kehittymiseen, ja se on vaikuttanut useille alueille ja synnyttänyt ristiriitaisia ​​mielipiteitä. Syvän ja yksityiskohtaisen analyysin avulla pyrimme ymmärtämään Ivano-Frankivsk:n tärkeyden nykyisessä kontekstissa, tutkimalla sen merkitystä kulttuurissa, politiikassa, tekniikassa ja muilla alueilla. Liity kanssamme tälle matkalle Ivano-Frankivsk:n universumin läpi, jossa löydämme sen vaikutuksen ja merkityksen nykymaailmassa.

Ivano-Frankivsk
(Івано-Франківськ)
lippu
lippu
vaakuna
vaakuna

Ivano-Frankivsk

Koordinaatit: 48.9227°N, 24.71034°E

Valtio Ukraina Ukraina
Alue Ivano-Frankivskin alue
Piiri Ivano-Frankivskin piiri
Kaupunkioikeudet 1662
Hallinto
 – Pormestari Viktor Anuškevitšus
Korkeus 249 m
Väkiluku (2013)  () 226 018
Aikavyöhyke UTC+2
 – Kesäaika UTC+3
Postinumero 76000-76490
Suuntanumero(t) +380 (0) 342









Ivano-Frankivsk (ukr. Івано-Франківськ, vuoteen 1962 Stanyslaviv, Станиславів, puol. Stanisławów) on kaupunki ja Ivano-Frankivskin alueen pääkaupunki Ukrainan länsiosissa, historiallisesti Galitsiaksi kutsutulla alueella. Kaupungissa oli vuoden 2013 alussa 226 018 asukasta.

Historiaa

Paikkakunta tunnettiin vuosina 1437–1662 ja 1919–1939 nimellä Zabolote.lähde? Ivano-Frankivsk perustettiin 1662, ja se sai Magdeburgin kaupunginoikeudet vuonna 1662, jolloin nimeksi tuli Stanisławów alueen maita hallinneen puolalaisen Potocki-magnaattisuvun edustajan etunimen mukaan. Se oli kuulunut Puolaan 1300-luvulta lähtien. Kulttuurinsa vuoksi kaupunkia alettiin kutsua seudun tärkeimmän kulttuurikeskuksen mukaan myös pikku-Lviviksi.

Kaupunki joutui Puolan ensimmäisessä jaossa 1772 Itävallalle (vuodesta 1867 Itävalta-Unkari), jolloin Puolasta lohkottu alue järjestettiin Galitsian ja Lodomerian kuningaskunnaksi, jonka pääkaupunki oli Lviv (Lemberg).lähde? Stanislavivilaiset osallistuivat myös Euroopan hullun vuoden kapinaan 1848 Itävaltaa vastaan. Kaupunkiin järjestettiin riippumaton neuvosto ja oma järjestyskaarti, ja kaupungissa alkoi ilmestyä lehti.

Kaupunkiin asettui pian perustamisen jälkeen paljon juutalaisia. 1732 asukasluku oli 3 321, josta 44 prosenttia oli juutalaisia. Vielä 1939 kaupungin asukkaista oli 41 prosenttia juutalaisia. Natsihallinnon aikana 1941–1944 juutalaiset tuhottiin niin että vuoden 1959 väestönlaskennassa heitä oli häviävän pieni vähemmistö.

Kaupunki oli tärkeä armenialaisen kulttuurin keskus, ja siellä oli myös armenialainen kirkko. Armenialaisyhteisö sai 1677 erikoisoikeuksia, ja heillä oli oma kuntakokous. 1600-1700-luvulla kaupunki oli armenialaisten ansiosta vilkas kaupankäynnin ja käsityöläisyyden keskus. Kun vuonna 1732 asukasluku oli 3 321, heistä armeinialaisia oli kymmenen prosenttia. Myöhemmin heitä muutti kaupungista pois, ja itsehallinto päättyi 1769.

Vuonna 1918 kaupunki lähiseutuineen kuului lyhyen aikaa vasta perustettuun Länsi-Ukrainan kansantasavaltaan, jonka pääkaupunkina Stanivlaviv toimi 2. tammikuuta – 26. toukokuuta 1919lähde?. Riian rauhansopimuksessa 1921 kaupunki jäi kuitenkin uudelleen itsenäistyneelle Puolalle.

Neuvostoliitto valtasi kaupungin osana aloittamaansa Itä-Puolan interventiota 17. syyskuuta 1939 samaan aikaan kun natsi-Saksa valtasi Puolan länsiosat.

Kesäkuusta 1941 lokakuun alkuun 1944 kaupunki alueineen kuului Saksan Ukrainan-kuvernementtiin. Saksalaiset toteuttivat miehitysaikanaan juutalaisten kansanmurhan. Sen yhteydessä myös Stanisławówin noin 30 000 hengen juutalaisväestö surmattiin. Kaupungissa oli myös getto.

Toisen maailmansodan jälkeisissä rajajärjestelyissä Puolan itäiset alueet liitettiin Neuvostoliittoon. Entinen Itä-Galitsia ja sen mukana myös Stanisławów liitettiin Ukrainan sosialistiseen neuvostotasavaltaan.

Kaupunki sai vuonna 1962 nykyisen nimensä runoilijan ja kirjailija Ivan Frankon mukaanlähde?. Frankolle on omistettu 1939 perustettu Ivano-Frankivskin alueen akateeminen musiikki- ja draamateatteri.

Ivano-Frankivsk on viime vuosikymmenet ollut erittäin ukrainalaismielinen ja länsisuuntautunut. Suurella ääntenenemmistöllä kannatettiin 1991 Ukrainan itsenäisyyttä Neuvostoliitosta. Myös presidentinvaaleissa kannatettiin voimakkaasti länsisuuntautunutta ja vaalit toisen kierroksen uusinnassa voittanutta ehdokasta.

Ivano-Frankivskissa on merkittävä rautatieasema ja kaupungin lounaislaidalla kansainvälinen lentokenttä. Kaupungin eteläpuolella nousevat vähitellen Ukrainan Karpaatit, ja siellä Ivano-Frankivskin alueen puolella sijaitsee esimerkiksi Karpaattien kansallispuisto (esimerkiksi Hoverlavuori, 2 061 m).

Lähteet

  1. a b Deržavna služba statystyky Ukrajiny: Tšyselnist najavnoho naselennja Ukrajiny na 1 sitšnja 2013 roku (pdf) (Ukrainan paikkakuntien viralliset väkilukuarviot 1.1.2013) 2013. Kiova: Deržavna služba statystyky Ukrajiny (Ukrainan tilastokeskus), ukrcensus.gov.ua. Arkistoitu 12.10.2013. Viitattu 3.3.2014. (ukrainaksi)
  2. a b Je. L. Makarevitš (redaktor): Atlas avtomobilnyh dorog. Zapadnaja Jevropa. Strany Baltii, Rossija, Belarus, Ukraina, Moldova 1:500 000. Minsk, Valko-Venäjä: Izdatelstvo Jansejan, 2005. (venäjäksi)
  3. Ivano-Frankovsk (Slovar sovremennih geografitšeskih nazvanii 2006 ja toinen teos 2001) Geografitšeskaja entsiklopedija- kokoelmaverkkotietosanakirjan artikkelien nettiversio. Viitattu 3.3.2014. (venäjäksi)
  4. a b c d e f g Ivano-Frankivsk Internet Encyclopedia of Ukraine. päivitetty 2010. Viitattu 9.5.2023. (englanniksi)
  5. Ivano-Frankivsk Oblast Academic Music and Drama Theater Internet Encyclopedia of Ukraine. päivitetty 2010. Viitattu 9.5.2023. (englanniksi)
  6. Atlas železnyje dorogi Rossija i sopredelnyje gosudarstva. Venäjän ja IVY-maiden rautatiekartasto. Omsk: FGUP "Omskaja kartografitšeskaja fabrika", 2010. ISBN 978-5-95230323-3. (venäjäksi)

Aiheesta muualla