Järjestetty avioliitto
Tässä artikkelissa tutkimme Järjestetty avioliitto:n aihetta perusteellisesti, käsittelemme sen alkuperää, sen merkitystä nykyään ja sen mahdollisia vaikutuksia yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Järjestetty avioliitto on ensimmäisistä ilmenemistään vaikutuksistaan nykymaailmaan herättänyt kiinnostusta tutkijoissa, asiantuntijoissa ja tavallisissa ihmisissä kulttuurin, talouden ja politiikan vaikutuksensa ansiosta. Näillä sivuilla tarkastelemme eri näkökulmia tarjotaksemme täydellisen ja objektiivisen näkemyksen Järjestetty avioliitto:stä, tarkoituksena rikastaa lukijoidemme tietoja ja edistää tietoista vuoropuhelua tästä kiehtovasta aiheesta.
Järjestetty avioliitto on avioliitto, joka on kokonaan tai osittain muiden kuin avioparin itsensä järjestämä. Avioparin saattavat yhteen avioliittotarkoituksessa tavallisesti joko avioparin sukulaiset tai heidän yhteisönsä. Joissain kulttuureissa avioparilla on oikeus torjua toisensa, mutta joskus se on lähes mahdotonta.
Joidenkin arvioiden mukaan 80 prosenttia tunnetuista kulttuureista on harjoittanut järjestettyjä avioliittoja jossain muodossa. Hindut järjestävät avioliittonsa edelleen niin Intiassa kuin yhteisöissään eri puolilla maailmaa. Länsimaissa tavasta on jo luovuttu, ja sen on korvannut rakkausavioliitto, jossa ihmiset valitsevat itse puolisonsa.
Avioliiton järjestämisen tavat vaihtelevat suuresti eri kulttuureissa ja myös ajallisesti. Sulhasen ja morsiamen naittamisikä vaihtelee, ja myös se, katsotaanko serkukset sopiviksi toisilleen. Suurta vaihtelua on siinäkin, millä perusteilla puolisot valitaan. Koska avioliitto yhdistää kaksi sukua, tärkeää on sukujen omaisuus, vauraus ja yhteiskunnallinen asema. Myös sukujen uskonnolla ja maineella sekä puolisoiden omilla kyvyillä ja ansioilla on usein merkitystä.
Useimmissa kulttuureissa liiton järjestämisestä vastaavat nuorten vanhemmat, mutta usein valintaan osallistuu myös ulkopuolisia, kuten setiä tai pappeja. Joskus kohteilla on oikeus torjua heille osoitettu puoliso, mutta joissain kulttuureissa liiton voi estää vain äärimmäisin keinoin, kuten tekeytymällä hulluksi. Joissain tapauksissa aviopari ei edes tapaa toisiaan ennen häitä, mutta joissain kulttuureissa aviopuolisot voivat tutustua ennalta toisiinsa. Silloin he pystyvät muodostamaan mielikuvan tulevasta puolisostaan ja antamaan mielipiteensä.
Häihin liittyy kulttuureittain suuresti vaihtelevia myötäjäiskäytäntöjä, mutta yleensä joko toinen suku antaa suuremmat myötäjäiset kuin toisen.
Toisilleen osoitetut puolisot ovat usein monin tavoin samankaltaisia ja yhteensopivia. Tällaisissa avioliitoissa tärkeänä pidetään usein muita asioita kuin rakkausavioliitoissa. Avioliittojen järjestämisen käytäntöjä on toisaalta arvosteltu siitä, että ne loukkaavat yksilön itsemääräämisoikeutta.