Jean-Claude Juncker

Nykymaailmassa Jean-Claude Juncker:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe sekä henkilökohtaisella tasolla että yhteiskunnassa yleensä. Tekniikan ja globalisaation myötä Jean-Claude Juncker on saavuttanut ennennäkemättömän merkityksen jokapäiväisessä elämässämme. Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti Jean-Claude Juncker:tä ja sen vaikutuksia eri näkökohtiin sen vaikutuksesta talouteen sen rooliin populaarikulttuurissa. Syvän ja oivaltavan analyysin avulla selvitämme Jean-Claude Juncker:tä ympäröivät mysteerit ja monimutkaisuudet ja annamme selkeän ja kattavan kuvan sen merkityksestä nykymaailmassa.

Jean-Claude Juncker
Juncker vuonna 2019
Juncker vuonna 2019
Euroopan komission puheenjohtaja
Junckerin komissio
1.11.2014–30.11.2019
Edeltäjä José Manuel Barroso
Seuraaja Ursula von der Leyen
Luxemburgin pääministeri
20.1.1995–4.12.2013
Monarkki Jean
Henri
Varapääministeri Jacques Poos
Lydie Polfer
Jean Asselborn
Edeltäjä Jacques Santer
Seuraaja Xavier Bettel
Luxemburgin valtiovarainministeri
14.7.1989–23.7.2009
Edeltäjä Jacques Santer
Seuraaja Luc Frieden
Euroryhmän puheenjohtaja
1.1.2005–21.1.2013
Seuraaja Jeroen Dijsselbloem
Henkilötiedot
Syntynyt9. joulukuuta 1954
Redange, Luxemburg
Kansalaisuus luxemburgilainen
Puoliso Christiane Frising
Tiedot
Puolue CSV
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
juncker.epp.eu

Jean-Claude Juncker (s. 9. joulukuuta 1954 Redange, Luxemburg) on luxemburgilainen poliitikko, joka toimi Euroopan komission puheenjohtajana marraskuusta 2014 marraskuuhun 2019. Sitä ennen 1995–2013 hän oli Luxemburgin pääministeri ja 1989–2009 työllisyydestä sekä valtiontaloudesta vastaava ministeri. Hän kuuluu kristillissosiaaliseen kansanpuolueeseen.

Juncker oli euroryhmän ensimmäinen puheenjohtajana vuosina 2005–2013. Hän oli avainasemassa, kun euromaat neuvottelivat Kreikan, Portugalin ja Irlannin pelastuspaketeista eurokriisin aikana. Junckerin seuraajaksi euroryhmän johtoon valittiin 21. tammikuuta 2013 Alankomaiden valtiovarainministeri Jeroen Dijsselbloem.

Tausta ja yksityiselämä

Juncker kasvoi Luxemburgin eteläosissa käyden koulua sisäoppilaitoksessa Belgian puolella. Hänen vanhempansa olivat Jos Juncker ja Marguerite Hecker. Isä Jos oli terästyöläinen, ja värvättiin pakolla Wehrmachtin sotilaaksi Saksan miehitettyä Luxemburg vuonna 1940, minkä vuoksi poliittiset vastustajat ovat sittemmin arvostelleet Junckeria "natsikytköksistä".

Vuonna 1975 Juncker aloitti oikeustieteen opintonsa Strasbourgin yliopistossa. Hän valmistui vuonna 1979. Opiskeluaikojensa loppuvaiheessa Juncker meni naimisiin Christiane Frisingin kanssa. Seuraavana vuonna hän alkoi työskentelemään asianajajana.

Junckerin vaimo Christiane ei ole osallistunut julkisiin edustustehtäviin. Pariskunnalla ei ole lapsia.

Äidinkielensä luxemburgin lisäksi Juncker puhuu myös sujuvaa ranskaa, saksaa ja englantia. Lisäksi hän osaa latinaa. Hän on vitsaillut, että "kun haluan puhua ranskaa, ajattelen saksaksi; kun haluan puhua saksaa, ajattelen ranskaksi".

Väitetyt alkoholiongelmat

Vuonna 2014 Der Spiegel kertoi Junckerin runsaasta alkoholinkäytöstä, jota nimettömät haastatellut pitivät ongelmallisena. Juncker vakuutti ZDF-televisiokanavan haastattelussa, ettei alkoholi ole hänelle ongelma, ja toisti halunsa Euroopan komission johtoon. Junckerin väitetyt ongelmat alkoholin kanssa ovat puhututtaneet hänen poliittisen uransa aikana, mutta Juncker on aina kiistänyt nämä. Vuonna 2016 ranskalainen Libération kysyi haastattelussaan huhuista Junckerin runsaasta alkoholinkäytöstä, jonka hän kielsi. Juncker joi haastattelun aikana neljä lasia shampanjaa.

Juncker kuvattiin 11. heinäkuuta 2018 Naton huippukokouksessa, jossa hänellä oli vaikeuksia pystyä pystyssä, ja Makedonian pääministeri Zoran Zaev ja Portugalin António Costa taluttivat hänet portaat alas. EU:n komission tiedottaja Margaritis Schinas kommentoi myöhemmin, että Juncker kärsi iskiaksesta ja krampeista. Schinas vakuutti Junckerin olevan täysin kykenevä virkansa hoitamiseen. Junckerin mukaan hänellä on tasapaino-ongelmia, jotka johtuvat vuoden 1989 autokolarista. Onnettomuuden seurauksena Juncker oli kolme viikkoa koomassa ja kuusi kuukautta pyörätuolissa.

Joulukuussa 2018 Iltalehti viittasi Spectatoriin, jonka mukaan Junckerin alkoholiongelma oli niin paha, että käytännössä EU-komissiota johti hänen saksalainen kansliapäällikkönsä Martin Selmayr.

Poliittinen ura Luxemburgissa

Juncker liittyi kristillissosiaaliseen kansanpuolueeseen (CSV) 1974. Poliittinen ura alkoi vuonna 1982, kun Juncker nimitettiin valtiosihteeriksi Pierre Wernerin hallitukseen vastuualueenaan työllisyys ja sosiaaliturva. Ensimmäisen kerran Luxemburgin parlamenttiin Juncker valittiin vuonna 1984 ja tämän jälkeen hänet nimitettiin työministeriksi Jacques Santerin hallitukseen.

Vuosina 1990–1995 Juncker toimi CSV:n puheenjohtajana. Juncker on yksi Maastrichtin sopimuksen tärkeimmistä muotoilijoista ja kannattajista.

Kun pääministeri Santer nousi Euroopan komission puheenjohtajaksi vuonna 1995, Junckerista tuli Luxemburgin uusi pääministeri. Hänen pääministerikautenaan maan talous oli kovassa kasvussa ja Luxemburgin BKT asukasta kohden nousi maailman korkeimpien joukkoon.

Junckerin hallitus romahti lopulta heinäkuussa 2013, kun kävi ilmi, että maan tiedusteluviranomainen oli ottanut vastaan lahjuksia ja vakoillut joitakin korkeassa asemassa olevia poliitikkoja. Parlamentin jäsenet syyttivät Junckeria siitä, ettei hän ollut tiedottanut parlamenttia väärinkäytöksistä. Myös Junckerin omat hallituskumppanit uhkasivat järjestää epäluottamusäänestyksen ja hajottaa parlamentin. Juncker oli erotessaan toiminut maan pääministeri 18 vuoden ajan, mikä teki hänestä maan pisimpään virassa olleen pääministerin.

Ennenaikaisten vaalien jälkeen uudeksi pääministeriksi nousi Xavier Bettel.

Euroopan komission puheenjohtajana

Pääartikkeli: Junckerin komissio

Euroopan parlamentin keskustaoikeistolainen Euroopan kansanpuolue nimesi Junckerin kärkiehdokkaakseen Euroopan komission johtoon maaliskuussa 2014. Toukokuussa järjestettyjen europarlamenttivaalien jälkeen EPP:n ennustettiin saavan eniten parlamenttipaikkoja, mikä tarkoittaisi Junckerin nousua komission puheenjohtajaksi. Junckerin nimittämistä myös vastustettiin voimakkaasti ja arvioitiin, että Eurooppa-neuvosto saattaisi nostaa komission johtoon kärkiehdokkaiden sijaan jonkun muun. Britannian pääministeri David Cameron uhkasi maan saattavan lähteä Euroopan unionista, jos Juncker valitaan. Saksan liittokansleri Angela Merkel taas ilmoitti tukevansa Junckeria komission johtoon.

27. kesäkuuta 2014 Juncker nimitettiin EU-maiden johtajien huippukokouksessa komission puheenjohtajaehdokkaaksi äänin 26–2. Junckerin valintaa vastustivat vain Britannian pääministeri Cameron ja Unkarin pääministeri Viktor Orbán. Euroopan parlamentti hyväksyi heinäkuussa 2014 Junckerin valinnan komission puheenjohtajaksi. Salaisessa lippuäänestyksessä häntä kannatti parlamentin jäsenistä 422, kun valintaan tarvittiin vähintään 376 ääntä. Euroopan parlamentti valitsi ensimmäistä kertaa EU:n historiassa komission puheenjohtajan. Junckerin johtaman komission viisivuotinen toimikausi alkoi 1. marraskuuta 2014.

Junckerin komission merkittäviä haasteita olivat Eurooppaan kohdistuneet lukuisat territeot sekä Brexit. Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri Theresa May ilmoitti käynnistävänsä 50. artiklan mukaisen prosessin EU:sta eroamisen toteuttamiseksi, mutta neuvotteluita ei saatu päätökseen ennen Junckerin kauden loppua.

Poliittisia näkemyksiä

12. syyskuuta 2018 Juncker piti puheenjohtajakautensa viimeisen unionin tilaa käsittelevän puheensa. Siinä hän piti mahdottomana Brexitin jälkeisen Britannian pysymistä yhteismarkkinoilla, painotti oikeusvaltioperiaatetta ja EU:ta maanosan sisäisen rauhan takaajana. Hän sanoi unionin yhtenäisyyden takaavan vaikutusvallan maailmantaloudessa ja kauppaneuvotteluissa. Juncker arvosteli jäsenmaita puuttuvasta solidaarisuudesta maahanmuuton taakajaossa. Lopuksi hän sanoi unionin tavoittelevan "uutta kumppanuutta" Afrikan kanssa ja kannusti eurooppalaisiin investointeihin.

Elokuussa 2016 Juncker sanoi valtiorajojen olevan "huonoin keksintö, mitä poliitikot ovat koskaan keksineet".

Aivan komission puheenjohtajan virkakautensa lopulla Juncker kuvaili Brexitin olevan "ajan ja energian tuhlaamista". Jäähyväispuheessaan hän kehotti Eurooppaa "taistelemaan tietämättömiä nationalisteja vastaan kaikin voimin".

Kritiikkiä

LuxLeaks

Lokakuussa 2014 paljastui, että Luxemburg oli johdonmukaisesti auttanut lukuisia yrityksiä kiertämään veroja Junckerin ollessa maan pää- ja valtiovarainministeri. Paljastuneet asiakirjat osoittivat Luxemburgin saavuttaneen Euroopassa veroparatiisin aseman antamalla yrityksille salaisia verohelpotuksia ja laskien niitten veroprosenttia aina alle 1 % asti. Juncker piti asian saamaa julkisuutta maineelleen pahana ja totesi Luxemburgin veropolitiikan mahdollisesti rikkoneen "moraalisia ja eettisiä standardeja". Muutamaa kuukautta ennen paljastusta hän oli julistanut yrittävänsä ”tuoda jotain moraalia, jotain etiikkaa, eurooppalaiseen veroympäristöön” ja kampanjoi 2015 voimakkaasti jäsenvaltioiden paremman veroyhteistyön puolesta.

Tapausta tutkivat parlamenttiedustajat valittivat komission panttaavan tutkinnassa tarvittavia tietoja. 2017 muun muassa The Guardian -lehdelle vuodetut asiakirjat osoittavat että Luxemburgin pääministerinä vuosina 1995–2013 toiminut Juncker oli estänyt ja haitannut EU:n veronkierron vastaisia toimia.

Muut kohut

2015 toukokuussa kokouksessa Riiassa Juncker arvosteli belgialaisen Karl-Heinz Lambertzin ylipainoa ja läpsäisi maanmiestään, Luxemburgin ulkoministeriä Jean Asselbornia, poskelle. Samassa tilaisuudessa Juncker ehti suudella Belgian pääministeriä Charles Micheliä päähän ja läpsäistä myös Unkarin pääministeriä Viktor Orbánia tervehtien tätä myös "diktaattorina".

Komissaarin ja entisen Suomen pääministerin, Jyrki Kataisen mielestä Junckerin tapa ottaa häntä korvista ja pojitella oli sydämellisen ihmisen tavallista käytöstä. Kataisen mukaan kukaan ei ollut hänen tietääkseen koskaan loukkaantunut Junckerin läimäytyksistä ja ne ennemmin "rakensivat yhteishenkeä".

Maaliskuussa 2018 Junckerin komission kansliapäällikön valinta herätti epäilyksiä korruptiosta ja hänen aiemman vaalikampanjapäällikkönsä Martin Selmayrin valinnassa rikottiin joidenkin mielestä lakia.

Joulukuussa 2018 Juncker nähtiin pöllyttämässä kaksin käsin ja hallitsemattoman näköisesti naispuolisen EU-työntekijän hiuksia, ennen kuin suuteli tätä poskelle. Samassa yhteydessä hän nimitti Britannian pääministeriä Theresa Mayta "hämäräksi ja epätäsmälliseksi".

2017−2018 poliittiset vastustajat arvostelivat voimakkaasti Junckerin käytöstä. Arvostelijoina olivat muun muassa puolalainen kansanedustaja Krystyna Pawlowicz, joka kehotti tätä kiinnittämään huomiota käytökseensä, itävältalainen MEP ja FPÖ:n puolesihteeri Harald Vilimsky ja suomalainen keskustan ex-kansanedustaja Mikko Kärnä vaativat Junckeria eroamaan. Britannian entinen tasa-arvoministeri Amber Rudd kutsui Junckerin käytöstä naisia kohtaan "groteskiksi".

Kunnianosoituksia

Vuonna 2006 Juncker sai Kaarle Suuren palkinnon.

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f Jean-Claude Juncker | Facts & Biography Encyclopædia Britannica. 5.12.2023. Viitattu 30.1.2024. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d Jean-Claude Juncker Geschichte der CDU. 9.12.1954. Viitattu 30.1.2024. (saksaksi)
  3. ↑ a b Kuka on Jean-Claude Juncker? juncker.epp.eu. Arkistoitu 14.5.2014. Viitattu 14.5.2014.
  4. ↑ Muilu, Hannele: Kuivakan huumorin euroveteraani: "Matti, are you sick?" yle.fi. 27.6.2014. Yle Uutiset. Viitattu 27.6.2014.
  5. ↑ Harala, Samuli: Untuvikkoministeri punainen insinööri ja moraaliritari yle.fi. 21.1.2013. Yle Uutiset. Viitattu 17.6.2014.
  6. ↑ Cameron edging UK towards EU exit with negotiation strategy, says Miliband The Guardian. 30.6.2014. Viitattu 30.1.2024. (englanniksi)
  7. ↑ a b Short biography of Jean-Claude Juncker Université du Luxembourg. 2016. Viitattu 30.1.2023. (englanniksi)
  8. ↑ Jean-Claude Juncker, en dépit de tout Les Echos. 27.6.2014. Viitattu 30.1.2024. (ranskaksi)
  9. ↑ Next EU Commission President will be a polyglot Euroactiv. 24.4.2014. Viitattu 30.1.2024. (englanniksi)
  10. ↑ a b Luxembourg's PM Juncker to resign over spy scandal France 24. 11.7.2013. Viitattu 30.1.2024. (englanniksi)
  11. ↑ Juncker and alcohol accusations: "That's enough now!" Luxembourg Times. 30.1.2024. Viitattu 30.1.2024. (englanniksi)
  12. ↑ Quatremer, Jean: Jean-Claude Juncker, verre de rage Libération. 13.9.2016. Viitattu 30.1.2024. (ranskaksi)
  13. ↑ I don't have a problem with alcohol. More champagne? Independent. 15.9.2016. Viitattu 30.1.2024. (englanniksi)
  14. ↑ a b EU's Jean-Claude Juncker stumbled 'in sciatica attack' BBC News. 12.7.2018. Viitattu 30.1.2024. (englanniksi)
  15. ↑ Questions mount about Juncker’s health POLITICO. 13.7.2018. Viitattu 30.1.2024. (englanniksi)
  16. ↑ EU-komission puheenjohtajan hoipertelua Nato-illallisella kummeksuttiin – Tiedottaja: Juncker kärsi erityisen kivuliaista iskiaskrampeista Yle Uutiset. 13.7.2018. Viitattu 30.1.2024.
  17. ↑ EU-johtaja Juncker torjuu juopottelusyytöksiä: Jalkavaiva panee horjumaan Yle Uutiset. 16.9.2016. Viitattu 30.1.2024.
  18. ↑ Presidentti Sauli Niinistökin on joutunut kannattelemaan horjuvaa Junckeria 19.12.2018. Iltalehti. Viitattu 19.12.2018.
  19. ↑ Juncker eroaa Luxemburgin johdosta vakoilukohun takia Taloussanomat. 11.7.2013. Viitattu 17.6.2014.
  20. ↑ Junker passes Prime Minister baton to Xavier Bettel luxembourg-times-online. 30.1.2024. Viitattu 30.1.2024. (englanniksi)
  21. ↑ Vasama, Tanja: Luxemburgin Jean-Claude Juncker europorvarien ehdokas komission johtoon Helsingin Sanomat. 7.3.2014. Helsingin Sanomat. Viitattu 14.5.2014.
  22. ↑ Nurminen, Jussi: Keskustaoikeiston kärkiehdokas Juncker: Komission puheenjohtajuus on minun yle.fi. 26.5.2014. Yle Uutiset. Viitattu 17.6.2014.
  23. ↑ Cameron: Britannia saattaa lähteä EU:sta, jos Juncker valitaan Taloussanomat. 1.6.2014. Viitattu 17.6.2014.
  24. ↑ Kerola, Päivi: Jean-Claude Juncker odotetusti EU-komission puheenjohtajaehdokkaaksi yle.fi. 27.6.2014. Yle Uutiset. Viitattu 27.6.2014.
  25. ↑ Parlamentti valitsi Jean-Claude Junckerin komission puheenjohtajaksi europarl.europa.eu. 15.7.2014. Euroopan parlamentti. Viitattu 22.9.2014.
  26. ↑ Juncker's state of the union speech to European Parliament 12.9.2018. Reuters. Viitattu 18.12.2018. (englanniksi)
  27. ↑ National borders are 'the worst invention ever', says EC chief Jean-Claude Juncker 22.8.2016. The Independent. Viitattu 16.12.2018. (englanniksi)
  28. ↑ Brexit was a 'waste of time and energy' Deutsche Welle. 22.10.2019. Viitattu 30.1.2024. (englanniksi)
  29. ↑ Juncker ‘obstructs’ investigation into Luxembourg tax shelters thesundaytimes.co.uk. Arkistoitu 29.1.2016. Viitattu 11.1.2016.
  30. ↑ Jean-Claude Juncker blocked EU curbs on tax avoidance, cables show The Guardian. 1.1.2017. Viitattu 16.12.2018. (englanniksi)
  31. ↑ Brittilehti: Juncker yritti torpedoida EU:n veronkierron vastaiset toimet Yle Uutiset. 2.1.2017. Viitattu 30.1.2024.
  32. ↑ Itt a teljes Juncker-videó! index.hu. 26.5.2016. https://index.hu. Viitattu 16.12.2018.
  33. ↑ 'The dictator is coming' - Juncker's cheeky welcome for Hungarian PM Euronews. 22.5.2015. Viitattu 30.1.2024. (englanniksi)
  34. ↑ Linda Pelkonen: Jyrki Katainen selitti esimiehensä käytöstä Uusi Suomi. 9.5.2016. Viitattu 16.12.2018.
  35. ↑ Brussels backlash to Martin Selmayr’s appointment Politico. 5.3.2018. Viitattu 16.12.2018. (englanniksi)
  36. ↑ a b Jean-Claude Juncker is ‘grotesque’ towards women, says Rudd 21.12.2018. Guardian. Viitattu 28.12.2018. (englanniksi)
  37. ↑ “Rapajuopolle” vaaditaan potkuja – Hätkähdyttävä vetoomus Sauli Niinistölle: “Vakavista alkoholiongelmista vaikenemalla tehdään karhunpalvelus ongelmasta kärsivälle” Demokraatti. 19.12.2018. Viitattu 30.1.2024.
  38. ↑ Questions mount about Juncker’s health Politico. 13.7.2018. Viitattu 19.12.2018. (englanniksi)
  39. ↑ Gotev, Georgi: Polish MP accuses Juncker of ‘alcohol dependency’ Euroactiv. 30.3.2017. Viitattu 30.1.2024. (englanniksi)
  40. ↑ Jean-Claude Juncker – Keynote Speaker London Speaker Bureau. 2024. Viitattu 30.1.2024. (englanniksi)
  41. ↑ Tildelinger av ordener og medaljer Det norske kongehus. 2024. Viitattu 30.1.2024. (norjaksi)
  42. ↑ Poroshenko presents awards to Tusk and Juncker Ukrinform. 14.5.2019. Viitattu 30.1.2024. (englanniksi)
  43. ↑ Anfragebeantwortung (pdf) (s. 1978) parlament.gv.at. 2012. Viitattu 30.1.2024. (saksaksi)
  44. ↑ III. Otras disposiciones (pdf) Boletín Oficial del Estado. 17.4.2007. Viitattu 30.1.2024. (espanjaksi)
  45. ↑ a b ENTIDADES ESTRANGEIRAS AGRACIADAS COM ORDENS PORTUGUESAS Página Oficial das Ordens Honoríficas Portuguesas. 2024. Viitattu 30.1.2024. (portugaliksi)
  46. ↑ Apdovanotų asmenų duomenų bazė Lietuvos Respublikos Prezidento kanceliarija. 2024. Viitattu 30.1.2024. (liettuaksi)

Aiheesta muualla

Luxemburg Edeltäjä:
Jacques Santer 		Luxemburgin pääministeri
20. tammikuuta 1995 – 4. joulukuuta 2013 		Seuraaja:
Xavier Bettel
Euroopan unioni Edeltäjä:
José Manuel Barroso 		Euroopan unionin komission puheenjohtaja
1. marraskuuta 2014 – 30. marraskuuta 2019 		Seuraaja:
Ursula von der Leyen
Kaarle Suuren palkinnon saajat
1950–1975

1950 Richard Coudenhove-Kalergi · 1951 Hendrik Brugmans · 1952 Alcide De Gasperi · 1953 Jean Monnet · 1954 Konrad Adenauer · 1956 Winston Churchill · 1957 Paul-Henri Spaak · 1958 Robert Schuman · 1959 George Marshall · 1960 Joseph Bech · 1961 Walter Hallstein · 1963 Edward Heath · 1964 Antonio Segni · 1966 Jens Otto Krag · 1967 Joseph Luns · 1969 Euroopan komissio · 1970 François Seydoux de Clausonne · 1972 Roy Jenkins · 1973 Salvador de Madariaga

1976–2000

1976 Leo Tindemans · 1977 Walter Scheel · 1978 Konstantínos Karamanlís · 1979 Emilio Colombo · 1981 Simone Veil · 1982 kuningas Juan Carlos I · 1984 Karl Carstens · 1986 Luxemburgin kansa · 1987 Henry Kissinger · 1988 François Mitterrand, Helmut Kohl · 1989 Veli Roger (Taizé-yhteisö) · 1990 Gyula Horn · 1991 Václav Havel · 1992 Jacques Delors · 1993 Felipe González · 1994 Gro Harlem Brundtland · 1995 Franz Vranitzky · 1996 kuningatar Beatrix · 1997 Roman Herzog · 1998 Bronisław Geremek · 1999 Tony Blair · 2000 Bill Clinton

2001–

2001 György Konrád · 2002 Euro-valuutta · 2003 Valéry Giscard d’Estaing · 2004 Pat Cox, paavi Johannes Paavali II (erikoispalkinto) · 2005 Carlo Azeglio Ciampi · 2006 Jean-Claude Juncker · 2007 Javier Solana · 2008 Angela Merkel · 2009 Andrea Riccardi · 2010 Donald Tusk · 2011 Jean-Claude Trichet · 2012 Wolfgang Schäuble · 2013 Dalia Grybauskaitė · 2014 Herman Van Rompuy · 2015 Martin Schulz · 2016 paavi Franciscus · 2017 Timothy Garton Ash · 2018 Emmanuel Macron · 2019 António Guterres · 2020 Klaus Johannis · 2022 Svjatlana Tsih’anouskaja, Maryja Kalesnikava, Veronika Tsapkala

Kansainväliset
Kansalliset
Henkilöt
Muut
Enciclo
Wikious
Sapientia
Scientia
Boobota
Anandapedia
Sagapedia
Wikithot