Jokerien historia

Jääkiekkoseura Helsingin Jokerit perustettiin vuonna 1967. Helsinkiläinen rakennusmestari Aimo Mäkinen osti itselleen urheiluseura Töölön Vesan jääkiekkotoiminnan, jolloin syntyi uusi seura Jokerit.

Jokerit nousi pian perustamisensa jälkeen kansalliselle huipulle voitettuaan Suomen-mestaruuden keväällä 1973. Vuosikymmenen puolivälissä menestys kuitenkin taantui. Seura ajautui talousvaikeuksiin, ja 1970-luvun lopulta aina 1980-luvun jälkimmäiselle puoliskolle asti se joutui lähes jatkuvasti taistelemaan sarjapaikastaan. Lopulta keväällä 1987 Jokerit putosi I-divisioonaan. Se palasi liigaan syksyksi 1989, mutta seura oli käytännössä konkurssikypsä. Uuden omistajan, Harry Harkimon, johdolla seura kuitenkin nousi takaisin huipulle voittaen 1990-luvun aikana neljä Suomen-mestaruutta ja yhden hopean. Uudelle vuosituhannelle tultaessa menestys heikkeni, vaikkakin seura voitti vielä mestaruuden vuonna 2002, hopeaa vuosina 2000, 2005 ja 2007 sekä pronssia vuonna 2012. Vuosina 2014–2022 Jokerit pelasi KHL-sarjassa, minkä jälkeen se palasi Suomen sarjoihin, Mestikseen.

Historiansa aikana joukkue on voittanut yhteensä kuusi Suomen-mestaruutta, kuusi hopeaa ja kaksi pronssia. Lisäksi se on saavuttanut muun muassa kaksi Euroopan cupin mestaruutta sekä Continental Cupin voiton. KHL:ssä Jokerit saavutti divisioonan mestaruuden vuonna 2016.

Töölön Vesasta Jokereiksi: 1967–1969

Jokerien jääkiekkotoiminnan juuret ovat urheiluseura Töölön Vesassa, joka pelasi ensimmäistä kertaa jääkiekon SM-sarjassa kaudella 1955–1956. Vesan sarjataso vaihteli 1960-luvulla SM-sarjan ja Suomensarjan välillä. Helmikuun lopulla 1967 Vesa hävisi HIFK:lle uusintaottelun noususta SM-sarjaan. Seuran velat olivat nousseet noin 80 000 markkaan. Varsinkin jääkiekkotoiminta rasitti taloutta, joten seuran sisällä kännistyivät keskustelut sen lopettamisesta. Vesa pyöritti Helsingin laajinta junioritoimintaa, minkä vuoksi lopettamista tai yhdistymistä muihin helsinkiläisseuroihin ei pidetty hyvänä ajatuksena.

Rakennusmestari ja entinen Helsingin Pallo-Toverien puheenjohtaja Aimo Mäkinen oli aiemmin yrittänyt yhdistää helsinkiläisen pesäpallon yhden katon alle, mikä ei kuitenkaan ollut onnistunut. Mäkinen alkoi pikku hiljaa kiinnostua jääkiekosta, jonka suosio oli Helsingissä nousussa, ja hän oli jo muutaman vuoden ajan tukenut Vesan jääkiekkoa. Vesan talous ajautui kriisiin, minkä vuoksi seuran hallitus ja Mäkinen kokoontuivat lokakuun 1967 lopulla. Mäkinen lupasi maksaa veloista puolet sillä ehdolla, että Vesan edustus- ja juniorikiekkoilu siirtyisivät hänen johtamalleen uudelle jääkiekon erikoisseuralle. Mäkinen halusi Helsinkiin HIFK:n rinnalle toisen menestyvän jääkiekkojoukkueen. Vesan seurajohto hyväksyi kaupan, ja myös pelaajat suostuivat siirtymään uuteen seuraan, jolla ei vielä ollut nimeä. Joukkueeseen jäi siten myös sen tähtipelaaja Timo Turunen, joka oli jo ehtinyt harjoitella kesän HIFK:ssa. Vesan nuori joukkue pysyi koossa, mikä antoi uudelle seuralle urheilullisesti hyvät lähtökohdat.

Uuden seuran nimen keksimiseksi kokoonnuttiin usean henkilön voimin. Ehdotuksia olivat aluksi esimerkiksi Ritarit ja Helsinki Hockey-Team. Lopulta Veikkauksen osastopäällikkö ja Vesan joukkueenjohtaja Raimo Kähkönen keksi nimen Jokerit. Hän piti uuden porilaisjoukkueen Ässien nimestä ja tajusi jokerin olevan pataässää parempi pelikortti. Esikuva logolle löytyi sekin korttipakasta. Nimeen liittyi kuitenkin pari epäselvyyttä, sillä yhdistysrekisteristä löytyi käpyläläinen palloseura Jokerit ja Tikkurilan väritehtailla oli Jokeri-maali. Käpylän Jokerien toiminta oli kuitenkin loppunut jo kauan sitten, ja Tikkurilan maalitehdas ryhtyi sponsoroimaan uutta seuraa.

Virallisesti Jokerit aloitti toimintansa 27. lokakuuta 1967, jolloin pidettiin perustamiskokous. Kokouksessa olivat läsnä Mäkinen ja ”minijohtokunta”, johon kuuluivat maalarimestarit Eino Syrjänen ja Reino Vilen sekä taloudenhoitaja Keijo Tamminen. Mäkinen ilmoitti rakentavansa Helsinkiin uuden suurseuran, mutta että hän ei hanki pelaajia HIFK:sta. Visiona oli, että Jokerien kaikki pelaajat olisivat ajan mittaan sen junioritoiminnan omia kasvatteja, mikä edellyttäisi laajan nuorisokiekkoilun aloittamista. Jokereita alettiin kehittää Vesan toiminnan pohjalta.

Uusi seura julkistettiin yleisölle 6. marraskuuta, jolloin ruotsinkielinen päivälehti Nya Pressen julkaisi uutisen aiheesta.

»Taloudellisten vaikeuksien vuoksi Vesa on pakotettu lakkauttamaan jääkiekkojaostonsa. Tilanne on kuitenkin hallinnassa, sillä rakennusmestari Aimo Mäkinen on selvittänyt Vesan velat, perustanut uuden seuran nimeltään Jokerit, johon kaikki Vesan entiset pelaajat johtotähtensä Timo Turusen johdolla siirtyivät. Seura tulee anomaan Jääkiekkoliitolta Vesan paikkaa Suomen sarjan länsilohkosta.»
(Nya Pressen 6.11.1967)

Jokerien ensimmäisenä valmentajana aloitti tiivistä puolustuspelaamista ja nopeaa vastaiskupeliä kannattanut Jorma Salmi, joka vaati pelaajilta aiempaa tiukempaa harjoittelukuria. Jokerien ensimmäinen peli oli 10. marraskuuta 1967 pelattu harjoitusottelu pääsarjatasolla SM-sarjassa pelannutta Upon Palloa vastaan. Pelaajat esiintyivät ottelussa Vesan paidoissa, sillä uudet peliasut eivät olleet vielä valmistuneet. Ottelu päättyi Jokerien 4–3-voittoon. Joukkueen historian ensimmäisen maalin teki Olli J. Hietanen.

Ensimmäiset kaksi kauttaan Jokerit pelasi toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Suomen sarjassa. Ennen kauden 1967–1968 alkua Jokerit oli Rauman Lukon ohella sarjan suurin suosikki. Joukkueen ensimmäinen sarjaottelu oli vieraspeli Karhu-Kissoja vastaan 23. marraskuuta 1967. Joukkue otti siitä 7–1-vierasvoiton. Ensimmäisen sarjaottelun maalin teki Timo Neira ja ensimmäisen rangaistuksen sai Osmo Kuusisto. Lukko voitti sarjan häviämättä otteluakaan, toiseksi sijoittunut Jokerit jäi siitä kahdeksan pisteen päähän. Jokerien tehokkain pelaaja oli Timo Turunen, joka teki 18 pistettä 12 ottelussa (13 maalia ja 5 syöttöä). Kauden jälkeen Jorma Salmi siirtyi Mestaruussarjaan nousseen HIFK:n valmentajaksi.

Kauden 1968–1969 ainoa tavoite oli sarjanousu, sillä seuran talous ei kestäisi kolmatta kautta alemmalla sarjatasolla. Joukkuetta vahvistettiin edelliskaudesta, ja uutena tulokkaana seuraan tuli muun muassa Tapparan puolustaja Antti Perttula. Kauteen lähdettäessä valmentajavastuuta kantoi Martti Sarlin, joka kuitenkin sai pian lähteä pelaajien kyllästyttyä valmentajaan, joka huusi kentänlaidalta ohjeita megafonilla. Edelliskauden valmentaja Jerry Salmi ei viihtynyt paikallisvastustajassa ja palasi Jokereihin. Sarlinin jäljiltä valmentajavastuu siirtyi kuitenkin Jorma Kyntölälle. Seuran taustalla vaikutti myös Gustav Bubník, joka Kyntölän kanssa analysoi ottelut.

Sarjasysteemi oli muuttunut kaudelle 1968–1969, sillä Suomen sarjan lohkojen kaksi parasta etenivät karsintoihin eikä mikään joukkue enää noussut suoraan. Jokerit selvitti tiensä karsintoihin etelälohkon voittajana. Alkusarjan toisen sijan vei Jokerien kanssa tasapisteissä ollut TPS, joka jäi heikomman maalieron vuoksi toiseksi. Jokerit voitti ensimmäisessä karsintasarjan ottelussaan Kiekko-Pojat Mäntän lumipyryssä 1–2. Seuraavissa otteluissa kaatuivat JoKP ja TPV. Nousun kannalta ratkaisevana otteluna pidettiin TPS:n ja Jokerien kohtaamista. Alkusarjassa joukkueiden molemmat keskinäiset ottelut olivat päättyneet tasatulokseen 3–3. Karsintasarjan ottelussa Jokerit pelasi tiukkaa miesvartiointia. Ketju Neira–Hietanen–Kari Puolimatka eliminoi täysin Juhani Wahlstenin johtaman TPS:n ykkösketjun. Jokerit voitti ottelun lukemin 2–3. Viimeisessä karsintasarjan ottelussa se kukisti Hilparan ja varmisti näin sarjanousun.

Pääsarjaan ja ensimmäinen mestaruus: 1969–1973

Jokerien ensimmäinen SM-sarjakausi oli 1969–1970. Aimo Mäkinen oli aloittanut ennennäkemättömän joukkueenrakentamisen, ja joukkue sai ensimmäiselle SM-sarjakaudelleen lukuisia nimekkäitä vahvistuksia. Mäkisellä oli tapana tarjota pelaajille suoraan rahaa niin pitkään, kunnes sopimus syntyi. Joukkueeseen liittyivät muun muassa maajoukkuepelaajat Veli-Pekka Ketola, Henry Leppä, Erkki ja Lauri Mononen sekä puolustaja Ilpo Koskela. Muita tulleita olivat muun muassa Timo Sutinen, Pertti Nurmi, Alpo Suhonen ja Pertti Arvaja. Maalivahdiksi tuli HIFK:sta Eero Holopainen ja valmentajaksi toimintansa lopettaneesta Upon Pallosta Aulis Hirvonen. Pelaajista parhaiten esillä olivat Turunen ja Ketola, jotka sijoittuivat SM-sarjan pistepörssissä sijoille neljä ja viisi. Joukkueen pelaajisto oli taustoiltaan hajanainen. Sarjan toisella puolikkaalla joukkue hitsautui ja lopullinen sijoitus oli viides.

Samanaikaisesti edustusjoukkueen rakentamisen kanssa Jokerit organisoi Itä-Helsinkiin Kanada-sarjan, joka oli suunnattu seuran omille junioreille. Idea saatiin Tampereen Ilveksen samankaltaisesta järjestelmästä, ja Kanada-sarjassa kiekkoharrastuksensa aloitti usea tuleva huippupelaaja. Sarja käynnistyi vuonna 1969. Aimo Mäkisen haaveena oli saada sitä kautta kasvatetuksi edustusjoukkue täysin omista junioreista, mikä ei kuitenkaan koskaan toteutunut. Juniorien Kanada-sarja tosin tuotti nopeasti tuloksia: D-juniorit voittivat Suomen-mestaruuden keväällä 1973 ja sekä B-, C- että E-pojat kaudella 1975–1976. Vahvan ja järjestelmällisen juniorityönsä avulla Jokerit sai kannattajia erityisesti nuorten keskuudesta.

Ensimmäisen SM-sarjakauden jälkeen joukkue muuttui paljon, kun pois lähtivät Ketola, Suhonen, Perttula ja kovaotteinen puolustaja Osmo Kuusisto. Kaudelle 1970–1971 Jokerit sai yhden huippupelaajan lisää, kun Seppo Repo liittyi joukkueeseen osittain paikkaamaan Ässiin palannutta Ketolaa. Jokereihin siirtyi myös Jouko Öystilä, joka pelasi Ilpo Koskelan puolustajaparina myös Suomen maajoukkueessa. Jääkiekko oli muuttunut yhä fyysisemmäksi, mikä ei kuitenkaan sopinut Jokerien nopeille mutta hentoisille pelaajille. Joukkue tarvitsi voittavan pelityylin, ja uusi valmentaja Matti Lampainen toi Jokereihin sille ominaisen taitokiekon. Joukkue luisteli kovaa, liikutti kiekkoa nopeasti ja pelasi omilla vahvuuksillaan. Kauden aikana Jokerit oli lähellä ensimmäistä Suomen mestaruuttaan. Se voitti runkosarjan mutta pelasi jatkosarjassa heikosti ollen siinä vasta viides. Lopullinen sijoitus oli mestaruuden voittaneen Porin Ässien jälkeen toinen.

Ennen kauden 1971–1972 alkua Jokerit menetti Seppo Revon ja Lauri Monosen Karhu-Kissoihin. Kaksi ensimmäistä pääsarjakautta olivat köyhdyttäneet Aimo Mäkistä, eikä joukkue kuulunut ennakkosuosikkeihin. Jokerit nosti pelaajia edustusjoukkueeseen lähinnä kakkosjoukkue Peikoista. Jokereissa pelasi kauden aikana myös sen historian ensimmäinen ulkomaalaispelaaja, kun kanadalainen maalivahti Dwight Watson oli kokoonpanossa seitsemässä ottelussa. Joukkueen tärkeimpänä pelaajana jatkoi kuitenkin Timo Turunen, joka sijoittui pistepörssissä viidenneksi. Aiempaa kapeampaa pelaajarinkiä Jokerit kompensoi joukkuehengellä ja valmentaja Lampaisen kyvyillä, ja joukkue ylsi sarjan kärkipäähän. Jokerit oli runkosarjan viides ja ylemmän loppusarjan toinen. Lopullinen sijoitus oli neljäs, kaksi pistettä kolmanneksi sijoittuneelle HIFK:lle hävinneenä. Mitaleille joukkueen pelaajamateriaali oli liian kapea ja kokematon, ja monet ottelut Jokerit pelasi ainoastaan kolmella puolustajalla. Puolustajista Ilpo Koskela oli kentällä käytännössä koko ajan.

Keväällä 1972 Jokerit suunnitteli fuusioituvansa HJK:n ja Karhu-Kissojen kanssa. Suunnitelma kariutui Aimo Mäkiseen, joka Kanada-sarjan päätöstilaisuudessa liikuttui paikalla olleesta yli 600 juniorin joukosta. Mäkinen totesi puheessaan, että jos fuusio halutaan tehdä, uuden seuran nimi olisi Jokerit. Seuran yli 80 juniorihuoltajaa olivat alusta alkaen olleet yhdistymistä vastaan. Fuusio olisi merkinnyt juniorityön luhistumista, sillä HJK:n ja Karhu-Kissojen johtomiehille tärkeää oli vain edustuskiekkoilu. Huoltajat, vanhemmat ja pojat olivat kolmessa vuodessa oppineet pitämään Jokereita omana joukkueenaan, jonka eteen oli tehty työtä vuorotta ilman palkkaa. Jokerit merkitsi heille Itä-Helsingin ylpeyttä ja itsetunnon ylläpitäjää.

Samana keväänä Jokerien toiminnan jatkuminen oli epävarmaa. Edellinen kausi oli ollut taloudellisesti raskas, ja Mäkisen kiinnostus seuraan alkoi hiipua. Maaliskuussa hänen oli tarkoitus ilmoittaa Kauppakorkeakoululla toiminnan päättymisestä. Juhlasalin monisatapäinen juniorijoukko sai kuitenkin Mäkisen muuttamaan mieltään vielä puhujapöntössä, jolloin lopettamisilmoitus muuttuikin jatkamisilmoitukseksi. Mäkiselle ei oltu tavallisuudesta poiketen kirjoitettu puhetta valmiiksi, minkä vuoksi hän joutui improvisoimaan.

»Jokainen teistä on kuullut siitä fuusiohankkeesta – mutta kun minä olen seurannut sitä jokerihenkeä tämän fuusiokeskustelun aikana, niin olen tullut siihen tulokseen, että tätä seuraa ei voi hajottaa. Jokerien seitsemän kirjainta pysykööt koossa niin kauan kuin minä voin sille antaa tukeni ja voin siihen vaikuttaa, minä takaan sen. Fuusioitukoot muut Jokereihin jos haluavat.»
(Ote Aimo Mäkisen puheesta Helsingin Kauppakorkeakoululla keväällä 1972.)

Ensimmäisen Suomen-mestaruutensa Jokerit saavutti uudella piste-ennätyksellä kaudella 1972–1973. Aiemmat vaikeudet olivat hitsanneet joukkueesta yhtenäisen. Joukkueeseen oli tehty myös nimekkäitä hankintoja, kuten Karhu-Kissoista palannut Lauri Mononen ja HJK:sta tullut Seppo Suoraniemi. Vanhoista pelaajista Timo Turunen muodosti Timo Sutisen kanssa SM-sarjan pistepörssin kärkikaksikon ja teki myös maaliennätyksen. Maalivahdiksi oli hankittu maajoukkuepelaaja Jorma Valtonen, jonka torjunnat olivat keskeisessä osassa. Mononen sen sijaan oli lähes koko kauden ajan kolmosketjun laituri, sillä valmentaja Matti Lampainen ei nähnyt syytä rikkoa kahta vahvaa kentällistä. Mononen jätti seuran kauden jälkeen.

Tasaista vajoamista: 1973–1982

Jokerien menestys ei kestänyt kauan, sillä seuraavalla sarjakaudella 1973–1974 joukkue sijoittui mitalien ulkopuolelle neljänneksi. Timo Sutinen voitti kuitenkin pistepörssin. Valmennuksessa Matti Lampaisen oli korvannut tilapäisesti Koho-mailatehtaan johtaja Rauli Virtanen. Hänen ajamansa kanadalaisvaikutteinen, aggressiivinen pelityyli erosi selvästi aiemmasta ja oli pelaajille vaikea toteuttaa. Virtanen erosi, ja Lampainen palasi valmentajaksi jo sarjaneljänneksen jälkeen syksyllä 1973. Valmentajanvaihto ei tuonut toivotunlaista ryhtiliikettä, vaan ongelmana oli peliotteiden epätasaisuus. Edelliskauden mestaruus oli tyydyttänyt menestymisen nälkää, ja loukkaantumiset sotkivat kokoonpanoa.

Jokerit menetti kesällä 1974 tärkeän maalivahtinsa Jorma Valtosen FoPS:aan ja puolustaja Seppo Suoraniemen Turkuun. Uudet vahvistukset olivat nuoria lupauksia. Valtosen korvaajaksi hankittiin Hannu Kamppuri, ja Karhu-Kissoista Jokereihin siirtyivät Kapasen veljekset Jari ja Hannu. Päävalmentajaksi nimitettiin neuvostoliittolainen entinen maajoukkuehyökkääjä ja moninkertainen maailmanmestari ja olympiavoittaja Boris Maiorov. Omista junioreista edustukseen nostettiin muun muassa myöhemmin seuran lääkärinä työskennellyt Ismo Syvähuoko. Kokematon joukkue aloitti kauden 1974–1975 heikosti ja etenkin puolustus oli vaikeuksissa. Jokerit oli ensimmäisen neljänneksen jälkeen sarjassa viimeisenä, mutta kevättä kohden tilanne parani. Joukkue menetti mahdollisuutensa pronssiin hävittyään päätöskierroksella, joten loppusijoituksena oli toinen peräkkäinen neljäs tila. Sutinen voitti jälleen pistepörssin.

Vuonna 1975 käynnistyi uusi SM-liiga, jossa Jokereilla alkoi jyrkkä alamäki. Seuran juniorit menestyivät omissa sarjoissaan erinomaisesti, mutta omat kasvatit eivät ehtineet kasvaa liigapelaajiksi syöksykierrettä katkaisemaan. Samalla joukkueesta lähti jatkuvasti tärkeitä pelaajia. Kaudeksi 1975–1976 Jokerit menetti monivuotisen luottopuolustajansa Ilpo Koskelan Reippaaseen ja Timo Sutisen FoPS:aan. Timo Kyntölä lopetti uransa. Maiorov hankki joukkueeseen neuvostoliittolaispuolustaja Valeri Kuzminin, joka ei vastannut odotuksia. Lappeenrannasta tuli Ilkka Kaarna. Jokerien sijoitus runkosarjassa oli kuudes, mikä ei riittänyt pudotuspeleihin. Ratkaisuksi muodostuivat viisi viimeistä ottelua, jotka kaikki Jokerit hävisi. Hannu Kapanen, Timo Turunen ja Henry Leppä ylsivät pistepörssissä kymmenen kärkeen. Päävalmentaja Maiorov oli pettymys Aimo Mäkiselle, jonka mielestä joukkue pelasi hänen kanssaan liian pehmeästi. Maiorov erotettiin kauden jälkeen.

Kaudella 1976–1977 Jokerien valmentajaksi tuli Jorma Borgström, joka oli aiemmin edustanut Jokereita sekä pelaajana että valmentajana. Pelaajia alkoi näihin aikoihin siirtyä kiihtyvissä määrin Suomesta ulkomaille, ja Jokerit menetti kapteeni Timo Turusen Ruotsiin ja Henry Lepän Sveitsiin Luganoon. Jokerit oli sarjan kärkisijoilla aina runkosarjan puoliväliin asti. Loppukaudesta joukkue hyytyi ja jäi seitsemänneksi, kahdeksan pisteen päähän pudotuspelipaikasta. Ongelmia oli ennen kaikkea hyökkäyksessä, sillä Jokerit teki sarjassa toiseksi vähiten maaleja. Aimo Mäkinen halusi Jokerien pelaavan kovempaa peliä, minkä vuoksi rangaistusmäärät kasvoivat edelliskaudesta yli kolmasosalla. Hannu Kapanen rikkoi Jokerien jäähyennätyksen mutta oli myös joukkueen sisäisen pistepörssin toinen. Takavuosia heikompien otteiden myötä kotiotteluiden yleisömäärät laskivat ja ottelukohtainen keskiarvo oli vajaat 4 000 katsojaa ja seuraavalla kaudella enää 2 900.

Nuoren joukkueen vaikeudet jatkuivat kaudella 1977–1978. Hannu Kapanen lähti HIFK:hon, mutta Henry Leppä palasi Luganosta ja NHL:n St. Louis Bluesista Jokereihin liittyi kanadalaishyökkääjä Chuck Lefley. Jokerit vaihtoi kauden aikana päävalmentajaa kahdesti. Ensin sarjaneljänneksen jälkeen Jorma Borgström erosi ja hänen tilalleen tuli tiukkaa kuria ylläpitänyt Jorma Katainen. Pelaajat eivät sopeutuneet hänen metodeihinsa, vaan Jokerit ajautui kohti liigakarsintoja. Katainen erotettiin ja hänet korvasi Ruotsista palannut Timo Turunen. Jokerit jäi sarjassa viimeiseksi. Jokerit kuitenkin varmisti sarjapaikkansa liigakarsintojen viimeisellä kierroksella. Jokerien niin sanottu nallipyssyketju hajosi kauden jälkeen lopullisesti, kun Timo Turunen siirtyi valmentamaan Espooseen ja Pentti Hiiros lähti Saksaan. Kauden 1977–1978 joukkueessa pelasi ensimmäiset liigapelinsä Kanada-sarjan kasvatti Jari Kurri.

Turusen lähdettyä valmentaja vaihtui jälleen, nyt entiseen HIFK-puolustaja Matti Väisäseen, joka vei Jokerien peliä kaudella 1978–1979 fyysisempään suuntaan. Aimo Mäkinen ilmoitti, että hankintojen sijaan edustusjoukkueessa tehtäisiin nyt tilaa omille nuorille. Maajoukkuepuolustaja Reijo Laksola siirtyi HIFK:hon. Seuraavina vuosina joukkueesta lähti paljon pelaajia ja Jokereista tuli muutaman kokeneemman pelaajan ympärille rakennettu A-juniorivaltainen joukkue. SM-liiga oli kuitenkin kehittynyt pelillisesti, minkä vuoksi nuorten pelaajien sisään ajaminen oli aiempaa hankalampaa. Yleisöä kävi otteluissa korkeintaan 3 000. Taloudellisten haasteiden vuoksi Mäkisen oli panostettava halvempiin pelaajiin, eikä junioreille maksettu suuria summia. Väisäsen ensimmäisellä kaudella Jokerit sijoittui kahdeksanneksi ja vältti karsinnat.

Heikon kilpailullisen aseman vuoksi Jokerien omat nuoret kasvatit kaupattiin nopeasti muihin seuroihin. Maalivahti Kamppuri siirtyi NHL-seura Edmonton Oilersiin, ja hänet korvasi Mäkisen KooVeestä löytämä Rauli Sohlman, josta tuli 1980-luvulla joukkueen tärkeimpiä pelaajia. Jokerit kärsi 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa pelaajien suuresta vaihtuvuudesta. Oma kasvatti Rainer Risku siirtyi ensimmäisenä Jokerit-kasvattina naapuriseura HIFK:hon. SM-liigakaudella 1979–1980 seuran taustalla oli ongelmia, kun Aimo Mäkinen lähetteli valmentaja Matti Väisäselle tätä kritisoivia kirjeitä. Lisäksi pelaajien palkat olivat jo useammalla kaudella ajan olleet myöhässä. Tammikuussa palkat olivat myöhässä kuukauden verran. Siksi pelaajat suorittivat mielenilmauksen, jossa Ässät-ottelun alkulämmittelyyn osallistui aluksi vain kolme tulokaspelaajaa ja maalivahdit. Lopulta joukkue pelasi kuitenkin normaalilla kokoonpanollaan. Jokerit sijoittui runkosarjassa yhdeksänneksi ja säilyi sarjassa selvittämällä liigakarsinnat, jossa se sijoittui HPK:n ja KooVeen edelle. Joukkueen pistepörssin kärjen muodostivat Henry Leppä (48 pistettä), Jari Kurri (40 pistettä) ja Ari Mikkola (35 pistettä). Kauden päätteeksi Kurri siirtyi NHL:ään, Edmonton Oilersiin.

Aimo Mäkinen lähetti kesällä 1980 erokirjeen päävalmentaja Väisäselle, joka ei kuitenkaan suostunut väistymään. Väisäsen mielestä Mäkinen vaati hänelle potkuja tekaistuin perustein, koska hän oli puolustanut pelaajia palkkariidoissa. Mäkinen luopui Jokerien edustusjoukkueesta 13 vuoden johtamisen jälkeen, ja uuden taustaryhmän kokosi HJK:n junioreita johtanut Tapani Korpela. Mäkinen jatkoi seuran juniorikiekkoilun parissa Helsingin Jokerit ry:n puheenjohtajana ja kunniapuheenjohtajana. Valmentajista riideltiin, kun pelaajat puolustivat valmennuskaksikkoa Väisänen–Malinen, mutta Mäkinen vaati tilalle Jokerien A-junioreita valmentaneita Olli Hietasta ja Jari Kinnusta. Mäkinen uhkasi myydä Jokerien liigapaikan HPK:lle, jolloin pelaajat perääntyivät kiistassa. Kaudella 1980–1981 Jokerit säilytti sarjapaikkansa jälleen karsintojen kautta. Joukkue oli jälleen menettänyt tärkeitä pelaajia, ja tilalle oli vaikeuksia saada uusia. Lopullinen sijoitus oli yhdeksäs.

Ennen kauden 1981–1982 alkua Jokerien omat kasvatit Tony Arima ja Anssi Melametsä siirtyivät HIFK:hon, mikä aiheutti suuren kohun. Heidän mukanaan myös Aarre Kourula lähti HIFK:hon. Vaihdossa Jokereihin tuli Arto Sirviö, josta kehittyi parin vuoden aikana maajoukkuepelaaja. Muita uusia pelaajia olivat Mika Sulin (HPK), Jyrki Seppä (Ilves) sekä yhdysvaltalaiset Jon Fontas ja Chuck Luksa. Kokematon joukkue aloitti kauden kohtuullisesti mutta ajautui niukkojen tappioiden myötä vaikeuksiin. Paikka liigakarsinnoissa varmistui jo varhaisessa vaiheessa. Sijoitus oli jälleen yhdeksäs, ja karsinnoissa Jokerit voitti helposti JyPin suoraan kolmessa ottelussa maalieron ollessa 20–3. Valmentaja Hietanen kuitenkin kuvasi seuran tilaa yleisön kiinnostuksen kannalta hälyttäväksi, sillä Jokerit ajautui vuodesta toiseen liigakarsintoihin. Joukkueen sisäisen pistepörssin voitti tuona kautena ensimmäistä kertaa ulkomaalainen pelaaja, kun Fontas teki 43 pistettä (20 maalia ja 23 syöttöä) 36 ottelussa.

Hetkellinen nousu ja liigasta putoaminen: 1982–1987

Jokerien taustayhdistyksen talousvaikeudet johtivat siihen, että joukkueen nimi oli ennen kauden 1982–1983 alkua vähällä muuttua HJK:ksi. Jokeriklubin Tuki ry lähestyi SM-liigaa 1. syyskuuta 1982 päivätyllä kirjeellä, jossa seura ilmoitti käyttävänsä itsestään tulevalla kaudella kirjainlyhennettä HJK. Yhdistyksen mukaan lyhenne oli peräisin nimestä Helsingin Jokeri-Klubi, minkä lisäksi kirjeessä pyydettiin merkitsemään liigaseuran emäseuraksi Helsingin Jääkiekkoklubi ry. Molempien yhdistysten puheenjohtajana toimi Tapani Korpela. Mäkinen suuttui suunnitelmista ja lähetti SM-liigalle tiukkasanaisen kirjeen, jossa ilmoitti nimenmuutoksen olevan sopimusrike ja asiasta tulisi sopia SM-liigan sijaan Helsinki-Hockey 75:n kanssa. Niinpä ehdotus HJK-nimen käytöstä hylättiin yksimielisesti liigahallituksen kokouksessa 21. syyskuuta 1982. Liigakauteen valmistuva joukkue ehti kuitenkin pelata uudella logolla painetulla peliasulla yhdessä harjoitusottelussa, tosin vain avauserässä. Jokerien narrilogon yläpuolella ollut HJK-teksti herätti niin suuren kohun, että toiseen erään joukkue luisteli vanhassa peliasussaan.

Jokereita veikattiin kaudelle 1982–1983 jälleen yhdeksi karsijaehdokkaaksi. Uusi valmentaja Reino Ruotsalainen korvasi Tapparaan lähteneen Olli Hietasen. Merkittävimmät pelaajahankinnat olivat Neuvostoliiton maajoukkuepuolustaja Nikolai Makarov sekä hyökkääjä Jari Lindgren. Muut tulijat olivat nuoria ja lupaavia: Hannu Oksanen (KalPa), Pekka Järvelä (FoPS) ja Pekka Strander (Lukko). Kesällä Jokerit onnistui pitkästä aikaa keskittymään pelkkään harjoittelemiseen, mikä oli tärkeää, sillä joukkueen pelaama taitokiekko edellytti kovaa kuntoa. Runkosarjan ensimmäisen neljänneksen jälkeen Jokerit oli kuudentena mutta hävisi sen jälkeen vain kolme ottelua ja voitti runkosarjan. Tärkeä pelaaja Nikolai Makarov mursi juuri ennen pudotuspelejä sormensa. Jokerit voitti välierissä Tapparan, ja loppuotteluissa se kohtasi paikallisvastustaja HIFK:n. Jokerit jäi lopulta hopealle voitoin 2–3, vaikka se johti sarjaa ja ratkaisevaa finaaliakin 2–0. Kauden päätteeksi hopeajoukkueesta palkittiin useampikin pelaaja. Rauli Sohlman valittiin liigan parhaaksi maalivahdiksi, Makarov parhaaksi puolustajaksi ja Reino Ruotsalainen parhaaksi valmentajaksi. Jokerit teki kuitenkin mittavat taloudelliset tappiot johtuen bonuspalkkiojärjestelmästä, jossa maksettiin pisteistä, tehopisteistä ja erikseen runsasmaalisista vierasvoitoista. Myös laaja pelaajarinki kulutti varoja.

Jokerit otti vuonna 1983 käyttöön uuden logon, jossa Jokerien perinteinen tunnus oli koristeltu kanadalaistyyppisin vauhtiviivoin. Tapani Korpelan johtama seura pyrki tekemään sillä eron entiseen Aimo Mäkisen Jokereihin. Myös nimenvaihtoa suunniteltiin. Kaudella 1983–1984 Jokerit palasi sarjan viimeisten joukkoon ja sijoittui seitsemänneksi, vaikka ainoa lähtenyt pelaaja oli Pekka Järvelä. Hänen tilalleen hankittiin Ässistä Pekka Uusi-Hakimo. Ongelmana olivat epätasaiset peliotteet, ja edelliskauden hopea oli tyydyttänyt etenkin monen nuoren pelaajan menestysnälkää. Loppukiristä huolimatta pudotuspelit jäivät Jokereilta kolmen pisteen päähän. Päävalmentaja Reino Ruotsalainen oli Jokerien lisäksi mukana myös Suomen olympiamaajoukkueessa. Kari Kinnusen tilalle tullut uusi kakkosvalmentaja Jussi Masala joutui kovan urakan eteen, minkä lisäksi joukkueen iskukykyä heikensivät lukuisat loukkaantumiset.

Kaudella 1984–1985 vaikeudet jatkuivat. Ennen kauden alkua Jari Lindgren, Hannu Oksanen ja Jussi Lepistö siirtyivät Ruotsiin, ja Nikolai Makarov jäi Neuvostoliittoon. Yhdeksän kautta Jokereissa pelannut puolustaja Timo Saari lopetti uransa. Uusia pelaajia ei hankittu tilalle, vaan potentiaalia nähtiin omissa nuorissa Teppo Kivelä, Jari Risku, Kari Laitinen ja Mika Johansson. Valmentaja Reino Ruotsalainen ilmoitti Jokerien tavoitteeksi pudotuspelipaikan, mihin joukkueen materiaali ei kuitenkaan riittänyt, sillä peli oli pitkälti hyökkäysketjun Kerminen–Lindroos–Sirviö varassa. Lindroos teki läpimurtonsa ja sijoittui liigan pistepörssissä kuudenneksi. Jokerien sijoitus oli kahdeksas, jolla se vältti liigakarsinnat. Koko seuran toiminnan jatkuminen oli kuitenkin kauden jälkeen epävarmaa, sillä kaupunginvouti peräsi seuralta kahden miljoonan markan verorästejä. Tapani Korpelan johtama Jokeriklubin Tuki ry kärsi yhä vaikeammista talousongelmista, minkä vuoksi seuran tilannetta käsiteltiin jatkuvasti lehtien palstoilla. Touko- ja elokuussa 1985 Uudenmaan lääninverovirasto haki Jokeriklubin Tukea konkurssiin, mutta Kalervo Kummolan toimenpiteet mahdollistivat Jokerien toiminnan jatkumisen. Ongelmat kuitenkin heikensivät Jokerien uskottavuutta, ja joukkueesta lähti edelleen useita runkopelaajia.

Matti Väisänen palasi päävalmentajaksi kaudelle 1985–1986. Pelaajisto muuttui jälleen suuresti. Markus Lehto, Risto Kerminen ja Sakari Petäjäaho siirtyivät Ruotsiin, Ari Kuisma ja Harry Nyström lähtivät HIFK:hon ja Pekka Uusi-Hakimon joukkueeksi vaihtui Vantaan Kiekko. Konkurssiuhran väistyttyä Väisänen onnistui vuokraamaan Jokereihin Jyrki Sepän ja Jarmo Rantasen. Lisäksi Jokereihin palasivat Veli-Pekka Kinnunen ja Juha-Pekka Hienonen. Maalivahti Rauli Sohlman oli toipunut vakavasta aivokalvontulehduksesta ja pelasi jälleen. Jokerit oli suurin putoajaehdokas sarjaan, jonka viimeinen putoaisi nyt suoraan ilman karsintoja I-divisioonaan. Putoamista vastaan Jokerien kanssa taisteli SaiPa, joka runkosarjan lopussa kiri aivan Jokerien tuntumaan. Jokerit kuitenkin onnistui voittamaan lappeenrantalaiset Helsingissä pelatussa tärkeässä keskinäisessä ottelussa Kari Laitisen jatkoaikamaalilla. SaiPa putosi, ja Jokerit joutui sarjan toiseksi viimeisenä liigakarsintaan. Karsintasarjan niukkana voittajana se kuitenkin jälleen säilytti paikkansa pääsarjassa, kun se voitti uusintaottelussa Turussa TuTon 4–1.

Lopulta kauden 1986–1987 päätteeksi joukkue putosi sarjaporrasta alemmas, kun joukkue jäi historiansa toisen kerran sarjan viimeiseksi.

I-divisioonaa, liiganousu ja talousongelmia: 1987–1991

Jokerien ensimmäistä kautta I-divisioonassa, 1987–1988, on pidetty sen historian urheilullisesti heikoimpana. Joukkue oli menettänyt putoamisen myötä lähes kaikki liigatasoiset pelaajat, eivätkä valmentajat Henry Leppä ja Kari Kinnunen saaneet iskostettua joukkueeseen voittamisen nälkää. SM-liigan laajentuessa pääsarjaan nousi divisioonan kaksi parasta, mutta Jokerit oli vasta seitsemäs.

Korpelan johtama Jokeriklubin Tuki myi edustusjoukkueen uudelle taustaorganisaatiolle Jokeri-Hockey Oy:lle, jossa työskentelivät muun muassa Kalervo Kummola, Martti Larva, Kimmo Leinonen ja Jyrki Otila. Johtokunta oli aiemmin päättänyt lopettaa seuran toiminnan, mikäli uusia jatkajia ei löytyisi. Jokeri-Hockey Oy oli suomalaisen joukkueurheilun ensimmäinen osakeyhtiö. Sitä ennen seuran takana oli kaksi yhdistystä: Aimo Mäkisen johtama Jokerit ry ja Tapani Korpelan vetämä Jokeriklubin Tuki ry, jotka eivät enää toimineet yhteisymmärryksessä. Jokerit onnistui kuitenkin saamaan osakseen myönteistä julkisuutta, kun valmentaja Leo Äikäs suostutteli nuoren Teemu Selänteen jatkamaan I-divisioonassa, vaikka hänelle tarjosivat sopimusta myös SM-liigan HIFK ja Ilves.

Uudeksi päävalmentajaksi kaudelle 1988–1989 hankittiin Kari Mäkinen. Joukkueessa pelasi Teemu Selänteen, Waltteri Immosen ja Markus Kettererin kaltaisia nuoria lupauksia, joiden lisäksi Tony Arima ja Anssi Melametsä palasivat HIFK:sta. Jokerit sijoittui toiseksi Kiekko-Poikien jälkeen, ja liigakarsinnoissa joukkue onnistui palaamaan SM-liigaan, kun se kaatoi Oulun Kärpät voitoin 3–2. Teemu Selänne oli karsintojen paras pistemies tehoilla 7+3=10.

SM-liigakaudella 1989–1990 Jokerit jatkoi pitkälti samalla joukkueella. Kausi oli tahmea, ja Teemu Selänteen pelit loppuivat jo 11:nnessä pelissä, kun hänen sääri- ja pohjeluunsa katkesivat ottelussa JyP HT:tä vastaan. Nuori joukkue ei ollut vielä kypsä menestymään liigassa varsinkaan ilman johtotähteään. Se sijoittui kymmenenneksi ja vältti täpärästi liigakarsinnat.

Divisioonakausien aikana seurassa oli ilmennyt suuria rahoitusvaikeuksia. Jo keväällä 1989 Jokerien johto oli aloittanut osakeannin, jossa seuran fanit pääsivät tukemaan seuraa. Osakeanti tuotti Jokereille kaksi miljoonaa markkaa. Vuonna 1990 joukkueen kulisseissa käytiin kovaa valtapeliä, jossa erilaiset henkilöryhmittymät taistelivat omien ideologioidensa puolesta. Keväällä valmentaja Kari Mäkisestä tehtiin toimitusjohtaja-valmentaja. Hän huomasi kirjanpidosta puuttuvan kuitteja, ja lisäksi kausikorttien tilityksissä oli epäselvyyksiä. Lopulta paljastui, että Jokeri-Hockey Oy:lle oli kahden tilikauden aikana kertynyt tappiota 5,6 miljoonaa markkaa. Jokerit ajautui selvitystilaan, seura joutui korottamaan osakepääomaansa ja pelaajien palkanmaksu myöhästyi. Seurasi lukuisia ristiriitoja. Kummola halusi, että toimitusjohtaja-valmentaja Mäkinen jatkaa ainoastaan toimitusjohtajana, mutta Mäkinen itse halusi vain valmentaa.

Elokuussa 1990 kilpapurjehtijana kuuluisuutta niittänyt Harry ”Hjallis” Harkimo osti itselleen Moro Oy:ltä kuusi prosenttia Jokerien osakkeista. Kummola oli huomannut Harkimon kyvyt ja tuki tätä voimakkaasti. Kummolan ja Harkimon sopimuksen mukaan Harkimosta olisi tullut yhtiön seuraava puheenjohtaja, mutta 19. joulukuuta 1990 puheenjohtajaksi valittiin Jorma Saarikivi. Lopulta Jokerit oli jälleen matkalla kohti selvitystilaa, joka kuitenkin vältettiin Kummolan esityksestä. Uuteen hallitukseen valittiin puheenjohtaja Saarikiven lisäksi Harkimo, Aarre Lepistö, Mäkinen, Taito Tuunanen ja Kummola.

Kausi 1990–1991 alkoi Jokereilta heikosti, ja valmentaja Mäkinen erotettiin marraskuussa joukkueen ollessa sarjan viimeisenä. Tilalle tuli Boris Maiorov, jonka kanssa neuvoteltiin Helsingin rautatieasemalla juuri ennen tämän Moskovan junan lähtöä. Maiorov palasi Suomeen 15. marraskuuta ja ryhtyi Jokerien uudeksi päävalmentajaksi. Joukkueen peliotteet parantuivat ja se sijoittui sarjassa yhdeksänneksi.

Vuoden 1991 alussa seura oli periaatteessa konkurssikypsä, eikä kukaan enää näyttänyt suostuvan satsaamaan joukkueeseen enempää rahaa. Lisäksi talouslama lähestyi.

”Jokeri-ilmiö”: 1991–1997

Harry Harkimo osti itselleen Taito Tuunasen osakkeet helmikuun lopulla 1991, minkä jälkeen hän omisti ystävänsä Henrik de la Chapellen kanssa 74 prosenttia Jokeri-Hockey Oy:stä. Jokereilla oli tuolloin velkaa kuusi miljoonaa markkaa. Aluksi Harkimo aiheutti monessa seuran fanissa vastustusta. Hän oli tunnettu naapuriseura HIFK:n kannattaja, joka oli muun muassa julkisesti pitänyt purjehtiessaan yllä seuran pelipaitaa. Myöskään Harkimon suomenruotsalaisuus ei miellyttänyt kaikkia kannattajia.

Harkimolla oli kokemusta urheilumarkkinoinnista ja selvät suunnitelmat seuran nostamiseksi kannattavaksi liikeyritykseksi. Nuoresta Jokeri-kasvatista Teemu Selänteestä tehtiin mediasuunnitelma ja tuote. Lisäksi pelaajia vietiin mukaan yritystilaisuuksiin, ja kentällisiä ja yksittäisiä pelaajia alettiin myydä yrityksille. Toiminta oli uutta Suomessa. Mallin ja vaikutteet työskentelylleen Harkimo sai NHL:stä.

Harkimon satsaukset tuottivat tulosta heti ensimmäisellä kaudella 1991–1992. Jokerit sijoittui runkosarjassa toiseksi, pisteen päähän JyP HT:stä. Välierissä se pudotti Ässät pronssiotteluun voitoin 3–2, ja finaalissa se kohtasi runkosarjan voittajan JyP HT:n, jonka se kukisti voitoin 4–1. Kaksi päivää myöhemmin Jokerit järjesti Helsingin keskustassa NHL-vaikutteiset kultajuhlat, jotka olivat tyyliltään Suomessa ennennäkemättömät. Autosaattue ajoi Eduskuntatalolta Helsingin jäähallille tuhansien fanien seuraamana. Hallilla juhlat jatkuivat täyden katsomon edessä myöhään iltaan.

Mestaruus oli paljolti nuorten omien kasvattien Waltteri Immosen, Markus Kettererin, Teemu Selänteen, Mika Strömbergin ja Keijo Säilynojan ansiota. Kevään 1992 mestaruus oli Kettererille ennätyksellisesti neljäs perättäinen. Lisäksi venäläisestä Boris Maiorovista tuli SM-liigan ensimmäinen ulkomaalainen mestarivalmentaja. Kaudesta 1991–1992 katsotaan myös alkaneen uuden ajan seuran historiassa, ja monta vuotta kestäneen ”Jokeri-ilmiön” keulakuvana toimi Selänne. Selänne myös palkittiin pudotuspelien parhaana pelaajana. Joukkueessa pelasi myös tšekkoslovakialainen Otakar Janecký, jonka laitahyökkääjinä pelasivat lähinnä Säilynoja ja Selänne. Esimerkiksi Iltalehden lukijaäänestyksessä vuonna 2012 tämä ketju valittiin SM-liigan historian parhaaksi hyökkäyskolmikoksi. Myös Jokerien rahahuolet olivat ohi, vaikka Suomessa elettiin vuosikymmenen alussa lama-aikaa. Harkimo oli onnistunut neuvottelemaan sponsorisopimukset valtionyhtiöiden, kuten Telen, Veikkauksen ja VR:n kanssa. Se oli seuralle tärkeää, sillä yksityisen sektorin tuki oli käytännössä kiinni.

Runkosarjan kakkostilasta huolimatta Jokerit putosi vuonna 1993 jo puolivälierissä hävittyään runkosarjan seitsemänneksi sijoittuneelle Porin Ässille suoraan kolmessa ottelussa. Kauteen 1992–1993 päättyi myös Boris Maiorovin vuonna 1990 alkanut aikakausi Jokerien valmentajana. Maiorovin tilalle palkattiin maajoukkueen apu- ja päävalmentajana työskennellyt Alpo Suhonen. Suhonen erotettiin marraskuussa 1993 kesken kauden 1993–1994, ja hänen tilalleen pestattiin Hannu Aravirta. Runkosarjassa Jokerit sijoittui kolmanneksi TPS:n ja Ässien jälkeen. Puolivälierissä joukkue pudotti jatkosta Tampereen Ilveksen voitoin 3–1 ja välierissä Rauman Lukon niin ikään 3–1. Jokerit kohtasi SM-liigan loppuottelussa TPS:n. Loppuottelusarjan neljäs peli Helsingissä toi ratkaisun Jokerien hyväksi. TPS johti ottelua jo 2–0, mutta Jokerit tuli kolmannen erän loppuvaiheilla tasoihin. Lopulta Otakar Janecký ratkaisi mestaruuden Jokereille jatkoajalla ajassa 69.04. Kuuluisa maali syntyi ”pesäpallolyönnillä” suoraan ilmasta.

Kaudella 1994–1995 NHL:ssä oli työsulku, ja siksi tuolloin NHL-seuroja edustaneet Jari Kurri ja Teemu Selänne pelasivat parikymmentä ottelua Jokereissa. Pohjois-Amerikan luetuin jääkiekkolehti The Hockey News listasi lakon aikana Jokerit maailman toiseksi parhaimmaksi jääkiekkoseuraksi IHL-liigan Detroit Vipersin jälkeen. Lehti perusteli Jokerien sijoitusta muun muassa hyvällä puolustuksella ja taitavalla tšekkihyökkääjällä Otakar Janeckýllä. Helsingin jäähallissa pelattiin 3. joulukuuta 1994 näytösottelu, jossa Jokerit kohtasi NHL-tähdistä koostuneen Wayne Gretzky -all starsin. NHL-ammattilaiset voittivat ottelun selvin lukemin 7–1.

Vuodenvaihteessa 1994–1995 Jokerit voitti Helsingissä Euroopan cupin. Loppuottelussa kukistui venäläinen Lada Togliatti luvuin 4–2. Ottelun voittomaalin teki Teemu Selänne Juha Jokiharjun syötöstä.

Jokerit voitti SM-liigan runkosarjan, mutta jäi hopeaan hävittyään TPS:lle finaalisarjan ratkaisevan viidennen ottelun kotikentällään maalein 1–5.

Jokerien budjetti kasvoi kaudelle 1995–1996 yli 50 prosenttia. Joukkue voitti runkosarjan, ja finaaleissa se sai revanssin TPS:stä, jonka se kaatoi voitoin 3–1. Jokerit saavutti myös toisen peräkkäisen Euroopan cupin voittonsa. Samalla päättyi päävalmentaja Hannu Aravirran aikakausi.

Aravirran korvasi kaudeksi 1996–1997 ruotsalainen Curt Lundmark. Hänen johdollaan seura voitti jälleen Suomen-mestaruuden, ja se on myös ainoa kerta, jolloin Jokerit on uusinut mestaruuden puolustavana mestarina. Runkosarjan voittaja Jokerit ja TPS kohtasivat finaaleissa jo neljännen kerran peräkkäin. Pudotuspeleissä Jokerit ei hävinnyt otteluakaan. Mestaruus oli joukkueen neljäs kuuden kauden sisällä, ja niitä kaikkia olivat voittamassa seuran omat kasvatit Waltteri Immonen, Keijo Säilynoja, Mika Strömberg ja Ari Sulander.

Uuteen Areenaan: 1997–2003

Kaudella 1997–1998 Jokerit aloitti pelinsä uudessa Hartwall Areenassa. Seuralla oli koossaan nimellisesti todella vahva joukkue, sillä sen pelaajista 14 oli edustanut Suomen A-maajoukkuetta. Nimellisesti vahva joukkue ja hulppeat olosuhteet eivät kuitenkaan osoittautuneet takeeksi menestykselle.

»Siinä vaiheessa voittamisesta tuli jollain lailla pakko. Rentous ja iloisuus katosivat. Huippu-urheilussa tuollaisen loistavan suhdanteen jatkaminen on muutenkin erittäin vaikeaa, kun kilpailu on kovaa.»
(Timo Saarikoski, Jokerien pelaaja vuosina 1993–2001)

Uusi valmentaja Sakari Pietilä ehti luotsata Jokereita vain noin kuukauden ennen potkujaan lokakuussa 1997. Tilalle tuli edelliskauden mestarivalmentaja Curt Lundmark, mutta otteet eivät vieläkään parantuneet toivotusti. Niinpä maaliskuussa 1998 Jokerit teki jo kauden toisen valmentajavaihdoksensa, kun Lundmark korvattiin Hannu Kapasella. Runkosarjassa joukkue sijoittui lopulta neljänneksi. Puolivälierissä se pudotti Tapparan jatkosta voitoin 3–1, mutta välierissä toinen tamperelaisseura Ilves oli parempi suoraan 3–0. Pronssiottelussa Kiekko-Espoo taipui Hartwall Areenalla lukemin 8–0.

Myös kausi 1998–1999 sujui sekavissa merkeissä. Päävalmentaja Hannu Kapanen vapautettiin tehtävistään helmikuussa 1999, jolloin hänet korvasi Timo Lahtinen. Jokerit sijoittui runkosarjassa kolmanneksi ja kohtasi puolivälierissä SaiPan. Taitoluistelun MM-kilpailujen vuoksi SaiPan kotihallissa Lappeenrannassa pelattiin sarjan kaksi ensimmäistä ottelua, jotka molemmat SaiPa voitti. Kolmas ja samalla ainoa Hartwall Areenalla pelattu peli päättyi SaiPan 4–5-vierasvoittoon. Samalla katkesi Jokerien vuodesta 1994 alkanut mitaliputki. Joukkueen pelaajista Pasi Saarela voitti runkosarjan maalikuninkuuden ja ylsi pistepörssissäkin toiseksi tehoin 38+20=58.

Vuonna 1999 Harry Harkimo siirsi toimintaansa myös jalkapallon puolelle, kun FC Jokerit perustettiin. Joukkue voitti lyhyen historiansa aikana Suomen Cupin ja SM-hopeaa, kunnes Harkimo myi tappiollisen seuran HJK:lle maaliskuussa 2004.

Harkimo hankki Jokereihin keväällä 1999 HIFK:n valmentajakaksikon Erkka Westerlund–Raimo Summanen, jotka olivat saavuttaneet naapuriseurassa kahden kauden aikana mestaruuden ja hopean. Kaudella 1999–2000 Jokerit ylsi parin vuoden tauon jälkeen jälleen SM-finaaleihin, joissa TPS oli kuitenkin parempi voitoin 3–1. Westerlundin toisella vastuuvalmentajakaudella 2000–2001 Jokerit voitti runkosarjan, mutta hävisi puolivälierissä Kärpille voitoin 2–3.

Jokerien oli tarkoitus kohdata 18. syyskuuta 2001 kotiareenallaan Colorado Avalanche NHL Challenge -ottelussa. Tapahtuma kuitenkin peruuntui viime hetkellä WTC-terrori-iskujen vuoksi. Alkavalla kaudella 2001–2002 joukkueen valmennusvastuun otti aiemmin kakkosvalmentajana toiminut Raimo Summanen, kun Erkka Westerlund siirtyi Jääkiekkoliiton palvelukseen. Kauden aikana joukkue sai huippumaalivahdin, kun Kari Lehtonen teki läpimurron ja nousi joukkueen johtavien pelaajien joukkoon. Lisäksi kesken kauden hankittiin sarjan viimeisellä sijalla olleesta SaiPasta Vladimír Machulda. Lehtonen ja Machulda molemmat olivat pudotuspeleissä suuressa roolissa. Välierissä joukkue kaatoi HPK:n voitoin 3–1, ja finaaleissa vastaan asettui runkosarjan voittanut Tappara. Tappara aloitti finaalisarjan voitolla, mutta Jokerit vei sarjan lopulta 3–1 ja voitti historiansa kuudennen Suomen-mestaruuden.

Summanen valmensi Jokereita myös kaudella 2002–2003. Tammikuussa 2003 joukkue voitti Milanossa ja Luganossa järjestetyn Euroopan mestarijoukkueiden Continental Cupin. Finaalissa joukkue kaatoi rangaistuslaukauskilpailun jälkeen venäläisen Lokomotiv Jaroslavlin. Ratkaisevan osuman teki kahdeksannessa laukaisuparissa Jukka Voutilainen. SM-liigan runkosarjassa Jokerit sijoittui toiseksi HPK:n jälkeen, ja puolivälierissä se pudotti paikallisvastustaja HIFK:n jatkosta suoraan voitoin 4–0. Välierissä joukkue hävisi kuitenkin Kärpille 2–3, johdettuaan sarjaa jo 2–1. Jokerien kausi päättyi lopulta neljänteen sijaan, kun joukkue hävisi pronssiottelun HPK:lle vieraissa 0–3. Kauden päätteeksi Jokereille myönnettiin kuitenkin Aaro Kivilinnan muistopalkinto Suomen parhaana jääkiekkoseurana.

Menestyspaineita: 2003–2010

Summanen siirtyi keväällä 2003 Suomen A-maajoukkueen päävalmentajaksi. Jokereihin valmentajaksi kaudelle 2003–2004 tuli TPS:n kuuteen Suomen-mestaruuteen luotsannut Hannu Jortikka. Pudotuspeleissä pelattiin ensimmäistä kertaa sijoille 7–10 sijoittuneiden joukkueiden kesken pudotuspelien ensimmäinen kierros. Jokerit sijoittui runkosarjassa sijalle seitsemän ja kohtasi pudotuspelien avauskierroksella JYPin, jonka se pudotti jatkosta suoraan voitoin 2–0. Puolivälierissä Kärpät kuitenkin eteni jatkoon voitoin 4–2. Ennen kauden alkua Hartwall Areenalla Jokerien vieraana oli pelannut NHL-seura Toronto Maple Leafs, joka voitti harjoitusottelun 5–3.

Jortikan seuraava kausi, 2004–2005, sujui paremmin. NHL:ssä oli koko kauden kattava työsulku, joka toi Jokereihin puolustajat Brian Campbellin ja Ossi Väänäsen. Joukkueessa pelasi myös maalivahti Tim Thomas, joka torjui runkosarjassa ennätykselliset 15 nollapeliä. Joukkue eteni loppuotteluihin, joissa Kärpät osoittautui kuitenkin jälleen paremmaksi voitoin 3–1.

Jortikka oli jo tammikuussa 2005 ilmoittanut lähtevänsä Jokereista kauden 2004–2005 jälkeen. Kaudella 2005–2006 päävalmentajana aloitti vuodesta 1999 joukkueen valmennustiimissä mukana ollut Waltteri Immonen. Maalivahti Tim Thomas ja nuori hyökkääjä Valtteri Filppula siirtyivät NHL:ään juuri ennen kauden alkua. Alkukausi oli heikko, ja sekä Immonen että apuvalmentaja Jouko Lukkarila vapautettiin tehtävistään marraskuun maaottelutauolla. Tilalle tuli Suomen maailmanmestariksi vuonna 1995 luotsannut Curt Lindström, ja kakkosvalmentajaksi nostettiin toimitusjohtaja Matti Virmanen. Myöhemmin talvella valmennusrinkiin kuului myös Vesa Surenkin. Runkosarjan päätyttyä Jokerien sarjasijoitus oli sen kaikkien aikojen heikoin, yhdestoista. Se ei riittänyt edes pudotuspelien ”villi kortti” -kierrokselle.

Kaudeksi 2006–2007 Jokerien valmentajaksi tuli HIFK:sta kanadalainen Doug Shedden. Kakkosvalmentajaksi palasi edelliskaudella vastuuvalmentajan tehtävästä vapautettu Waltteri Immonen. Suunta kääntyi heti ylöspäin, ja runkosarjan toiseksi sijoittunut Jokerit pääsi SM-finaaleihin Kärppiä vastaan. Oululaiset eivät kuitenkaan hävinneet pudotuspeleissä otteluakaan ja jättivät Jokerit hopealle voitoin 3–0. Jani Rita voitti runkosarjan maalipörssin 32 osumalla.

Sheddenin toisella päävalmentajakaudella 2007–2008 Jokerien runkosarjasijoitus heikkeni pykälällä. Puolivälierissä joukkue tiputti Pelicansin. Välierissä vastaan asettui Blues, jota vastaan joukkue johti jo voitoin 3–1, mutta espoolaiset etenivät finaaleihin voitettuaan kolme seuraavaa ottelua. Pronssiottelun Jokerit hävisi Tapparalle. Petri Varis teki pudotuspeleissä kolme maalia, jotka nostivat hänet pudotuspelien kaikkien aikojen maalitilaston kärkeen 40 osumalla.

Doug Shedden siirtyi sveitsiläisen EV Zugin valmentajaksi, joten kaudelle 2008–2009 Jokerien luotsiksi nimettiin niin ikään kanadalainen Glen Hanlon. Kauden alussa vieraaksi saapui NHL-joukkue Pittsburgh Penguins, joka voitti Jokerit 4–1. SM-liigassa runkosarjan neljäs tila toi kotiedun pudotuspeleihin, joissa Kärpät pudotti jälleen Jokerit jatkosta voitoin 4–1. Jokerit oli ilmoittanut jo tammikuussa 2009, että Hanlon ei jatka valmentajana kauden jälkeen. Päätös oli seuran ja Hanlonin yhteinen.

Kaudelle 2009–2010 uudeksi päävalmentajaksi palkattiin 1990-luvun menestysvuosien valmentaja Hannu Aravirta. Hänen avukseen valmennukseen tuli Jokereita jo pelaajaurallaan edustanut Antti Törmänen. Ennen SM-liigakauden alkua Jokerit kohtasi Hartwall Areenalla NHL-seura Florida Panthersin, jolle se hävisi 2–4. Kausi alkoi heikosti: marraskuun lopulla joukkue oli sarjassa viimeisenä. Aravirta ja Törmänen erotettiin, ja päävalmentajaksi palkattiin Jortikka ja kakkosvalmentajaksi A-nuorten luotsi Sami Ranta. Uusien valmentajien kanssa otteet paranivat jonkin verran, mutta joukkue joutui taistelemaan loppuun asti pudotuspelipaikasta, joka varmistui vasta runkosarjan viimeisessä ottelussa. Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Tappara pudotti Jokerit niukasti jatkosta. Joukkueen lopullinen sijoitus oli kymmenes.

Kekäläisen aikakausi: 2010–2013

Pian kauden 2009–2010 jälkeen Jokerit ilmoitti, että pitkäaikainen joukkueen toimitusjohtaja ja urheilutoimenjohtaja Matti Virmanen lopettaa joukkueessa uransa. Seuran uudeksi toimitusjohtajaksi valittiin Jarmo Kekäläinen, joka oli toiminut muun muassa NHL-seura St. Louis Bluesin varatoimitusjohtajana sekä pelaajatarkkailijana. Kekäläisen vastuulla tuli olemaan myös seuran kehittäminen sekä pelaaja- ja valmentajavalinnat. Pesti oli viisivuotinen, ja Kekäläinen halusi omien sanojensa mukaan parantaa seuran junioritoimintaa selvästi paremmaksi, minkä lisäksi tarkoituksena oli luoda joukkueeseen pysyvä runko.

Kausi 2010–2011 alkoi odotettua heikommin. Päävalmentaja Jortikka vapautettiin tehtävistään 24. marraskuuta 2010, ja uudeksi luotsiksi pestattiin jo vuosina 1999–2001 Jokereita valmentanut Erkka Westerlund. Apuvalmentajaksi Sami Rannan tilalle tuli Lahden Pelicansin A-nuoria valmentanut Tomi Lämsä. Jokerit ja HIFK pelasivat kauden aikana niin sanotun Talviklassikon. Joukkueet kohtasivat helmikuussa 2011 Helsingin olympiastadionilla järjestetyssä ulkoilmaottelussa, jonka HIFK voitti 4–3. Peli veti paikalle yleisöä yli 36 000, mikä oli eurooppalaisen seurajääkiekkoilun ennätys. Janne Lahti voitti runkosarjan maalintekijätilaston 37 osumalla. Teemu Pulkkinen puolestaan valittiin vuoden tulokkaaksi rikottuaan tulokkaiden yhden kauden syöttöennätyksen 36 maalisyötöllään. Jokerit sijoittui runkosarjassa kuudenneksi, mutta kausi päättyi puolivälierätappioon HIFK:lle voitoin 4–3.

Ennen SM-liigakauden 2011–2012 alkua pelatuissa European Trophy -otteluissa Jokerit saavutti lopputurnauspaikan. Jokerit hävisi joulukuussa finaalin Red Bull Salzburgille. Lisäksi Jokerit pelasi lokakuun alussa kotonaan harjoitusottelun Teemu Selänteen Anaheim Ducksia vastaan, joka voitti pelin jatkoajan jälkeen 4–3. Vuoden 2012 Talviklassikon järjesti vuorostaan HIFK, joka voitti ottelun rangaistuslaukauskilpailun jälkeen varsinaisen peliajan päätyttyä tasan 2–2. Puolivälierissä joukkueet kohtasivat jälleen, ja runkosarjan kuudenneksi sijoittunut Jokerit eteni tällä kertaa jatkoon voitoin 4–0. Välierissä JYP sen sijaan osoittautui vahvemmaksi voitoin 4–1. Jokerit sijoittui kuitenkin vuosien tauon jälkeen mitaleille, kun se kaatoi pronssiottelussa Bluesin jatkoajan jälkeen 4–3.

Jo joulukuussa 2011 Jokerit oli ilmoittanut, että kaudella 2012–2013 joukkueen päävalmentajan tehtävän ottaa vastaan kaksivuotisella sopimuksella silloinen kakkosvalmentaja Tomi Lämsä. Uudeksi kakkosvalmentajaksi nimitettiin tuolloin Jokerien A-junioreita valmentanut, seuran entinen pelaaja Tomek Valtonen. NHL:ssä oli jälleen työsulku, joten joukkueessa nähtiin edelliskaudella sarjan parhaaksi puolustajaksi valittu ruotsalainen Erik Karlsson. Toinen NHL:stä tullut pelaaja oli hyökkääjä Valtteri Filppula. Jokerit voitti runkosarjan, mutta Rauman Lukko pudotti tehottomuudesta kärsineen joukkueen puolivälierissä voitoin 4–2.

Seuran toimitusjohtaja Jarmo Kekäläinen oli siirtynyt helmikuussa 2013 NHL-joukkue Columbus Blue Jacketsin vastaavaan virkaan. Kekäläisen aikakaudella kehitettiin muun muassa seuran junioritoimintaa. Esimerkiksi vuoden 2012 NHL-varaustilaisuudessa varattiin neljä Jokeri-pelaajaa. SM-liigakaudella 2012–2013 joukkue kärsi alkukaudella loukkaantumisista, mutta pelaajia ei hankittu ulkopuolelta, vaan joukkueen omat nuoret täyttivät paikat. Kynnys nuorten peleistä SM-liigaan madaltui, mihin osaltaan vaikutti Kekäläisen aikana aloitettu yhteistyö Mestis-seura Kiekko-Vantaan kanssa.

Viimeinen kausi SM-liigassa: 2013–2014

28. kesäkuuta 2013 Harry Harkimon ilmoitettiin myyvän Hartwall Areenan suomalais-venäläisille liikemiehille Gennadi Timtšenkolle sekä Arkadi, Boris ja Roman Rotenbergille, joille tuli myös optio ostaa osa Jokereista. Uudeksi toimitusjohtajaksi nimettiin Harkimo itse. Samalla tiedotettiin, että Jokerit siirtyy KHL-liigaan kaudelle 2014–2015 ensimmäisenä suomalaisena seurana.

Vaikka Suomen Jääkiekkoliitto antoi Jokereille luvan siirtoon, SM-liigan mukaan seura ei ollut konsultoinut liigaa IIHF:n sääntöjen mukaisesti. Muut liigaseurat katsoivat Jokerien rikkoneen osakassopimusta, ja siksi osa niistä vaati jopa joukkueen sulkemista SM-liigakaudelta 2013–2014. Lopulta 30. heinäkuuta järjestetyssä SM-liigan osakassopimuksessa päästiin sopuun ehdoista, joiden mukaan joukkue pääsi pelaamaan seuraavalla kaudella SM-liigassa. Yksityiskohdiltaan salaisten ehtojen mukaan seura saattoi myöhemmin siirtyä KHL-liigaan. Harkimo kertoi, että Jokerit tekee päätöksen osallistumisestaan KHL:ään todennäköisesti syksyllä. Harkimon mukaan seuralla ei silloin ollut sopimusta KHL-liigan kanssa.

Jokerien siirtyminen KHL:ään kaudeksi 2014–2015 vahvistettiin 30. lokakuuta. Samalla ilmoitettiin Arena Eventsin ostaneen 49 prosenttia Jokerit Hockey Club Oy:n osakkeista. 51 prosentin osake-enemmistö säilyi edelleen Harry Harkimolla. 4. joulukuuta seura ilmoitti, että sen ensimmäisen KHL-kauden päävalmentaja on kaksivuotisella sopimuksella Erkka Westerlund.

Kauden 2013–2014 joulutauon alkaessa kovien menestyspaineiden alainen mutta runkosarjassa vasta seitsemännellä sijalla ollut Jokerit antoi potkut Tomi Lämsälle ja nosti päävalmentajaksi Tomek Valtosen. Valmennusrinkiin liittyi myös entinen maalivahti Pasi Nurminen. Helmikuussa 2014 uudeksi toimitusjohtajaksi valittiin Jukka Kohonen.

Jokerit sijoittui runkosarjassa seitsemänneksi, mikä oikeutti pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle. Siinä se hävisi Hämeenlinnan Pallokerholle suoraan voitoin 0–2. Joukkueen lopullinen sijoitus sarjassa oli yhdeksäs. Jokerien viimeisen maalin SM-liigassa teki Markus Hännikäinen.

Siirtyminen KHL:ään: 2014–2022

KHL:ään siirtyminen merkitsi seuran pelaajabudjetin merkittävää kasvua. Ensimmäisellä KHL-kaudellaan 2014–2015 Jokerit sijoittui 28 joukkueen sarjassa sijalle kuusi. Runkosarjassa joukkue sai 119 pistettä, mikä oikeutti läntisen konferenssin neljännelle sijalle. Se oli parempi kuin yhdelläkään KHL:n tulokasseuralla koskaan aiemmin. Pudotuspeleissä Jokerit pudotti jatkosta Dinamo Minskin, jolloin Jokereista muodostui historian ensimmäinen konferenssin puolivälieristä jatkoon päässyt tulokasseura. Joukkue putosi jatkosta konferenssin välierissä TsSKA Moskovaa vastaan. Jokerien kotipeleissä kävi runkosarjassa yhteensä 327 972 katsojaa, mikä oli uusi suomenennätys. Lisäksi yhdysvaltalaishyökkääjä Steve Moses teki 36 osumallaan KHL:n yhden kauden maaliennätyksen.

Seuran sisällä ja mediassa ensimmäistä KHL-kautta pidettiin kaikin puolin onnistuneena. Hyvien peliotteiden ja yleisön suuren kiinnostuksen lisäksi Jokerit oli kauden aikana otsikoissa muun muassa ulkomaisen vedonlyöntiyhtiön NordicBetin kanssa solmitun sopimuksen sekä Venäjän poliittisen tilanteen vuoksi. Seuralla oli ollut palkanmaksuongelmia Ukrainan sodan aiheuttamien talouspakotteiden vuoksi, joiden kohteina olivat Jokerien taustavoimiin kuuluneet Gennadi Timtšenko ja Arkadi Rotenberg.

Toisella KHL-kaudellaan 2015–2016 Jokerit voitti ensimmäisenä Venäjän ulkopuolisena joukkueena divisioonan läntisessä konferenssissa, jossa se sijoittui toiseksi. Koko sarjassa se sai kolmanneksi eniten pisteitä. Pudotuspeleissä joukkue kuitenkin hävisi heti konferenssin puolivälierissä Torpedo Nižni Novgorodille voitoin 2–4.

Kaudella 2016–2017 uudeksi päävalmentajaksi tuli Jukka Jalonen. Joukkue putosi jälleen konferenssin puolivälierissä, nyt runkosarjan voittaneelle TsSKA Moskovalle voitoin 0–4.

Maaliskuussa 2017 Jokerit ilmoitti jatkavansa KHL:ssä ainakin seuraavat viisi vuotta. Kausi 2017–2018 oli sen 50-vuotisjuhlakausi. Kauden alussa joukkue teki uuden seuraennätyksen voittamalla 16 ottelua peräkkäin. Pudotuspeleissä Jokerit voitti konferenssin puolivälierissä HK Sotšin otteluvoitoin 4–1, mutta putosi konferenssin välierissä TsSKA Moskovalle voitoin 2–4. Sijoitus oli kuitenkin seuran KHL-aikakauden paras: KHL:n viides ja läntisen konferenssin kolmas. Kauden aikana Jokerit kohtasi Pietarin SKA:n Helsingin Kaisaniemessä 2. joulukuuta 2017 järjestetyssä ulkoilmaottelussa, jonka yleisömäärä 17 645 oli KHL:n kaikkien aikojen yleisöennätys.

Jokerien päävalmentajaksi kaudelle 2018–2019 tuli Lauri Marjamäki neljän vuoden sopimuksella. Kauden avausottelussa Jokerit teki suomalaisten palloilulajien historiaa, kun sen pelipöytäkirjaan merkityssä kokoonpanossa oli enemmän ulkomaalaisia kuin suomalaisia pelaajia. Jokerit putosi konferenssin välierissä Dinamo Moskovalle otteluvoitoin 2–4.

Kauden 2019–2020 pudotuspelien avauskierroskella Jokerit pudotti Lokomotiv Jaroslavlin voitoin 4–2. Konferenssin välierissä joukkue olisi kohdannut Pietarin SKA:n, mutta koronaviruspandemian vuoksi Jokerit vetäytyi pudotuspeleistä. Jokerit oli jo aiemmin ilmoittanut pelaavansa ottelusarjan kotiottelut Helsingissä ilman yleisöä, koska Suomessa ei saanut järjestää yli 500 ihmisen tapahtumia. Helmikuussa 2020 Jokerit ilmoitti aiemmasta viisivuotisesta sopimuksesta poiketen, että sopimus KHL:ssä pelaamisesta on toistaiseksi voimassaoleva.

Jokerien oli tarkoitus aloittaa kausi 2020–2021 pelaamalla vierasottelu Valko-Venäjällä Dinamo Minskiä vastaan, mikä herätti laajaa arvostelua Valko-Venäjän poliittisen tilanteen vuoksi. Maassa oli laajoja mielenosoituksia vilpillisiksi epäiltyjen presidentinvaalien vuoksi. Lähtö peruttiin viime hetkellä, kun joukkueen lentokone oli jo kentällä valmiina odottamassa. Pudotuspelien avauskierroksella helmi-maaliskuussa 2021 Jokerien vastustaja oli jälleen Lokomotiv Jaroslavl, joka nyt voitti ottelusarjan 4–0. Suomessa vallitsevien koronarajoitusten vuoksi sarjan kaikki ottelut pelattiin Venäjällä Lokomotivin kotihallissa. Rajoitusten vuoksi Jokerit oli pelannut kotiottelunsa marraskuusta 2020 lähtien ilman yleisöä.

Venäjän hyökättyä Ukrainaan Jokerit ilmoitti helmikuussa 2022 jättävänsä KHL-kauden kesken ennen pudotuspelien alkua. Jokerit olisi kohdannut pudotuspelien avauskierroksella Moskovan Spartakin. Useat yhteistyökumppanit olivat ilmoittaneet irtisanovansa sopimuksensa seuran taustayrityksen kanssa. Jokerien kannattajayhdistys Eteläpääty ry oli vaatinut joukkuetta vetäytymään KHL:sta. Myös joukkueen venäläisomisteiseen kotihalliin kohdistui pakotteita ja sen yhteistyökumppani Hartwall irtisanoi markkinointisopimuksen halliyhtiön kanssa. Lauri Marjamäki siirtyi loppukaudeksi päävalmentajaksi Oulun Kärppiin. Myös pelaajia siirtyi muihin joukkueisiin. Samana keväänä päättyi myös pitkäaikainen yhteistyö Mestis-joukkue Kiekko-Vantaan kanssa.

Seitsemän täyden KHL-kautensa aikana Jokerit ylsi kolmesti pudotuspelien toiselle kierrokselle ja neljästi ensimmäiselle kierrokselle.

Lähteet

• Aalto, Seppo: Jokerit liukkaalla jäällä – 25 vuotta jokeri-kiekkoa. Helsinki: Team-Erica, 1992. ISBN 952-9743-01-7.
• Alaja, Erkki: Helsingin Jäähalli. Teos, 2012. ISBN 978-951-851-348-6.
• Hannula, Matti: 45 Jokeria pakan päältä. Helsinki: Print Line Helsinki, 2012. ISBN 978-952-93-1225-2.
• Mennander, Ari: Hjallis – Hartwall Areena: miten mahdottomasta tehtiin mahdollinen?. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-14874-5.
• Mennander, Ari & Mennander, Pasi: Leijonien tarina. Helsinki: Gummerus: Ajatus, 2003. ISBN 951-20-6455-3.
• Mennander, Ari & Mennander, Pasi: Liigatähdet. Helsinki: Ajatus : Gummerus, 2004. ISBN 951-20-6684-X.
• Wickstöm, Mika: HIFK–Jokerit: taistelu Helsingin herruudesta. Helsinki: Tammi, 2012. ISBN 978-951-31-6869-8.

Viitteet