Tässä artikkelissa tutkimme Kävelykatu:n vaikutusta moderniin yhteiskuntaan. Kävelykatu on kiinnittänyt asiantuntijoiden ja fanien huomion ja synnyttänyt kiivasta keskustelua sen merkityksestä ja seurauksista. Vuosien varrella Kävelykatu on kokenut merkittävän muutoksen, ja siitä on tullut yleinen kiinnostava aihe, joka vaikuttaa jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Tässä artikkelissa tarkastellaan lähemmin Kävelykatu:n roolia nyky-yhteiskunnassa ja sitä, miten se on muokannut maailmaamme odottamattomilla tavoilla, sen alkuperästä sen vaikutukseen nykykulttuuriin.
Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Kävelykatu (promenadi) on katu, joka on tarkoitettu jalankulkuun ja pyöräilyyn. Kävelykaduiksi on 1960-luvulta lähtien muutettu katuja varsinkin monien kaupunkien liikekeskustoissa. Joidenkin kaupunkien keskustassa on laaja autoliikenteeltä suljettu jalankulkualue.
Suomen tieliikennelain mukaan kävelykadut merkitään erityisellä liikennemerkillä. Moottoriajoneuvoliikenne kävelykadulla on eräin poikkeuksin kielletty, mutta polkupyörällä ajaminen on sallittu. Moottoriajoneuvon saa kuljettaa kävelykatua pitkin sen varrella olevalle kiinteistölle, jos sinne ei ole muuta kautta ajokelpoista yhteyttä. Ajonopeus ei tällöin saa ylittää 20 kilometriä tunnissa, ja kuljettajan on annettava jalankulkijoille esteetön kulku. Kävelykadulla ei saa pysäköidä moottoriajoneuvoa. Jos kävelykadulla on erikseen liikennemerkillä sallittu huoltoajo, saa moottoriajoneuvon pysäyttää huoltoajoon liittyen.
Varsinaisten kävelykatujen lisäksi Helsingissä on olemassa myös raitiokävelykatu, jota pitkin kulkee raitiolinja. Raitiovaunun asema kävelykadulla on siltä osin epäselvä, ettei laki määrittele tällaista yhteisliikennettä lainkaan. Kävelykatujen lisäksi on pihakatuja, joilla ajoneuvoliikenne on sallittu. Kaupunkikeskustan ulkopuolella olevia kevyen liikenteen raitteja ei myöskään yleensä sanota kävelykaduiksi.
Monet kävelykadut laatoitetaan torikiveyksin, kaduille tuodaan penkkejä ja istutuksia, toisinaan patsaitakin. Jotkin kävelykadut ovat saaneet myös katulämmityksen.
Suomen ensimmäiset kävelykadut avattiin Tammisaaressa 1966 ja Raahessa 1975. Ensimmäinen asemakaavassa vahvistettu kävelykatu oli Porin Yrjönkatu vuonna 1977. Kävelykatuja on Suomessa yli 30 kaupungissa.