Kaarle X (Ranska)
Tämän päivän artikkelissa aiomme syventyä aiheeseen Kaarle X (Ranska), aihe, joka on herättänyt suurta kiinnostusta viime aikoina. Kaarle X (Ranska) on aihe, joka on vaikuttanut kaikenikäisiin ihmisiin ja eri yhteiskunnan alueilta. Syntymisestään lähtien Kaarle X (Ranska) on herättänyt keskustelua eri aloilla ja synnyttänyt erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia. Tässä artikkelissa käsittelemme Kaarle X (Ranska):n tärkeimpiä näkökohtia analysoimalla sen kontekstia, sen kehitystä ajan myötä ja sen vaikutusta nykyään. Lisäksi tutkimme mahdollisia vaikutuksia ja seurauksia, joita Kaarle X (Ranska):llä voi olla tulevaisuudessa. Liity meihin tälle Kaarle X (Ranska)-kiertueelle ja löydä kaikki, mitä tällä teemalla on meille tarjota!
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Kaarle X | |
|---|---|
 Kaarle X. François Gérardin muotokuva vuodelta 1825. | |
| Ranskan kuningas | |
| Valtakausi |
16. syyskuuta 1824 – 2. elokuuta 1830 |
| Kruunajaiset | 29. toukokuuta 1825 |
| Edeltäjä | Ludvig XVIII |
| Seuraaja | Ludvig Filip I |
| Syntynyt |
9. lokakuuta 1757 Versailles, Ranska |
| Kuollut |
6. marraskuuta 1836 (79 vuotta) Görz, Itävalta nyk. Gorizia, Italia |
| Hautapaikka | Nova Gorica, Slovenia |
| Puoliso | Marie-Thérèse de Savoie |
| Lapset | Ludvig XIX |
| Koko nimi | Charles Philippe |
| Suku | Bourbon (kapetingi-dynastia) |
| Isä | dauphin Ludvig |
| Äiti | Maria Josepha von Sachsen |
| Uskonto | roomalaiskatolilaisuus |
| Nimikirjoitus |
.png) |
- Ludvig XIII
- Gaston Orléans
- Henriette-Marie
- Ludvig XIV
- Filip I, Orléansin herttua
- Ludvig, Dauphin
Kaarle X (9. lokakuuta 1757 – 6. marraskuuta 1836) oli Ranskan ja Navarran kuningas vuosina 1824–1830.
Kaarle X oli Ludvig XV:n ja tämän puolalaisen kuningattaren, Maria Leszczyńskan pojanpoika, ja koskaan hallitsemattoman dauphin Ludvigin poika. Hän oli sekä edellisen kuninkaan Ludvig XVIII:n että Napoleonia edeltäneen teloitetun Ludvig XVI:n veli ja Bourbon-suvun vanhemman haaran viimeinen Ranskan kuningas.
Hän oli naimisissa Savoijin Viktor Amadeus III:n ja Espanjan infanta Maria Antonia Fernandan (1729–1785) kolmanneksi vanhimman tyttären Savoijin prinsessa Marie-Thérèsen (1756–1805) kanssa. Hänestä tuli kuningas vuonna 1824 ja hän hallitsi vallankumoukseen vuoteen 1830, jolloin hän erosi mieluummin kuin jatkoi perustuslaillisena monarkkina. Kaarle X:ä seurasi Ludvig Filip I Ranskan viimeisenä kuninkaana.
Nuoruus ja maanpako
Nuorena prinssinä Kaarle X tunnettiin sulavakäytöksisenä ja suosittuna. Hän oli kälynsä Marie Antoinetten hyvä ystävä ja kuului tämän seurapiiriin. Hänen poliittinen aktiivisuutensa alkoi monarkian kriisistä 1786, jolloin hän edusti hovin taantumuksellista siipeä. Hän kannatti aateliston taloudellisten etuoikeuksien poistoa, mutta vastusti kaikkea kirkonmiesten ja aateliston yhteiskunnallisten etuoikeuksien karsimista. Hän uskoi että Ranskan taloutta piti uudistaa, mutta ilman että monarkia hävitetään. Hän vastusti myös kaikkia kolmannen säädyn eli tavallisen kansan edustajien pyrkimyksiä lisätä äänivaltaansa. Tämä sai jopa kuningas Ludvig XVI:n kritisoimaan häntä ja kutsumaan häntä ”kuningasmielisemmäksi kuin kuningas itse”.
Ludvig XVI määräsi Bastiljin valtauksen 14. heinäkuuta 1789 jälkeen Kaarlen jättämään Ranskan, sillä kuningas pelkäsi, että Kaarle murhattaisiin. Toisena syynä oli toive, että Kaarle edustaisi hovia ulkomailla ja säilyttäisi dynastian, jos pahin tapahtuisi. Kaarle siirtyi ensin Saksaan ja sitten Italiaan. Hän pelkäsi että Ludvig tekee kompromissin vallankumouksellisten kanssa ja pettää monarkian. Kaarle otti Charles Alexandre de Calonnen neuvostoonsa, mikä johti välirikkoon tätä inhonneen Marie Antoinetten kanssa. Kaarle tunsi tämän vuoksi syyllisyyttä, kun Marie Antoinette teloitettiin vuonna 1793. Venäjän Katariina Suuri oli Kaarlen tärkein liittolainen: Katariina tuki Kaarlea maanpaossa elävien rojalistien kilpailevaa johtajaa paroni Louis de Breteuilia vastaan. Lopulta Kaarle päätyi Britanniaan, jossa Yrjö III antoi hänen asua kuninkaallisessa Holyroodin palatsissa Edinburghissa. Kaarle ei pitänyt kaupungin ääriprotestanttisesta ilmapiiristä ja vietti aikaansa pääosin palatsin sisäpuolella. Kaarlesta tuli ajan myötä kiihkeä katolinen ja hänen puolisonsa Marie-Thérèse kuoli vuonna 1805.
Kuninkaana
Kaarle asui edelleen Edinburghissa kun Ranskan monarkia palautettiin vuonna 1814 ja valtaistuimelle nousi hänen veljensä Ludvig XVIII:na. Veljesten välit eivät olleet erityisen läheiset, sillä Kaarle piti Ludvig XVIII:ta petollisena ja uskonnottomana. Ludvig XVIII:n hallitsijakaudella Kaarle johti äärirojalistista oppositiota, joka pääsi valtaan Kaarlen pojan, Berryn herttuan murhan jälkeen. Kaarle ei koskaan henkisesti toipunut tästä murhasta. Kaarlesta tuli kuningas 67-vuotiaana vonna 1824, veljensä kuoleman jälkeen. Hänen kruunajaisissaan esitettiin viimeistä kertaa ikivanha Reimsin arkkipiispan suorittama seremonia, jota kumpikaan muista 1800-luvun kuninkaista ei käyttänyt, Kaarlen ohella 1800-luvun Ranskan monarkeista vain Napoleon I kruunattiin.
Kaarlen ja hänen viimeisen pääministerinsä Jules Armand de Polignacin äärikonservatiiviset toimet johtivat lopulta heinäkuun vallankumoukseen 1830, jonka vuoksi Kaarle joutui luopumaan kruunusta. Hän muutti Englantiin ja pyrki siirtämään kruunun pojanpojalleen, Chambordin kreiville. Liberaalit valtiopäivät eivät kuitenkaan hyväksyneet Chambordin kreivin nimittämistä Henrik V:ksi ja lopulta kuninkaaksi nousi Orléansin herttua Ludvig Filip I. Kaarle muutti myöhemmin Prahaan ja kuoli koleraan Goriziassa nykyisessä Italiassa.
Avioliitto ja lapset
Hän avioitui Savoijin Viktor Amadeus III:n ja Espanjana infanta Maria Antonia Fernandan (1729–1785), joka oli Filip V:n ja Elisabet Farnesen tytär, kolmanneksi vanhimman tyttären Savoijin prinsessa Marie-Thérèsen (1756–1805) kanssa. Heille syntyi neljä lasta:
- Louis Antoine, Angoulêmen herttua (6. elokuuta 1775 – 3. kesäkuuta 1844), jota joskus kutsutaan Ludvig XIX:ksi; avioitui serkkunsa Ranskan prinsessa Marie Thérèsen kanssa, ei jälkeläisiä
- Sophie, Mademoiselle d'Artois (5. elokuuta 1776 – 5. joulukuuta 1783), kuoli 5-vuotiaana
- Charles Ferdinand, Berryn herttua (24. tammikuuta 1778 – 13. helmikuuta 1820), avioitui Frans I:n ja Itävallan arkkiherttuatar Maria Clementina (1777–1801) tyttären Molempain Sisiliain prinsessa Maria-Carolinen kanssa, heidän poikansa oli Ranskan kruununtavoittelija Bordeaux’n herttua Henri (1820–1884), joka tunnettiin myöhemmin Chambordin kreivinä
- Marie Thérèse, Mademoiselle d'Angoulême (6. tammikuuta 1783 – 22. kesäkuuta 1783), kuoli alle vuoden ikäisenä
Lähteet
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kaarle X (Ranska) Wikimedia Commonsissa
|
Edeltäjä: Ludvig XVIII |
Ranskan kuningas | Seuraaja: Ludvig Filip |
| ||||||||||||||||||||||||||
