Kamakura

Nykymaailmassa Kamakura:stä on tullut erittäin tärkeä ja laajaa yleisöä kiinnostava aihe. Kamakura on kiinnittänyt monien ihmisten huomion ympäri maailmaa riippumatta siitä, onko se sosiaalinen vaikutus, historiallinen merkitys tai vaikutus jokapäiväiseen elämään. Kamakura on herättänyt laajaa keskustelua eri aloilla sen alkuperästä kehitykseen ja mahdollisiin tulevaisuuden vaikutuksiin. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Kamakura:tä ja sen monia puolia tavoitteenamme tarjota laaja ja kattava yleiskatsaus tästä aiheesta.

Kamakura
(鎌倉市)
Tsurugaoka Hachiman-gūn pyhäkkö
Tsurugaoka Hachiman-gūn pyhäkkö
lippu
lippu
Symboli
Symboli
Kamakuran sijainti Kanagawan prefektuurissa
Kamakuran sijainti Kanagawan prefektuurissa

Kamakura

Koordinaatit: 35°19′09.3″N, 139°32′48.1″E

Valtio Japani
Alue Kantō
Prefektuuri Kanagawa
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 39,67 km²
Väkiluku (2017) 172 352
 – Väestötiheys 4 345 as./km²
Symbolit
 – Kukka Gentiana scabra
 – Puu Kiinanvuoristokirsikka
Aikavyöhyke UTC+9









Kōtoku-inin suuri buddha 1800-luvun lopulla

Kamakura (jap. 鎌倉市, Kamakura-shi) on Japanin kaupunki Honshūn saarella Kantōn alueella Kanagawan prefektuurissa. Se sijaitsee prefektuurin itäosassa Tyynenmeren Sagaminlahden rannikolla Jokohaman ja Tokion eteläpuolella. Kamakurassa on 172 352 asukasta (vuonna 2017) ja sen pinta-ala on 39,67 neliökilometriä.

Kamakura tunnetaan Kamakura-kaudella hallinneen Kamakura-sotilashallinnon hallintopaikkana ja siten yhtenä Japanin entisistä pääkaupungeista. Runsaiden historiallisten nähtävyyksien, suositun uimarannan ja Tokion läheisen sijainnin ansiosta kaupunki on nykyään merkittävä matkailukohde.

Historia

Kamakuran nimi lienee alun perin ainun kieltä ja tarkoittaa ”vuorten takana”. Kaupungin nimen kirjoittamiseen nykyään käytetyt kirjoitusmerkit tarkoittavat ”sirppivarastoa”.

Kamakuran kaupunki perustettiin 600–700-luvuilla. Kaupungista tuli merkittävä vuonna 1192, kun Minamoto no Yoritomo perusti sinne uuden sotilashallintonsa (bakufu). Kamakura pysyi Japanin hallintokeskuksena vuoteen 1333 saakka. Kaupunkiin rakennettiin tänä aikana kymmeniä monumentteja, joista merkittävimpiin kuuluvat Song-dynastian Kiinasta pakenevien munkkien perustavat zentemppelit. Vuonna 1219 valta siirtyi Minamoto-klaanilta Hōjō-klaanille, joka kukistui vuosisadan loppupuolen mongolihyökkäysten jälkeen, ja keisari Go-Daigo anasti vallan takaisin Kiotoon lopulta vuonna 1333. Viimeinen Hōjō-sijaishallitsija ja hänen noin 800 vasalliaan tekivät seppukun keisarin armeijoiden lähestyessä kaupunkia.

Kamakura pysyi shōgunaatin kaatumisen jälkeenkin merkittävänä sotilaskeskuksena, mutta taantui 1400-luvun lopulla. Tämänkin jälkeen kaupungin temppelit houkuttelivat pyhiinvaeltajia. Uuden nousun kaupunki koki 1900-luvulla, kun siitä kehittyi matkailukohde ja Tokion asuinlähiö. Kaupunkioikeudet Japanin nykyisen kuntalaitoksen puitteissa Kamakura sai vuonna 1939.

Liikenne

Kamakuraa palvelevat JR Higashi-Nihonin Tōkaidō-päälinja, Yokosuka-linja ja Negishi-linja, Shōnan-monorailin Enoshima-linja sekä Enoshima-rautateiden Enoshima-linja.

Nähtävyydet

Matkailussa Kamakuraa kutsutaan toisinaan "Itä-Japanin Kiotoksi". Se tunnetaan etenkin lukuisista buddhalaisista temppeleistään ja šintolaisista pyhäköistään. Pyhäköistä tärkein on kaupungin keskustassa sijaitseva Tsurugaoka Hachiman-gū mereltä pyhäkölle saakka johtavan Wakamiya-ōji-kadun pohjoispäässä. Se toimi Minamoto-klaanin suojelijapyhäkkönä vuodesta 1063 lähtien.

Kaupungin pohjoisosassa sijaitsevista temppeleistä tärkeimpiä ovat vuonna 1282 perustettu Engaku-ji, kaupungin zentemppeleistä merkittävin Kenchō-ji, Tōkei-ji, Jōchi-ji ja Ennō-ji. Keskustan itäpuolella ovat muiden muassa Kamakura-gū-pyhäkkö sekä Zuisen-ji- ja Sugimoto-dera-temppelit. Länsipuolen kukkuloilla on esimerkiksi Zeniarai benten -pyhäkkö, joka tunnetaan tavasta pestä rahaa lähdevedessä talousonnen houkuttelemiseksi. Lähempänä merta lounaassa sijaitsevat suosittu Hase-deran temppeli ja kaupungin ehkä tunnetuin nähtävyys: Kōtoku-in suurine buddhapatsaineen (daibutsu). Temppelin Amida-buddhaa esittävä patsas valmistui vuonna 1252 ja se on 11,4 metrin korkuisena Japanin toiseksi suurin buddhapatsas. Ulkoilmassa olevaa patsasta suojasi alun perin rakennus, joka kuitenkin huuhtoutui mereen vuoden 1495 tsunamissa.

Etelässä kaupunki kohtaa Tyynenmeren Sagaminlahden Zaimokuza- ja Yuigahama-uimarantoineen.

Kansainvälinen yhteistyö

Kamakuralla on viisi sisarkaupunkia, joista kolme sijaitsee Japanissa ja kaksi ulkomailla.

Lähteet

  1. a b 平成28年全国都道府県市区町村別面積調 神 奈 川 県 Geospatial Information Authority of Japan. Viitattu 18.5.2017.
  2. a b 鎌倉の人口 平成29年(2017年)4月 1日現在 鎌倉市役所. Viitattu 18.5.2017.
  3. a b c 鎌倉市の紹介 鎌倉市役所. Viitattu 18.5.2017.
  4. a b Louis Frédéric: Japan Encyclopedia, s. 458. Harvard University Press, 2002. ISBN 9780674017535. Teoksen verkkoversio.
  5. a b c Jan Dodd, Simon Richmond: The Rough Guide to Japan, s. 220–224. Rough Guides, 2001. ISBN 9781858286990. Teoksen verkkoversio.
  6. a b Cath Phillips: Time Out Guide Tokyo, s. 274–275. Time Out Guides, 2005. Teoksen verkkoversio.
  7. Chris Rowthorn: Lonely Planet Japan, s. 234–237. Lonely Planet, 2009. Teoksen verkkoversio.
  8. Introduction to Kamakura Kamakura City. Arkistoitu 2.4.2008. Viitattu 27.12.2012.

Aiheesta muualla