Kampela
Nykyään Kampela on aihe, joka on saanut merkitystä eri alueilla. Politiikassa, koulutuksessa, tekniikassa tai ihmisten jokapäiväisessä elämässä Kampela on onnistunut herättämään huomiota ja herättämään keskustelua. Sen vaikutus on ollut läsnä eri aikoina sen syntymisestä nykypäivään ja sillä on ollut keskeinen rooli yhteiskunnassa. Tässä artikkelissa tarkastelemme Kampela:n vaikutusta ja sitä, miten se on muokannut maailmaamme tänään, sekä sen mahdollisuuksia vaikuttaa tulevaisuuteen.
| Kampela | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Neopterygii |
| Lahko: | Kampelakalat Pleuronectiformes |
| Alalahko: | Pleuronectoidei |
| Heimo: | Oikeasilmäkampelat Pleuronectidae |
| Alaheimo: | Pleuronectinae |
| Suku: | Platichthys |
| Laji: | flesus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Platichthys flesus |
|
| Katso myös | |
Kampela eli maariankala (Platichthys flesus) on oikeasilmäkampeloiden (Pleuronectidae) heimoon kuuluva litteä kalalaji, jonka vatsa on useimmiten vasemmalla kyljellä ja selkä (silmät) oikealla kyljellä. Kampela elää meri- ja murtovedessä yleensä mutaisella merenpohjalla enintään noin 50 metrin syvyydessä. Suomessa sitä tavataan eniten Porin ja Porvoon välisellä merialueella, mutta myös Utsjoen Pulmankijärvessä. Itämeressä elää myös kolme muuta kampelalajia: hieta-, puna- ja piikkikampela.
Ulkonäkö ja koko
Kampela kasvaa tavallisesti 50 senttimetrin, enintään 60 senttimetrin mittaiseksi. Suurin julkaistu paino on ollut 2,9 kilogrammaa. Vanhin Suomen rannikolla tavattu kampela oli 16-vuotias ja maan painavin 1,3 kilogramman painoinen.
Elinympäristö ja levinneisyys
Kampeloita voi elää sekä makeassa, murto- että merivedessä. Tyypillisesti ne elävät lähellä pohjaa 1–100 metrin syvyydessä.
Kampeloita tavataan Atlantin itäosassa, Länsi-Euroopasta Vienanmerelle ja Välimerelle sekä Mustallemerelle asti. Kala on kulkeutunut ihmisen mukana, luultavasti painolastivesissä Pohjois-Amerikkaan ja Iraniin.
Suomessa kampelaa tavataan Itämeressä. Lapin Pulmankijärvessä on erillinen esiintymä. Kalat ovat todennäköisesti kulkeutuneet sinne Tenojoen kautta Jäämereltä.
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on luokitellut kampelan elinvoimaiseksi. Suomessa kampela on luokiteltu silmälläpidettäväksi vuodesta 2019 lähtien.
On havaittu, että eteläisellä Itämerellä elää kampela ja vähäsuolaisilla alueilla oma kampelalaji, itämerenkampela. Sen oletetaan lajiutuneen muutaman tuhannen vuoden aikana.
Ravinto ja elintavat
Kampela käyttää ravinnokseen simpukoita ja pohjaeläimiä, muun muassa kilkkejä ja katkoja. Se imee ne torvimaisella suullaan jopa viiden senttimetrin syvyisestä pohjaliejusta. Tavallisesti kampelan suolesta löytyy pelkästään simpukoita, harvemmin kilkkejä ja katkoja. Yleensä kampela ruokailee yöaikaan. Sukukypsyyden kampela saavuttaa toisen ja kolmannen ikävuotensa välillä, koiraat yleensä naaraita aikaisemmin. Ne viettävät pääosan vuodesta lähellä rantaa, usein jokisuissa, mutta aikuiset muuttavat talveksi syvempiin vesiin, missä ne kutevat keväällä. Kuoriutuneet toukkamaiset pikkupoikaset siirtyvät rantaveteen kasvamaan.
Pyydystys ja käyttö
Kampelaa pyydystetään pohjasta verkoilla ja ongilla. Se on eräs sukelluskalastuskilpailujen pääkaloja.
WWF suosittaa välttämään troolaamalla pyydettyä kampelaa ja ostamaan mieluummin suomalaisia vähintään 25 senttimetrin mittaisia yksilöitä (koska näin isot ovat todennäköisesti jo ehtineet lisääntyä) liikakalastuksen välttämiseksi.
Kampelaa voidaan valmistaa ruoaksi muun muassa savustamalla tai uunissa paistamalla.
Lähteet
- Seaslug.org (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet
- ↑ a b c Munroe, T.A.: Platichthys flesus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-1. 2010. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 3.4.2021. (englanniksi)
- ↑ Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 554. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 15.8.2021).
- ↑ a b c d Platichthys flesus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)
- ↑ a b Suomen luonto: Eläimet: Kalat, sammakkoeläimet ja matelijat, s. 222–223. Weilin+Göös, 1998. ISBN 9513563715.
- ↑ a b Kampela 2020. Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusliitto ry. Viitattu 29.1.2020.
- ↑ Kampela – Platichthys flesus sensu lato laji.fi. Viitattu 3.4.2021.
- ↑ Tuomas Aivelo, Justus Mutanen, Kristiina Tarkiainen: ”13. Lajiutuminen”, Symbioosi 1. e-Oppi, 2016.
- ↑ RKTL - Kampela (RKTL - Kampela) Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos.. Arkistoitu 18.10.2008. Viitattu 25.10.2008. Suomi
- ↑ Kampela ja Itämeren kampela 2020. WWF. Arkistoitu 29.1.2020. Viitattu 29.1.2020.
Aiheesta muualla
- Kampelan ravintosisältö
- UniProt: Taxonomy - Platichthys flesus (englanniksi)
- PheroBase: Semiochemicals of Platichthys flesus, the European flounder (englanniksi)