Kapetingit

Tämän päivän artikkelissa puhumme Kapetingit:stä, aiheesta, joka on herättänyt kiinnostuksen miljoonien ihmisten ympäri maailmaa. Alkuperäistään sen vaikutuksiin nyky-yhteiskuntaan asti Kapetingit on ollut tutkimusten, keskustelujen ja kiistojen kohteena, jotka ovat leimanneet sen kehitystä ajan myötä. Vuosisatoja vanhalla historiallaan Kapetingit on edelleen ajankohtainen ja vaikuttaa ajatteluumme, kulttuuriimme ja päätöksiimme. Tämän artikkelin kautta tutkimme Kapetingit:n eri puolia analysoimalla sen merkitystä ja roolia nykymaailmassa. Tule mukaan tälle löytö- ja oppimismatkalle!

Kapetingien vaakuna
Ranskan historia

Kapetingit (ransk. Les Capétiens, virallisesti maison de France) on Euroopan vanhin ja laajin hallitsijasuku. Se on hallinnut Ranskaa vuosina 987–1792 ja 1815–1848 sekä useita muita Euroopan maita.

Kapetingit muodostivat kolmannen ranskalaisen dynastian merovingien ja karolingien jälkeen.

Dynastian yleisesti käytetty (vaikkakin epävirallinen) nimi Les Capetiens tulee sen kantaisäksi katsotulta ensimmäiseltä hallitsijalta Hugo I:ltä, jota kutsuttiin lisänimellä Capet hänen käyttämänsä kaavun mukaan. Jo ennen Hugo Capet’ta oli kaksi suvun jäsentä kuitenkin ollut Ranskaa edeltäneen Länsi-Frankian hallitsijana, Eudes I (hallitsijana 888–898) ja Robert I (hallitsijana 922–923). He hallitsivat kahden karolingihallitsijan välissä. Hugo Capet’n edeltäjiä kutsuttiin Robertien-dynastiaksi.

Vuonna 987 tapahtuneesta Hugo Capet’n valinnasta ja voitelusta frankkien kuninkaaksi kapetingien dynastia hallitsi Ranskaa keskeytyksettä vuoteen 1792 eli Ranskan vallankumoukseen saakka. Kapetingien dynastian kausi Ranskan kuninkaina jaetaan kolmeen jaksoon. Suoraa kapetingien dynastiaa (888–1328) seurasivat Valois-suku (1328–1589) ja Bourbon-suku (1589–1792, 1814, 1815–1830). Lisäksi vuosina 1830–1848 hallinnut Orléans-suku oli osa Bourbon-sukua.

Ranskan lisäksi suvun jäsenet ovat hallinneet valtaistuimia monissa muissa maissa: Latinalaisessa keisarikunnassa, Espanjan, Portugalin, Sisilian, Napolin, Navarran, Unkarin, Puolan, Etrurian ja Molempain Sisiliain kuningaskunnissa, Luxemburgin suurherttuakunnassa, Andorran herrakunnassa (tuleva ruhtinaskunta) sekä Burgundin, Parman ja Luccan herttuakunnista. Espanjassa ja Luxemburgissa suvun jälkeläiset ovat yhä valtaistuimella.

Suvun hallitsijat

Länsi-Frankian ja Ranskan kuninkaat

  1. Eudes 888–898
  2. Robert I 922–923
  3. Hugo Capet 987–996
  4. Robert II 996–1031
  5. Henrik I 1031–1060
  6. Filip I 1060–1108
  7. Ludvig VI 1108–1137
  8. Ludvig VII 1137–1180
  9. Filip II 1180–1223
  10. Ludvig VIII 1223–1226
  11. Ludvig IX 1226–1270
  12. Filip III 1270–1285
  13. Filip IV 1285–1314
  14. Ludvig X 1314–1316
  15. Juhana I 1316
  16. Filip V 1316–1322
  17. Kaarle IV 1322–1328
  18. Filip VI 1328–1350
  19. Juhana II 1350–1364
  20. Kaarle V 1364–1380
  21. Kaarle VI 1380–1422
  22. Kaarle VII 1422–1461
  23. Ludvig XI 1461–1483
  24. Kaarle VIII 1483–1498
  25. Ludvig XII 1498–1515
  26. Frans I 1515–1547
  27. Henrik II 1547–1559
  28. Frans II 1559–1560]
  29. Kaarle IX 1560–1574
  30. Henrik III 1574–1589
  31. Henrik IV 1589–1610
  32. Ludvig XIII 1610–1643
  33. Ludvig XIV 1643–1715
  34. Ludvig XV 1715–1774
  35. Ludvig XVI 1774–1792
  36. Ludvig XVIII 1814–1824
  37. Kaarle X 1824–1830
  38. Ludvig Filip 1830–1848

Espanjan kuninkaat

  1. Filip V 1700–1724
  2. Ludvig I 1724
  3. Filip V 1724–1746
  4. Ferdinand VI 1746–1759
  5. Kaarle III 1759–1788
  6. Kaarle IV 1788–1808
  7. Ferdinand VII 1808, 1813–1833
  8. Isabella II 1833–1868
  9. Alfonso XII 1874–1885
  10. Alfonso XIII 1886–1931
  11. Juan Carlos I 1975–2014
  12. Felipe VI 2014–

Molempain Sisiliain kuninkaat

  1. Ferdinand I 1816–1825
  2. Frans I 1825–1830
  3. Ferdinand II 1830–1859
  4. Frans II 1859–1860

Luxemburgin suurherttuat

  1. Jean 1964–2000
  2. Henri 2000–

Kapetingeihin kuuluneet Sisilian, Napolin, Unkarin ja Puolan hallitsijat on lueteltu artikkelissa Anjou (hallitsijasuku).

Lähteet

  1. a b Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 893. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.