Karolinginen renessanssi
Tämän päivän artikkelissa haluamme sukeltaa Karolinginen renessanssi:n kiehtovaan maailmaan. Puhummepa sitten historiallisen henkilön elämästä, yhteiskunnallisesta ilmiöstä, ajankohtaisesta aiheesta tai mistä tahansa muusta lukijan kiinnostuksen herättävästä aiheesta, tämän artikkelin tavoitteena on syventyä tärkeimpiin ja valaisevimpiin näkökohtiin. Seuraavilla riveillä tutkimme erilaisia Karolinginen renessanssi:een liittyviä näkökohtia sen alkuperästä sen vaikutuksiin nyky-yhteiskunnassa. Tämä on laaja ja monipuolinen aihe, joten huomion kiinnittäminen jokaiseen yksityiskohtaan on välttämätöntä ymmärtääksesi täysin Karolinginen renessanssi:n tärkeyden. Tule mukaan tälle löytömatkalle!
Karolinginen renessanssi tarkoittaa Kaarle Suuren kaudella ja sen jälkeen tapahtunutta kirjallisuuden, taiteiden ja oppineisuuden kukoistuskautta vuoden 800 tienoilla. Ajanjaksoa kutsutaan myös nimellä karolinginen renovaatio, sillä joidenkin mielestä termi renessanssi on harhaanjohtava, koska uudistukset rajoittuivat lähinnä papistoon, ja ajanjaksolla pyrittiin lähinnä elvyttämään klassista taidetta, joka oli kukoistanut Rooman tasavallan aikana.
Karolingisen renessanssin aikana kopioitiin paljon käsikirjoituksia sekä antiikin kirjoja oppikirjoiksi ja kirjastoihin säilytettäväksi. Tämän ansiosta pienaakkoset kehittyivät. Tunnetuin esimerkki karolingisesta käsikirjoituksesta on Kruunajaisevankeliumit, joiden koristelussa käytettiin kultaa ja purppuraa. Hahmojen kuvauksessa on käytetty klassisia asentoja ja kuvaustyylejä. Henkilöt ja esineet kuvattiin ilman syvyysvaikutelmaa, mutta kuvaan pyrittiin silti saamaan dramaattista vaikutelmaa. Kaudelta on säilynyt vain vähän kuvataidetta. Kirkkojen mosaiikkien ja seinämaalausten lisäksi karolingisesta maalaustaiteesta on säilynyt lähes ainoastaan käsikirjoitusten kuvitusta. Ne koristeltiin usein kullalla, norsunluulla ja jalokivillä. Kauden kuvanveisto keskittyi kullasta ja norsunluusta valmistettuihin kirkollisiin esineisiin.
Karolinginen arkkitehtuuri vallitsi 700-luvun lopulla ja 800-luvulla. Tyylin esikuvia olivat antiikki ja Bysantin varhaiskristillinen tyyli. Karolingisen kirkkoarkkitehtuurin pohjalta kehittyi koko länsimainen keskiaikainen kirkonrakentaminen. Sen suosimille pitkäkirkoille oli tyypillistä keskustornit, ristivarret, toisistaan selvästi erottuvat kuoriosat, runkohuoneet sekä poikkilaivat. Lisäksi karolingiseen arkkitehtuuriin kuului kuninkaanlinnojen suunnittelu.
Karolingista renessanssia seurasi ottolaisen taiteen kausi. Karolinginen renessanssi on eri asia kuin myöhempi renessanssiksi kutsuttu aikakausi.
Lähteet
- ↑ a b Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta internetix: HI1 Eurooppalainen ihminen. Viitattu 19.4.2008. (suomeksi)
- ↑ Scott, Martin: Medieval Europe, s. 30. New York: Dorset Press, 1964. ISBN 0-88029-115-X. (englanniksi)
- ↑ a b c Vallius, Antti: Karolinginen/ottolainen taide Taidehistorian aikajana. 22.9.2006. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 10.1.2016. (suomeksi)
- ↑ Arkkitehtuurin sanakirja, s. 118–119. WSOY, 2000. ISBN 951-0-24579-8.
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||