Katynin joukkomurha

_ Nykymaailmassa Katynin joukkomurha:llä on keskeinen rooli yhteiskunnassamme. Sen merkitys kattaa laajan kirjon näkökohtia henkilökohtaisesta alasta ammatilliseen piiriin, mukaan lukien sosiaalinen ja kulttuurinen ala. Katynin joukkomurha:stä on tullut yhä useammin kiinnostuksen ja keskustelun aihe eri piireissä, koska sen vaikutus ulottuu monille elämämme alueille. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Katynin joukkomurha:n vaikutuksia ja merkityksellisyyttä analysoimalla sen eri puolia ja sen yhteyttä niinkin monimuotoisiin näkökohtiin kuin tekniikka, politiikka, talous, psykologia ja kulttuuri. Tämän tutkimuksen avulla pystymme ymmärtämään paremmin Katynin joukkomurha:n merkityksen ja vaikutuksen nykymaailmassamme.

Tämä artikkeli käsittelee Venäjällä 1940 tapahtunutta joukkomurhaa. Hatynin joukkomurhalla on oma artikkelinsa

Katynin joukkohautoja. Saksalaisten ottama kuva vuodelta 1943.
Katynin joukkomurhan muistomerkki.

Katynin joukkomurha (puol. zbrodnia katyńska, Katynin rikos) oli Neuvostoliiton turvallisuuspalvelun NKVD:n toteuttama puolalaisten joukkomurha, joka tapahtui vuonna 1940. Teloitetut olivat sotavangeiksi otettuja Puolan armeijan upseereita, korkeasti koulutettuja ammattilaisia kuten opettajia, lääkäreitä, professoreita, tutkijoita sekä poliiseja ja valtion virkamiehiä.

Puolan pakolaishallitus alkoi tiedustella Neuvostoliiton vangeiksi ottamien upseerien kohtaloa sen jälkeen, kun NL oli syksyllä 1939 hyökännyt Puolaan. Vuonna 1941 Neuvostoliitto ja Puola solmivat yhteistyösopimuksen, jonka mukaan upseereista oli tarkoitus kouluttaa Neuvostoliitossa uuden Puolan upseeriston ydin. Puolalaisupseerit kuitenkin olivat ja säilyivät kadoksissa Neuvostoliitossa, jonne heidät oli siirretty uudelleen koulutettaviksi, kunnes saksalaiset ilmoittivat julkisuuteen löytämistään joukkohaudoista huhtikuussa 1943. Saksan sotamenestyksen heikentyessä natsijohto ryhtyi käyttämään hautoja Neuvostoliiton vastaisessa propagandassa, osoittaakseen länsivalloille NL:n todellisen olemuksen. Haudat oli löydetty jo aikaisemmin vuonna 1942.

Joukkohaudat kaivettiin Katynin kylän metsään. Metsä on yksi kolmesta paikasta, missä puolalaisuhrit ammuttiin ilman oikeudenkäyntiä. Uhrien määräksi arvioidaan 21 857; arvio perustuu Venäjän federaation presidentti Boris Jeltsinin Puolan presidentti Lech Wałęsalle 1990-luvun alussa luovuttamiin asiakirjoihin.

Katynin joukkomurhaa käsiteltiin Nürnbergin oikeudenkäynnissä venäläisen tutkimusaineiston pohjalta, mutta minkäänlaista selvyyttä asiassa ei saatu. Vakavia syytöksiä Neuvostoliittoa vastaan ei ole koskaan pystytty osoittamaan perättömiksi. Joukkomurha vaikeutti Neuvostoliiton suhteita Puolaan ja länteen vuodesta 1943 Neuvostoliiton kaatumiseen asti.

Hautojen löytyminen ja Neuvostoliiton peittely-yritys

13. huhtikuuta 1943 saksalaiset ilmoittivat puolalaisten upseerien joukkohautojen löytymisestä Katynista, Smolenskin läheltä. Heidät oli ilmoituksen mukaan surmattu alkuvuodesta 1940. Tutkimuksesta on sodanaikaisessa saksalaisessa Signal-lehdessä laaja kuvareportaasi. Natsipropaganda esitteli näyttävästi murhapaikan ja kutsui paikalle kansainvälisen patologian lääkärijoukon. Paikalla oli lääkäreitä Belgiasta, Bulgariasta, Tanskasta, Suomesta, Ranskasta, Italiasta, Kroatiasta, Alankomaista, Romaniasta, Ruotsista, Slovakiasta ja Unkarista. Suomea edusti professori Arno Saxén.

Neuvostoliitto syytti joukkomurhasta natsi-Saksaa. Lontoosta käsin toiminut Puolan pakolaishallitus reagoi löytöön voimakkaasti protestoiden ja vaatien Punaisen Ristin suorittamaa puolueetonta tutkimusta asiasta. Neuvostoliitto vastasi katkaisemalla suhteet pakolaishallitukseen pysyvästi.

Puolalaisten upseerien joukkomurha alettiin tuntea nimellä Katynin joukkomurha. Neuvostoliitossa tapausta pyrittiin peittelemään luomalla saksalaisten suorittamasta läheisen Hatynin kylän tuhoamisesta symboli natsien siviiliväestöön kohdistamille julmuuksille nimellä Hatynin joukkomurha. Neuvostoliitto esitteli Hatyniin rakentamaansa muistomerkkiä ulkomaisille vieraille peittääkseen Katynin tapauksen.

Muuta

Eräissä yhteyksissä on esitetty että Katynin teloitukset olivat kosto venäläisten vankien kohtelusta Puolan leireillä Puolan–Neuvosto-Venäjän sodan yhteydessä 1920.

Verityö eli surmaamiset toteutettiin kuulustelun ja henkilötietojen tarkistuksen jälkeen suurelta osin erityisessä äänieristetyssä teloitussellissä. Kuulusteluselliä sanottiin Punaiseksi selliksi ja Lenin-selliksi. Uhreja ammuttiin lähietäisyydeltä päähän, joko niskaan tai ohimoon saksalaisvalmisteisella 7,65 mm Walther-taskuaseella. Venäläisiä pistoolimalleja ei juurikaan käytetty, sillä ne eivät olleet yhtä toimintavarmoja ja ne olivat raskaampia käsitellä. Eräs merkittävimmistä teloittajista oli Vasili Blohin.

Katynin teloituksilla on myös yhteys talvisotaan: Venäjän tiedeakatemian historioitsija Natalia Lebedeva on esittänyt, että teloituksia Katynissa aikaistettiin, koska vankileireille haluttiin saada tilaa mahdollisia suomalaisia ja Baltian maista saatavia sotavankeja varten. Lebedeva oli tärkeässä asemassa Katyniin liittyviä neuvostodokumentteja tutkineessa komissiossa. Muun muassa Ostaškovin leirin johtaja Grigori Korytov mainitsi raportissaan vankileirien tyhjentämistä käsitelleestä NKVD:n kokouksesta, jonka kirjoitti ennen maaliskuun neljättä 1940, että huhun mukaan Ostaškovin vankileiri olisi mahdollisesti tyhjennettävä maaliskuun aikana, jotta sille voitaisiin sijoittaa suomalaisia. Lebedeva uskoo myös, ettei tapauksessa ollut niinkään kyse etnisestä vihasta, vaan Puolaan kuuluneessa nykyisessä Länsi-Ukrainassa ja Valko-Venäjällä bolševikkien luokkavihollisina teloittama hyvin toimeentuleva väki oli puolalaista, kun taas ukrainalaiset ja valkovenäläiset köyhälistöä.

Katynin uhrien omaiset ovat nostaneet Strasbourgissa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa kanteen Venäjää vastaan. Heitä edustaa asianajaja Roman Nowosielski. Venäjällä jutun tutkinnasta luovuttiin 2004, koska sen katsottiin olevan vanhentunut. Puolalaiset puolestaan pitävät juttua rikoksena ihmisyyttä vastaan. Tämän rikostyypin syyteoikeus ei vanhene koskaan.

Puolan presidentti Lech Kaczynski ja kymmeniä Puolan korkeimpia virkamiehiä kuoli lento-onnettomuudessa 10. huhtikuuta 2010 Länsi-Venäjällä, kun puolalainen delegaatio oli matkalla Katynin joukkomurhan 70-vuotismuistojuhlaan.

Marraskuussa 2010 Venäjän duuma antoi julkilausuman, jonka mukaan Stalin antoi henkilökohtaisesti määräyksen Katynin joukkomurhaan. Kommunistipuolue vastusti julkilausumaa ja väitti joukkomurhaa myytiksi. Duuman mukaan julkilausuma voi aloittaa uuden demokraattisiin arvoihin perustuvan suhteen Puolan kanssa. Puolan sejmin puhemies Grzegorz Schetyna kommentoi päätöksen olevan ”askel oikeaan suuntaan ja tärkeä merkki”. Päätös oli osa vuoden 2011 presidentti Dmitri Medvedevin de-stalinisointia, jonka tarkoituksena oli julkistaa Neuvostoliiton aikaisia ihmisoikeusrikkomuksia.

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ a b Thomas Magnusson, Niels Erik Rosenfeldt, Jörgen Weibull: ”Katynin metsä”, Ensimmäinen ja toinen maailmansota, s. 290. Suom. Kirsti ja Arto Ingervo. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-13623-2.
  2. ↑ Ipn.gov.pl (Internet Archive)
  3. ↑ Mikolajczyk, Stanislaw: The Rape of Poland: Pattern of Soviet Aggression. Whittlesey House, 1948.
  4. ↑ A. Luczak-Wild: Vierzig Jahre nach den Morden von Katyn. Neue Zürcher Zeitung, 1980, nro 82.
  5. ↑ Neuvostoliiton nootti Puolan pakolaishallitukselle electronicmuseum.ca. Viitattu 29.5.2007. (englanniksi)
  6. ↑ Juha-Pekka Tikka: Kuolemanleiri odotti suomalaisiakin. Ilta-Sanomat, 30.6.2008, s. 10. Sanoma Oy.
  7. ↑ Sp.rian.ru
  8. ↑ Johnsson, Peter: Stalinin murhat Katynissa. Mansarda, Sauvo, 2014. Alkuteos ruotsiksi, 2010. Suom. Kari Klemelä. ISBN 978-952-5664-15-7. (s. 101–108)
  9. ↑ Katynin teloituksilla yhteys Suomen talvisotaan, Mtv3.fi 8.4.2002, viitattu 15.3.2009
  10. ↑ Anna M. Cienciala, Natalia S. Lebedeva, Wojciech Materski: Katyn: A Crime Without Punishment Yale University Press, 2008. Viitattu 15.3.2009. (englanniksi)
    ”But it is rumored that in March we must basically clear out the camps and prepare to receive the Finns.”
  11. ↑ en.rian.ru
  12. ↑ Katynin uhrien omaiset nostavat kanteen Venäjää vastaan, Yle.fi 22.4.2006, viitattu 29.5.2007
  13. ↑ Venäjä ei nosta syytteitä Katynin verityöstä, Yle.fi 5.8.2004, viitattu 29.5.2007
  14. ↑ Puolan presidentti kuoli lento-onnettomuudessa, Yle.fi 10.4.2010, viitattu 10.4.2010
  15. ↑ Duuma: Stalin antoi määräyksen Katynin surmista Iltalehti.fi. 26.11.2010. Viitattu 27.11.2010.
  16. ↑ a b Russian parliament condemns Stalin for Katyn massacre BBC News. 26.11.2010. Viitattu 27.11.2010. (englanniksi)
  17. ↑ Venäjä alkaa purkaa Stalinin diktatuurin perintöä Yle Uutiset. 27.11.2010. Helsinki: Yleisradio. Viitattu 28.11.2010.

Kirjallisuutta

  • Johnsson, Peter: Stalinin murhat Katynissa: ja niiden historialliset jälkipelit 1940–2014. (Stalins mord i Katyn och dess historiska efterspel 1940–2010, 2010.) Suomentanut Kari Klemelä. Sauvo: Mansarda, 2014. ISBN 978-952-5664-15-7.
  • Best of Signal: Hitler's Wartime Picture Magazine, ISBN: 0861241991, Bison Books 1984
  • Tekstejä Katynistä (Agricola-Suomen historiaverkko, julkaisuja 5.)

Aiheesta muualla

Enciclo
Wikious
Sapientia
Scientia
Boobota
Anandapedia
Sagapedia
Wikithot