Konrad Adenauer

Konrad Adenauer:n nimi resonoi monien mielissä joko sen yhteiskunnallisen vaikutuksen, merkityksen nykymaailmassa tai yksinkertaisesti historiallisen perinnön vuoksi. Konrad Adenauer on ollut keskustelun, tutkimuksen ja ihailun kohteena vuosien ajan, ja sen vaikutus on ylittänyt rajat ja sukupolvet. Tässä artikkelissa tutkimme Konrad Adenauer:n eri puolia sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen, mukaan lukien sen saavutukset, kiistat ja perintö, jonka se on jättänyt yhteiskuntaan. Yksityiskohtaisen analyysin avulla löydämme Konrad Adenauer:n merkityksen ja sen roolin alalla, jolla se toimii. Se tarjoaa kattavan näkökulman, jonka avulla voimme paremmin ymmärtää sen merkitystä nykymaailmassa.

Konrad Adenauer
Adenauer vuonna 1952.
Adenauer vuonna 1952.
Saksan liittokansleri
Presidentti Theodor Heuss
Heinrich Lübke
Varakansleri Franz Blücher
Ludwig Erhard
Seuraaja Ludwig Erhard
Saksan ulkoministeri
Seuraaja Heinrich von Brentano
Saksan kristillisdemokraattisen unionin 1. puheenjohtaja
Seuraaja Ludwig Erhard
Kölnin ylipormestari
Edeltäjä Willi Suth
Seuraaja Willi Suth
Edeltäjä Max Wallraf
Seuraaja Günter Riesen
Henkilötiedot
Syntynyt5. tammikuuta 1876
Köln, Preussi, Saksa
Kuollut19. huhtikuuta 1967 (91 vuotta)
Bad Honnef, Länsi-Saksa
Ammatti lakimies
Puoliso Emma Weyer ( 1904;  1916)
Auguste Zinsser ( 1919;  1948)
Tiedot
Puolue Keskustapuolue (1906–1945)
CDU (1950–1967)
Uskonto katolilainen
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Konrad Hermann Joseph Adenauer (5. tammikuuta 1876 Köln, Preussi, Saksa19. huhtikuuta 1967 Bad Honnef, Länsi-Saksa) oli merkittävä saksalainen valtiomies. Hän oli Saksan liittotasavallan ensimmäinen liittokansleri (1949–1963), ja hän oli myös ulkoministerinä (1951–1955) liittoutuneiden sallittua viran perustamisen.

Lapsuus ja nuoruus

Adenauer vuonna 1896.

Adenauer syntyi ja vietti lapsuutensa Kölnissä. Hän opiskeli lakia ja kansantaloutta Freiburgin, Münchenin ja Bonnin yliopistoissa ja valmistui isänsä tavoin juristiksi.

Poliittinen ura

Adenauer valittiin 1906 Kölnin kaupungin avustavaksi pormestariksi (saks. Beigeordneter). Hän oli vuodesta 1906 aktiivinen katolisessa Zentrum-puolueessa, joka oli tuolloin katolisen Reininmaan merkittävin puolue. Adenauer oli Kölnin ylipormestari 1917–1933 ja Preussin valtioneuvoston presidentti vuosina 1920–1933. Valtioneuvosto (saks. Staatsrat) oli valtiollinen perustuslakielin, jossa olivat edustettuina Preussin provinssit ja muut sen alaisuuteen kuuluvat alueet. Ollessaan Kölnin ylipormestarina Adenauer harrasti myös keksintöjen tekemistä. Hän kehitti ensimmäisen maailmansodan pula-aikana kölniläisen pettuleivän, ”Kölner Brot”, ja hankki keksinnölleen myös patentin. Adenauerin merkitys Preussin ja Saksan politiikassa 1920-luvulla oli huomattava. Hän kieltäytyi valtakunnankanslerin virasta vuonna 1926 ja jäi mieluummin Kölnin ylipormestariksi.

Adolf Hitler oli jo noussut valtaan, kun Adenauer määräsi keväällä 1933 hakaristiliput poistettaviksi Kölnistä Reinin yli meneviltä silloilta. Maaliskuussa 1933 kansallissosialistit erottivat Adenauerin ylipormestarin virasta ja kielsivät häntä oleskelemasta Kölnin hallintopiirin alueella. Vuonna 1934 oli Adenauer lyhyen aikaa pidätettynä niin sanotun Röhm-puhdistuksen yhteydessä. Valtaosan Hitlerin valtakaudesta Adenauer eli politiikasta syrjässä kotonaan Rhöndorfissa ja vietti aikansa lähinnä ruusuja kasvattaen. Hitleriä vastaan 20. heinäkuuta 1944 kohdistuneen epäonnistuneen attentaattiyrityksen jälkimainingeissa Adenauer pidätettiin, koska hänellä epäiltiin olleen yhteyksiä attentaatin suorittaneisiin oppositiopiireihin. Adenauer vapautettiin marraskuussa 1944.

Toisen maailmansodan jälkeen

Keväällä 1945 yhdysvaltalaiset miehitysjoukot määräsivät Adenauerin Kölnin ylipormestariksi. Tässä virassa hän oli syksyyn 1945, jolloin brittiläiset miehitysjoukot (Köln kuului brittiläiseen miehitysvyöhykkeeseen) erottivat Adenauerin erimielisyyksien vuoksi.

Adenauer valittiin tammikuussa 1946 CDU:n puheenjohtajaksi brittiläisellä miehitysvyöhykkeellä. Vuonna 1948 hänet valittiin Saksan uutta peruslakia valmistelevan parlamentaarisen neuvoston (saks. Parlamentarischer Rat) puheenjohtajaksi. Vuonna 1949 hän oli SPD:n Kurt Schumacherin vastaehdokkaana liittokansleriksi. Hänet valittiin niukimmalla mahdollisella enemmistöllä: hänen oma äänensä ratkaisi. Vuonna 1950 hänet valittiin CDU:n puheenjohtajaksi liittotasolla.

Talousreformisti

Adenauerin kanslerikauden alkuajan tärkeimpiä tavoitteita oli Saksan jälleenrakentaminen. Adenauerin talouspolitiikan peruspilari oli Saksan liittotasavallan ehdoton suuntautuminen läntiseen maailmaan Yhdysvaltojen johdolla sekä pyrkimys eurooppalaiseen integroitumiseen demokratian pohjalta. Varsinkin suhteet Ranskaan olivat Adenauerille erityisen tärkeät.

Saksan yhdistyminen ja avoimet rajakysymykset (Saksan itäalueet Oder–Neisse-linjan itäpuolella) pystyttiin Adenauerin mukaan ratkaisemaan ainoastaan yleiseurooppalaisen integraatiokehityksen puitteissa. Adenauerin visio oli taloudellisesti niin vahva läntinen Eurooppa, että sillä olisi Neuvostoliiton vaikutusvallan alaisille valtioille pitkällä aikavälillä vastustamaton vetovoima. Länsi-Euroopan tuli toisaalta olla sotilaallisesti niin vahva, ettei Neuvostoliitto uskaltaisi hyökätä länteen. Adenauerin visio oli eurooppalaisen armeijan luominen. Tämän hankkeen kariuduttua muun muassa Ranskan valtiopäivien vastustukseen Adenauer ajoi aktiivisesti ja menestyksekkäästi Saksan liittotasavallan sotilaallista varustautumista 1950-luvun alkupuolella erittäin voimakasta, puoluerajat ylittävää oppositiota vastaan.

Suhde Itä-Saksaan

Jyrkkänä kommunismin vastustajana tunnetun Adenauerin kanslerikauden idänpolitiikan peruspilari oli niin sanottu Hallsteinin oppi. Opin mukaan ainoastaan Saksan liittotasavallalla oli oikeus edustaa Saksaa. Saksan demokraattista tasavaltaa eli Itä-Saksaa ei tunnustettu Adenauerin aikana edes valtioksi. Hallsteinin opin pohjalta suhteet Itä-Euroopan maihin sekä moniin niin sanotun kolmannen maailman maihin pysyivät ongelmallisina koko Adenauerin kanslerikauden. Vain Neuvostoliittoon solmittiin 1955 diplomaattisuhteet. Hallsteinin opista huolimatta Adenauer itse ei uskonut Oder–Neisse-linjan itäpuolella olevien alueitten palauttamiseen. Reininmaalaisena katolilaisena hän lisäksi vierasti myös muuta itäistä Saksaa, sillä se oli hänelle vanhaa Preussia, joka oli alistanut Reininmaata Wienin kongressista vuoteen 1945.

Liittokansleri

Adenauer pyrki parantamaan suhteet myös juutalaisiin. Vuonna 1952 solmittiin Saksan liittotasavallan ja Israelin välinen valtiosopimus, jonka perusteella Saksan liittotasavalta maksoi Israelin valtiolle korvauksia vuosina 1933–1945 tehdystä kansanmurhasta.

Adenauer kävi ensimmäisellä vierailullaan Berliinissä 16. huhtikuuta 1950. Hänet valittiin liittokansleriksi toistamiseen 9. lokakuuta 1953.

Nato-sopimuksen allekirjoittamistilaisuus Pariisissa vuonna 1954.

1950-luvun alusta lähtien Adenauerin kauden Saksan liittotasavaltaa leimasi Saksan talousihmeeksi sanottu valtava talouskasvu ja elintason nousu. Saksan talouden menestyksen arkkitehtina voidaan pitää talousministeri Ludwig Erhardia. Sisäpoliittisia ongelmia olivat ennen kaikkea suhteet Itä-Saksaan ja Neuvostoliittoon, Hitlerin valtakauden aikaisten organisaatioiden jäsenten integroituminen yhteiskuntaan sekä jälleenvarustautuminen. Liittotasavallan länsisuuntautuminen huipentui vuonna 1955 siihen, että länsivallat tunnustivat Saksan liittotasavallan suvereniteetin, tosin rajoituksin, sekä Natoon liittymiseen. Samalla kuitenkin pyrittiin ”Geneven hengessä” parantamaan ja kehittämään suhteita Neuvostoliittoon. Vuonna 1957 solmittiin niin sanotut Rooman sopimukset, jotka olivat eurooppalaisen integraatiokehityksen perusta.

Kun yleispoliittinen ilmapiiri oli hyvä, Adenauer ja CDU saivat vuoden 1957 vaaleissa ehdottoman enemmistön.

Vuonna 1961 Adenauer valittiin Berliinin muurin rakentamisen jälkimainingeissa liittokansleriksi neljännen kerran. CDU oli menettänyt ehdottoman enemmistön, ja Adenauer joutui hyväksymään yhteistyön vapaiden demokraattien FDP kanssa. Niin sanotun Der Spiegel -skandaalin yhteydessä Adenauer joutui kasvavan kritiikin kohteeksi, koska hän – ilman minkäänlaisia todisteita – syytti kyseisen aikakauslehden julkaisijaa Rudolf Augsteinia maanpetturuudesta. Nykyisen käsityksen mukaan Adenauerin varsin patriarkkinen hallitustyyli ei enää vastannut ajan henkeä. Myös Hallsteinin oppi alkoi jo tuolloin – Neuvostoliiton menestyksellisen ulkopolitiikan johdosta – olla haitaksi. Adenauerin suosio alkoi laskea. Vapaiden demokraattien ministereiden jätettyä liittohallituksen väliaikaisesti Adenauer joutui hallituskriisin lopettamiseksi lupautumaan eroamaan vuoden 1963 aikana.

Vuonna 1959 Ranskan presidentiksi valitun Charles de Gaullen kanssa Adenauerilla oli erittäin tiiviit suhteet, vaikka hän vieroksui tämän kansallismielisyyttä. Ranskan kanssa solmittiin ystävyyssopimus, Élysée-sopimus, vuonna 1963.

Vanhuus ja kuolema

Adenauer erosi liittokanslerin virastaan lokakuussa 1963 ja kristillisdemokraattisen puolueen puheenjohtajan virasta 21. joulukuuta 1965. Hän vietti elämänsä viimeiset vuodet – jälleen ruusuja kasvattaen – Rhöndorfissa Bonnin lähellä. Adenauer kuoli 19. huhtikuuta 1967.

Jälkiarvioita ja merkitys

Adenauer Time-lehden kansikuvassa, 1954.

Jälkikäteen arvioiden Adenauerin valtakauden voidaan katsoa olleen Saksan liittotasavallan ja eurooppalaisen integroitumisen kannalta ainutlaatuisen tärkeä. Adenauer loi patriarkaalisella hallitustavallaan saksalaisiin sodan jälkeen uutta uskoa tulevaisuuteen. Nykyvalossa Adenauerin kautta voidaan arvostella sen suhteen, että Hitlerin kautta ei työstetty henkisesti. Siinä lienee yksi syy 1960-luvun lopulla Saksassa tapahtuneeseen opiskelijoiden radikalisoitumiseen.

Perustellusta kritiikistä huolimatta Adenauerin merkitystä Saksan sodanjälkeisessä historiassa ei voida kiistää. Hän nauttii edelleen saksalaisten keskuudessa suurta arvostusta.

Vuonna 2003 Adenauer valittiin Saksan television äänestyksessä kaikkien aikojen suurimmaksi saksalaiseksi.

Lähteet

  1. a b c d BBC - History - Konrad Adenauer BBC. Viitattu 22.4.2023. (englanniksi)
  2. a b Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.): Maailmanpolitiikan kasvot, s. 8. Helsinki: Weilin & Göös, 1963.
  3. Simonen, Salama: Mitä Missä Milloin 1951, s. 18. Helsinki: Otava, 1950.
  4. Harjulehto, Seppo (toim.): Mitä Missä Milloin 1955, s. 14. Helsinki: Otava, 1954.
  5. Käki, Matti & Kojo, Pauli & Räty, Ritva: Mitä Missä Milloin 1967. Kansalaisen vuosikirja, s. 22. Otava, 1966.
  6. Kroeger, Alix: Adenauer voted Germany's greatest BBC News. 29.11.2003. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Saksan liittotasavallan kristillis-demokraattisen puolueen logo Edeltäjä:
Ei ollut
Saksan liittotasavallan kristillisdemokraattisen puolueen puheenjohtaja
19501966
Seuraaja:
Ludwig Erhard