Konservatorio
Tämä artikkeli käsittelee Konservatorio:tä, aihetta, joka on tullut erittäin tärkeäksi viime aikoina. Konservatorio on kiinnittänyt asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion vaikutuksensa ja merkityksensä vuoksi yhteiskunnan eri osa-alueilla. Kautta historian Konservatorio on ollut tutkimuksen ja keskustelun aiheena, mikä on synnyttänyt erilaisia tulkintoja ja lähestymistapoja tähän aiheeseen. Tässä mielessä on tärkeää analysoida Konservatorio:tä useista näkökulmista, jotta voidaan ymmärtää sen laajuus ja vaikutus eri alueilla. Siksi tämä artikkeli esitetään, jonka tarkoituksena on tarjota kattava ja päivitetty näkemys Konservatorio:stä ja tarjota olennaista tietoa lukijalle, joka on kiinnostunut syventymään tähän kiehtovaan aiheeseen.
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Konservatorio on nimitys, jota käytetään eriasteisista oppilaitoksista, jotka keskittyvät päätoimisesti musiikin opetukseen. Suomessa konservatoriot ovat musiikkioppilaitoksia, joissa voi suorittaa ammatillisen toisen asteen tutkintoja musiikin alalta. Ne antavat myös ammattitutkintoon johtamatonta musiikin perusopetusta.
Historia
Nimitys konservatorio tulee Italiassa sijainneista orpolastenkodeista käytetystä italiankielisestä nimityksestä Conservatorio. Orpolastenkodeissa annettiin lapsille muun toiminnan lisäksi musiikkiopetusta. Erityisesti Napolin ja Venetsian orpokotien antama musiikkikoulutus tuli tunnetuksi maailmalla ja toimi esimerkkinä myöhemmille musiikillisille oppilaitoksille, jotka ottivat käyttöön konservatorio-nimityksen. Konservatorioiden historiassa kehitystä tapahtui Ranskan vallankumouksen ajoilla. Uusien sivistysihanteiden mukaan kaikilla tuli olla mahdollisuus opiskella musiikkia ilmaiseksi. Varhaisimpia musiikkioppilaitoksiksi perustettuja konservatorioita perustettiin Pariisiin (1795), Prahaan (1811), Wieniin (1817), Lontooseen (1822), Brysseliin (1832) ja Leipzigiin (1843). Konservatoriojärjestelmän synty poiki myös suuren määrän yleistajuisia metodeja musiikin opiskeluun.
Ennen kuin Suomessa oli mahdollista saada korkeatasoista musiikinopetusta, lähtivät suomalaiset opiskelijat ulkomaisiin konservatorioihin opintojen perään. Näistä tärkeimpinä mainittakoon Leipzigin, Pariisin ja Pietarin konservatoriot.
Suomalaiset konservatoriot
Suomessa on 15 konservatoriota: Helsingissä, Joensuussa, Jyväskylän ammattiopiston musiikkiala (entinen Suomalainen konservatorio) Jyväskylässä, Kainuun ammattiopisto Kajaanissa, Kymen konservatorio Kotkassa, Tampereella, Pietarsaaressa, Kuopiossa, Turussa, Oulussa, Helsingin Pop & Jazz Konservatorio, Palmgren-konservatorio Porissa, Lahden konservatorio (ent. Päijät-Hämeen konservatorio) Lahdessa, Keski-Pohjanmaan konservatorio Kokkolassa, Pop & Jazz konservatorio Lappia Torniossa.
Suomen 15 konservatoriosta kaksi toimii Helsingissä, muut eri puolilla Suomea. Turun konservatorio on kaksikielinen. Pietarsaaressa opetus annetaan ruotsin kielellä. Muissa konservatorioissa koulutus annetaan suomen kielellä. Konservatoriot antavat opetusta klassisessa musiikissa, kansanmusiikissa, pop- ja jazzmusiikissa sekä musiikkiteknologiassa, mutta kaikista ei löydy jokaista vaihtoehtoa. Ammattikoulutuksen lisäksi konservatoriot ovat alueensa suuria musiikin perusopetuksen järjestäjiä.
Tampereella ja Turussa voi suorittaa tanssialan perustutkinnon. Lisäksi tanssin perusopetusta annetaan Kuopion konservatoriossa, Tampereen konservatoriossa ja Jyväskylän ammattiopistossa.
Lähteet
- ↑ a b c Kuha, Jukka: Suomen musiikkioppilaitoshistoriaa (PDF) helda.helsinki.fi. 2017. Helsinki. Viitattu 2.11.2020.
- ↑ a b Laki ammatillisista oppilaitoksista (487/1987) Finlex. Viitattu 2.11.2020.
- ↑ History of the School Praha: The Prague Conservatory. Viitattu 16.11.2017. (englanniksi)
Katso myös
| ||||||||||||||
