Kreeta

Kreeta (kreik. Κρήτη, Kríti) on Kreikan saari, joka sijaitsee itäisellä Välimerellä Egeanmeren etelälaidalla. Se on koko Kreikan suurin ja Välimeren viidenneksi suurin saari. Kreeta on itä–länsisuunnassa noin 250 kilometrin pituinen, pohjois-eteläsuunnassa 12–60 kilometrin levyinen, ja sen pinta-ala on 8 303 neliökilometriä. Saaren asukasluku oli vuoden 2011 väestönlaskennassa 622 913. Hallinnollisesti Kreeta muodostaa oman alueensa eli periferiansa, Kreetan alueen, johon kuuluu myös pienempiä lähisaaria. Kreetan pääkaupunki ja suurin kaupunki on Iraklion, ja sen muut suurimmat kaupungit ovat Chaniá, Réthymno, Ágios Nikólaos, Ierápetra ja Siteía. Saarella vallitsee leuto välimerenilmasto.

Kreetalla noin vuosina 2600–1400 eaa. kukoistanut minolainen kulttuuri oli sekä Kreikan että koko Euroopan ensimmäinen merkittävä korkeakulttuuri. Minolaiskauden jälkeen saarta hallitsivat mykeneläiset ja doorilaiset. Sittemmin Kreeta oli osa Rooman valtakuntaa, Bysanttia, Venetsiaa ja Osmanien valtakuntaa, ennen kuin se 1900-luvun alussa tuli osaksi Kreikkaa. Vuosisatojen ajan saari tunnettiin italiankielisellä nimellä Candia. Antiikin roomalaiset kutsuivat saarta latinaksi nimellä Creta ja turkiksi saari on Girit tai Kirid.

Nykyisin saari on suosittu matkailukohde, jonka nähtävyyksiä ovat esimerkiksi Knossoksen ja Faistoksen minolaiskaupunkien rauniot, Samarián rotko sekä venetsialainen Chanián vanhakaupunki sekä satama.

Maantiede

Kreeta on Kreikan suurin saari ja koko Välimeren viidenneksi suurin saari Sisilian, Sardinian, Korsikan ja Kyproksen jälkeen. Pinta-alaa Kreetan saarella on 8 261 km² ja koko alueella 8 335 km². Saari on noin 250 kilometriä pitkä ja enimmillään noin 60 kilometriä leveä. Kapeimmassa kohdassaan itäisen Ierápetran kaupungin kohdalla se on vain 12 kilometrin levyinen. Kreeta on 35. leveyspiirin suuntainen ja sijaitsee joiltain osin Afrikan pohjoisimpia rannikkoja etelämpänä. Kreetan saaresta etelään sijaitseva ja Kreetan alueeseen kuuluva Gávdoksen saari on Euroopan eteläisin paikka. Kreetan pisin joki on 45 kilometriä pitkä Geropótamos. Se virtaa Messarán tasangon halki ja laskee saaren etelärannikolla Välimereen kuuluvaan Libyanmereen. Kreetan suurin järvi on Potamoín tekojärvi (16 km²) ja ainoa luonnonjärvi Kournás, joka sijaitsee 48 kilometriä Chanián kaupungista itään. Vesistöjen vähyys johtuu saaren maaperästä: se on karstimaata, johon sadevesi imeytyy nopeasti.

Kreetalla on neljä suurikokoista vuoristoa, ja ainoastaan neljäsosa saaren pinta-alasta sijaitsee alle sadan metrin korkeudella merenpinnasta. Yli 500 metrin korkeudessa sijaitsee 30 prosenttia pinta-alasta. Saaren länsiosassa kohoavat Lefká Óri -vuoret (”Valkoiset vuoret”). Virtaava vesi on kovertanut uomiaan jyrkkärinteisten ja korkeiden vuorten kalkkikiveen. Näin ovat muodostuneet muun muassa Euroopan syvimpiin ja pisimpiin kuuluva rotko, 17 kilometriä pitkä Samarián rotko, sekä Ímproksen rotko. Lefká Órin korkein huippu on 2 453 metriä korkea Páchnes. Saaren korkein huippu on 2 456 metriä korkea Ídavuori Psiloreítis-vuorilla (myös Idavuoret). Psiloreítis-vuoria kutsutaan toisinaan nimellä ”Kreetan katto”. Kreetan itäosassa sijaitsee Lasíthi-vuoristo, johon kuuluvat muun muassa 2 148 metriä korkea Díkti ja 2 141 metriä korkea Aféntis Christós. Neljäs vuoristo on myös itäosassa sijaitseva Thryptí- eli Siteíavuoret. Tämän vuoriston korkein vuori on 1 476 metriä korkea Aféntis Kavoúsi.

Vuoristojen lomassa sijaitsee myös tasankoja, joista suurikokoisimmat ovat Omalós ja Askýfou Lefká Óri -vuoristossa, Lasíthi Lasíthi-vuoristossa sekä Nída Psiloreítis-vuoristossa. Laaksojen maaperä on hedelmällistä vuorilta ajan kuluessa valuneen maan ansiosta. Lisäksi vuorenhuiput suojaavat näitä tasankoja.

Saaren pääkaupunki on Iraklion, joka sijaitsee pohjoisrannikolla suunnilleen keskellä saarta. Kaupunki on myös Iraklionin alueyksikön pääkaupunki. Muita suuria kaupunkeja ovat Chanián alueyksikön pääkaupunki Chaniá, Réthymnon alueyksikön pääkaupunki Réthymno ja Lasíthin alueyksikön pääkaupunki Ágios Nikólaos. Lasíthissa sijaitsevat myös Ierápetran ja Siteían kaupungit.

Uimarannat

Kreetan rannikolla on sadoittain eri kokoisia uimarantoja. Pohjoisrannikolla on suurempia rantoja, kuten Málian, Réthymnon ja Ágios Nikólaoksen rannat. Etelärannikon rannat ovat pohjoisrannikkoa pienempiä ja sijaitsevat pääasiassa lahtien pohjukoissa. Niistä mainitsemisen arvoisia ovat esimerkiksi Plakiáksen ja Mátalan rannat. Monet saaren rannoista sijaitsevat sen syrjäisissä osissa, joihin johtavat vain mutkaiset ja kapeat tiet. Kreetan koilliskulmalla sijaitseva Vái on yksi saaren suosituimmista rannoista, sillä siellä kasvavat Euroopan ainoat kotoperäiset palmut.

Geologia

Kreetan saari sijaitsee Egeanmeren altaan eteläreunalla noin 300 kilometrin päässä Afrikasta. Kreeta kuuluu geologisesti Turkista Dodekanesian saariston ja Peloponnesoksen niemimaan kautta Manner-Kreikkaan ulottuvaan saariketjuun.

Afrikan litosfäärilaatta työntyy Kreetan kohdalla Egeanmeren laatan alle, mistä ovat syntyneet Kreetan korkeat vuoret. Kreetan alueella on myös maanjäristyksiä, mutta tavallisesti ne tapahtuvat merellä eivätkä siten aiheuta vahinkoa. Suurempia maanjäristyksiä sattuu muutaman vuoden välein, mutta nekään eivät ole juuri saaneet tuhoa aikaan.

Kreetan vuoret muodostuivat tertiäärikaudella, ja ne koostuvat pääasiassa triaskaudelta peräisin olevasta liuskekivestä, kiteisestä kalkkikivestä ja kalliosta. Tasangot ovat puolestaan enimmäkseen hiekkaa, kipsiä, savea ja kalkkikiveä, ja ne ovat iältään vuoria nuorempia.

Ilmasto

Kreetalla vallitsee välimerenilmasto. Tosin kuuma ja kuiva kesä kestää saarella sen sijainnin vuoksi huomattavasti pitempään kuin muualla Kreikassa. Kreetan itä- ja länsiosissa lämpötilat ovat samanlaiset. Pohjoisrannikolla on hieman viileämpää kuin etelässä. Esimerkiksi uimakausi pohjoisessa kestää tavallisesti huhtikuusta syys–lokakuulle. Etelässä voi uida puolestaan huhtikuusta loka–marraskuulle saakka.

Kevät alkaa saarella maaliskuussa, kun sateet loppuvat ja pölyä kuljettavat etelätuulet alkavat. Huhti–toukokuun aikana luonnonkukat alkavat kukkia ja pölyinen etelätuuli loppuu. Kreetan kesä alkaa kesäkuussa, jolloin lämpötila alkaa kohota. Kesä-, heinä- ja elokuu ovat kuumimmat kuukaudet ja tuolloin ilmankosteus on alhainen. Kreetan luonto on syksyn tullessa ruskea, pölyinen ja kuollut. Syyskuussa alkavat sadekuurot, jotka yltyvät lokakuussa. Myös Välimeri muuttuu aallokkoisemmaksi, ja liikenneyhteydet Manner-Kreikkaan saattavat jopa katketa joksikin aikaa. Talvella Kreetalla on sadekausi ja pohjoisrannikolla toisinaan myrskyjä. Toisinaan talvella etelätuuli saattaa tuoda saarelle lämmintä ilmaa, sillä pohjoistuulet eivät silloin puhalla. Tällaisia päiviä kutsutaan nimellä alkyonídes iméres, ”halkyonien päivät”. Vuoristoissa sataa jopa lunta, ja sen tulo saartaa kokonaisia kyliä viikkokausiksi. Korkeimmilla huipuilla lumi saattaa viipyä lokakuusta kesäkuun alkuun. Etelärannikolla sijaitsevassa Ierápetran kaupungissa on koko Kreetan leudoin ilmasto. Siellä sataa vähiten ja on eniten aurinkotunteja koko Kreikassa.

Tuulet

Kreeta on tuulinen saari, sillä siellä ei ole juurikaan puustoa tai ympäröivää saaristoa suojaamassa tuulilta. Tuulet voimistuvat vielä entisestään saarella, kun ne ensin nousevat vuorten yli ja sitten laskevat alas rotkoihin ja laaksoihin. Kesäaikaan pohjoisesta puhaltaa meltemi-tuuli. Se viilentää ilmaa pohjoisrannikolla, mutta etelärannikolle päästyään haittaa elämää. Meltemi alkaa puhaltaa puolen päivän aikoihin ja yltyy iltapäivällä, mutta laantuu yöksi. Meltemi voi kestää monta päivää. Kreetalla puhaltava etelätuuli on nimeltään nótos. Se kuljettaa mukanaan Saharasta hiekkaa ja pölyä. Mukana saattaa tulla myös heikkoa sadetta.

Idästä puhaltavat tuulet ovat Kreetalla harvinaisia, mutta lännestä tuulee toisinaan.

Kreetan ilmastotilastoa tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) 15 15 16 20 23 27 29 29 27 24 20 16 ka. 21,8 Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) 9 9 10 12 15 19 22 22 20 17 14 11 ka. 15 Sademäärä (mm) 59,8 48 46,2 21,5 8,2 1,1 0,4 1 6,1 26,5 55,9 72,6 Σ 347,3 L ä m p ö t i l a 15 9 15 9 16 10 20 12 23 15 27 19 29 22 29 22 27 20 24 17 20 14 16 11 S a d a n t a 59,8 48 46,2 21,5 8,2 1,1 0,4 1 6,1 26,5 55,9 72,6 Lähde: Kreta, GRC MSN Wetter. Microsoft / Foreca. Arkistoitu 7.9.2010. Viitattu 20.7.2009. (saksaksi)

Luonto

Kasvisto

Afrikan läheisyyden sekä ilmastollisen ja geologisen monimuotoisuutensa vuoksi Kreetalla on monipuolinen kasvisto. Biologiselta monimuotoisuudeltaan saari on Euroopan unionin rikkaimpia alueita. Kreetan kasvit selviytyvät maavartensa, juurakkonsa, siemeniensä tai sipulinsa ansiosta kuivasta kaudesta. Saarella tavataan yli 1 500 kasvilajia. Lajeista 130 on kotoperäisiä, ja valtaosin ne ovat vuoristojen kasveja. Toisen lähteen mukaan kasvilajeja on noin 2 100, joista kotoperäisiä on noin 300. Lajien kirjo ulottuu pakkasenkestävistä kasveista helteeseen sopeutuneisiin kasveihin ja aavikon kasveista suokasveihin.

Frýgana on Kreetan tyypillisimpiä maisematyyppejä. Se on kivistä, garigueta muistuttavaa pensaikkoa. Tällä alueella laiduntavat lampaat ja vuohet. Muun muassa timjamia, oreganoa, rosmariinia ja salviaa kasvaa frýgana-tyypin pensaiden alla. Frýganalla tavataan myös muun muassa iiristä, keisarinpikarililjaa, hyasinttia ja eri kämmekkälajeja. Yhteensä Kreetalla tavataan kymmentä eri kämmekkälajia. Varjoisissa rotkoissa viihtyvät esimerkiksi kämmekät, neilikat, syklaamit ja orvokit. Saaren rannikoilla kasvaa esimerkiksi merisipulia, kirjokohokkia ja hietamerinarsissia. Maaliskuusta kesäkuuhun kukkivat niityillä unikot, pellava, tulppaanit, liljat ja krysanteemit.

Muun Kreikan tavoin Kreetaltakin puuttuvat lähes täysin luonnonmetsät. Aikoinaan saarta peittivät sypressi- ja setrimetsät, mutta ne alkoivat huveta minolaisten alkaessa käyttää puita laivanrakennukseen. Puita kaadettiin myös palatsien pylväiksi. Venetsialaiset ja turkkilaiset hakkasivat lisää metsiä talojen ja laivojen rakennusta varten. Metsää myös tuhottiin vihollisen toiminnan estämiseksi. Joitain pieniä luonnonmetsäsaarekkeita on säilynyt syrjäseuduilla. Vuosittain saaren harvoja metsiä tuhoutuu metsäpaloissa.

Eläimistö

Pleistoseeni- ja holoseeniaikoina Kreetalla eli paljon eläimiä. Hirviä oli tavallisesta vuohen kokoiseen ja norsuja kolmea eri kokoa. Saarella eli myös jättikokoisia jyrsijöitä, pitkäjalkaisia pöllöjä ja kääpiökokoisia virtahepoja.

Kreetan nykyiset nisäkkäät rajoittuvat pääasiassa aasiin, lampaaseen ja vuoheen. Harvinaisia nisäkäslajeja ovat lisäksi okahiiri ja kreetalainen villivuohi, Capra aegagrus creticus, jota kreetalaiset nimittävät kri-kriksi. Erittäin harvinaista kri-kritä on vaikea tavata, koska se elää vaikeakulkuisessa Lefká Óri -vuoristossa ja laiduntaa ainoastaan yöaikaan. Lefká Órin lisäksi kri-kritä elää muutamilla pienillä asumattomilla pohjoisrannikon saarilla kuten Díalla ja Ágioi Theódoroilla. Minolaisen kulttuurin taiteessa kri-kri oli suosittu aihe. Laji kuitenkin metsästettiin miltei sukupuuttoon.

Etelärannikon Mátalan sekä pohjoisrannikon Réthymnon ja Chanián ympäristön rannoilla pesii merikilpikonnia. Kreetalla elää myös gekkoja, sammakoita, ihmiselle vaarattomia käärmeitä sekä kameleontteja. Kreeta on yksi Euroopan harvoista paikoista, joissa tavataan kameleontteja.

Saarella on rikas linnusto. Maaliskuusta toukokuuhun Afrikasta tulevat muuttolinnut lepäävät Kreetalla, jonka jälkeen ne jatkavat matkaansa kohti pohjoista Eurooppaa. Linnut palaavat jälleen syksyllä Afrikkaan. Kreetan vuoristoissa elävät esimerkiksi rautiainen, alppivaris, pikkupensaskerttu ja sinirastas. Kallionrinteillä pesivät esimerkiksi hanhikorppikotka, partakorppikotka ja muuttohaukka. Vuorten alarinteillä tapaa kuhankeittäjää sekä rannikoilla vuorisirkkua, kerttuja, harmaalokkia ja jopa välimerenhaukkaa.

Kreetan useilla pienillä kosteikkoalueilla tapaa muuttolintuaikaan esimerkiksi suohaukkoja, tyllejä, avosettejä ja harmaahaikaroita.

Historia

Pääartikkeli: Kreetan historia

Kivikausi

Kreetan ensimmäiset asukkaat saapuivat noin vuosien 9000–6000 eaa. aikana mahdollisesti Afrikasta tai Vähästä-Aasiasta. Tulijat toivat mukanaan saarelle kivikauden kulttuurin. He asuivat luolissa ja osasivat valmistaa yksinkertaisia astioita ja työkaluja. Kreetan asukkaat olivat paimentolaisia ja perustivat laitumia ja maatiloja etelärannikon Messarán tasangolle. Vähitellen he alkoivat valmistaa savesta edistyneempiä tavaroita, rakentaa kyliä sekä viljellä maata. Aluksi asumuksia oli ainoastaan saaren itä- ja keskiosissa, mutta vuosisatojen kuluessa ne levisivät kaikkialle saarelle.

Pronssikausi – Minolaisen kulttuurin nousu ja tuho

Pääartikkeli: Minolainen kulttuuri

Pronssikaudella vuosina 3000–2500 eaa. saarelle saapui Vähästä-Aasiasta uusia maahanmuuttajia. Samoihin aikoihin Kreetalla aloitettiin kutominen, kuparin tuotanto sekä viinin- ja oliivinviljely. Myös edistyneempiä menetelmiä valmistaa keramiikkaa otettiin käyttöön. Vähitellen muodostui kukoistavia kyliä ja kaupunkeja, ja kehitys johti minolaisen kulttuurin syntymiseen. Vuosien 3000 ja 1900 eaa. välistä aikaa kutsutaan nimellä ”esipalatsiaika”. Toisen lähteen mukaan esipalatsiaika sijoittuu vuosille 2800–2000 eaa. Minolaisyhteisöstä tuli seuraavan vuosisadan kuluessa läntisen Välimeren hallitsija, osittain ehkä siksi, että Kreeta sijaitsee lännen ja idän risteyskohdassa. Kreetalle rakennettiin suuria palatseja, joiden ympärille yhteiskunta oli luultavasti keskittynyt. Näin saarelle oli muodostunut Euroopan alueen ensimmäinen merkittävä korkeakulttuuri.

Vuosia 1900–1700 eaa. nimitetään puolestaan ”ensimmäiseksi palatsiajaksi”. Tänä aikana minolaisyhteisöön syntyi jäykkä hierarkia ja luokkajako orjineen. Knossoksen, Faistoksen ja Málian palatseja pidetään orjien rakentamina. Palatsien ympäristöön kasvoi suuria kaupunkeja Kreetan vaurauden ja turvallisen sijainnin vuoksi. Knossos oli kuninkaan pääpaikka, josta hän hallitsi Kreetaa. Tähän aikaan minolaiset alkoivat haudata kuolleita sarkofageihin ja suurikokoisiin saviastioihin. Vuorille rakennettiin pyhäkköjä, sillä uskonto oli minolaisille tärkeää.

Ensimmäisellä palatsiajalla Kreeta alkoi hallita Euroopan, Aasian ja Afrikan välistä kauppaa Välimerellä. Kreetalaiset perustivatkin kauppasiirtokuntia Ródokselle, Náxokselle, Mýkonokselle, Santorínille (Akrotíri), Kastelórizolle ja Kyprokselle sekä Pohjois-Afrikkaan ja Lähi-itään. Kreetan vienti koostui viinistä, oliiviöljystä, puusta ja hunajasta. Vastaavasti kauppasiirtokunnista tuotiin Kreetalle norsunluuta, kultaa, hopeaa, kuparia ja jalokiviä. Minolaistaiteilijat valmistivat vientituotteita kuparista ja pronssista. Toisen lähteen mukaan kauppasiirtokuntia perustettiin vasta uudella palatsiajalla. Noin vuonna 1700 eaa. tai toisen lähteen mukaan noin vuonna 1730 eaa. maanjäristys koetteli Kreetaa, minkä seurauksena minolaiskaupungit ja -palatsit tuhoutuivat.

Vuosia 1700–1450 eaa. kutsutaan ”uudeksi palatsiajaksi”. Tänä aikana minolaiset rakensivat tuhoutuneet palatsinsa uudelleen suurempina. Uusissa palatseissa oli muun muassa tehokas viemärijärjestelmä, suuret portaikot, pylvässaleja, verstaita käsityöläisille sekä sisäpihoja. Palatsien ulkopuolille valmistui teattereita. Minolaiset rakensivat myös tuhoutuneet kaupungit uudelleen, ja kaupankäynti alkoi jälleen kukoistaa.

Minolaisilla oli liittolaisia muun muassa Kykladien saaristossa. Pelkoa hyökkäyksistä ei luultavasti ollut, sillä palatsien raunioista ei ole löydetty mitään puolustusjärjestelmiin viittaavaa. Tämän perusteella voidaan arvella minolaisten olleen meren herroja ja luottaneen pohjoisempana sijaitsevien Kykladien kauppakumppaneiden tukeen. Kreeta saattoi luottaa vahvaan, Ateenaakin vahvempaan, laivastoonsa, sillä linnoituksia ei rakennettu. Ateena sen sijaan maksoi veroa Kreetalle, mahdollisesti kupariharkkoina.

Palatsit saivat olla rauhassa 250 vuotta, minkä jälkeen ne tuhoutuivat toistaiseksi tuntemattomasta syystä. Erään teorian mukaan Manner-Kreikan mykeneläinen kulttuuri tuhosi minolaisen kulttuurin. Tätä teoriaa tukee se, että uuden palatsiajan lopulla saarella otettiin käyttöön lineaari-B-kirjoitus, minkä perusteella on päätelty mykeneläisten hallinneen minolaisia mahdollisesti jo tuolloin. Aiemmin uskottiin, että minolaisen kulttuurin tuhoutumiseen olisi vaikuttanut noin 120 kilometrin päässä Kreetalta pohjoiseen sijaitsevan Santorínin saaren tulivuorenpurkaus, joka ajoitettiin aiemmin noin vuoteen 1500 eaa., ja joka olisi aiheuttanut suuria tuhoja Kreetalla asti ja helpottanut mykeneläisvaltausta. Nykyisin tulivuorenpurkaus ajoitetaan kuitenkin jo noin vuosiin 1627–1600 eaa., jolloin se on aiheuttanut Kreetalla korkeintaan suhteellisen pieniä vaurioita.

Vuosia 1450–1100 eaa. kutsutaan ”jälkipalatsiajaksi”. Tänä aikana mykeneläiset ottivat täyden vallan saarella ja johtivat sitä jälleenrakennetusta Knossoksesta käsin. Knossoksen lisäksi Tylissos, Agía Triáda ja Gourniá jälleenrakennettiin, mutta paljon kaupunkeja jäi täysin raunioiksi. Mykeneläisten aikana monet rannikon asukkaat muuttivat sisämaahan. Toisaalta rannikkokaupunki Kydonia, jonka paikalla sijaitsee nykyisin Chanián kaupunki, kukoisti tähän aikaan. Vastaavasti Manner-Kreikasta muutti Kreetalle uusia asukkaita. Myös minolainen taide oli yhä voimissaan.

Antiikin aika

Pääartikkeli: Antiikin Kreeta

Noin vuonna 1200–1100 eaa. doorilaiset saapuivat Kreetalle, jonka jälkeen jälleen monet kreetalaiset muuttivat vuoristoon, jossa he jatkoivat minolaisten tapojen noudattamista. Osa muutti jopa Palestiinaan saakka. Minolaisten kielen tiedetään säilyneen eteokreettinä noin 400-luvulle eaa. saakka. Doorilaiset toivat saarelle rautakauden korvattuaan pronssin raudalla.

Antiikin aikana Kreetalla sijaitsi useita keskenään sotivia poliksia eli kaupunkivaltioita, joista merkittävimpiin kuuluvat muun muassa Knossos, Kydonia, Gortyn ja Lyktos. Hellenistisellä kaudella vuosina 330–69 eaa. Kreetan väestö alkoi kasvaa ja sen myötä eroosio edetä, sillä metsiä tuhottiin. Saari oli myös merirosvojen tukikohta, mistä Rooman valtakunta ei pitänyt vaan valtasi kolmen vuoden yrittämisen jälkeen 70–60-luvulla eaa. koko Kreetan. Saaresta tehtiin osa Kyrenaikan provinssia ja Gortynista sen pääkaupunki. Kreetan lisäksi provinssiin kuului alueita Pohjois-Afrikan rannikolta, nykyisen Libyan alueelta. Roomalaiset rakensivat saarelle esimerkiksi kastelu- ja keskuslämmitysjärjestelmiä sekä teitä.

Apostoli Paavali saapui Kreetalle vuonna 59 jaa. tuoden mukanaan kristinuskon ja Tituksen, josta tuli Kreetan ensimmäinen piispa. Tituksella oli kuitenkin vaikeuksia käännyttää pakanallisia kreetalaisia, ja lopulta hän kuolikin marttyyrina. Vähitellen kristinusko kuitenkin pääsi vallalle saarella ja kehittyi edelleen ortodoksisuudeksi. Myöhemmin Tituksesta tehtiin Kreetan suojeluspyhä.

Bysanttilaiskaudelta venetsialaiskaudelle

Rooman valtakunta hajosi vuonna 395 Länsi-Roomaksi ja Itä-Roomaksi eli Bysantiksi. Kreetasta tuli tällöin osa Bysanttia. Bysanttilaisella kaudella saarelle rakennettiin noin 70 kirkkoa.

Arabialainen merirosvojoukko Abu Hafs Omarin johdolla valtasi Kreetan vuonna 824. Merirosvot kehittivät saaresta orjamarkkina-alueen, merirosvojen tukikohdan sekä tuhosivat kirkkoja. Kreetalaiset kuitenkin onnistuivat säilyttämään ortodoksisen uskonsa. Bysantti yritti vallata takaisin Kreetan useaan otteeseen. Vuosina 911 ja 949 tehdyt takaisinvaltausyritykset epäonnistuivat. Merirosvot perustivat nykyisen Iraklionin kaupungin paikalle Rab-el-Khandakin, johon bysanttilainen sotapäällikkö Nikeforos Fokas joukkoineen rantautui vuonna 961 ja voitti merirosvot. Näin Kreeta kuului jälleen Bysantille. Takaisinvalloituksen jälkeen Nikeforos tuotti saarelle Manner-Kreikasta ja Konstantinopolista väkeä. Hiljalleen hyvinvointi palautui saarelle.

Vuonna 1204 Kreeta myytiin tuhannella hopeamarkalla Venetsialle neljännen ristiretken seurauksena. Genovalaiset kuitenkin ehtivät asettua Kreetalle ensin, ja vasta viiden vuoden kuluttua venetsialaiset saivat saaren haltuunsa. Kreetasta tuli Venetsian ensimmäinen merentakainen siirtokunta, ja myöhemmin se oli Venetsian kauppaimperiumin tärkeimpiä osia. Välimeren yli kuljetettiin viiniä, suolaa ja puuta, mutta kaupan tuotto päätyi rikkaille venetsialaisille. Kreetalaiset kapinoivat venetsialaisia vastaan, minkä vuoksi kaupungit jouduttiin linnoittamaan. Ajan kuluessa kreetalaiset osallistuivat jo yhdessä venetsialaisten kanssa saaren hallintaan. Lisäksi venetsialaiset viljelivät maata ja hakkasivat saaren metsiä. Venetsialaiskaudella roomalaiskatolisuudesta tehtiin virallinen uskonto, mutta ortodoksinen usko piti kansan keskuudessa pintansa.

Osmanien valtakunnan osasta osaksi Kreikkaa

Osmanit olivat 1400-luvulta alkaen ajaneet venetsialaisia pois Vähästä-Aasiasta ensin Egeanmeren saarille ja sen jälkeen pois niiltäkin. Pian osmanit aikoivat karkottaa venetsialaiset myös Kreetalta. Ensin Siteía ja Chaniá joutuivat 1530-luvulla muslimimerirosvohyökkäyksen kohteeksi. Venetsialaiset vastasivat tähän vahvistamalla linnoituksia, mutta vuonna 1645 osmanit saivat Réthymnon ja Chanián haltuunsa. Vuoteen 1648 mennessä koko Kreeta Candiaa (nyk. Iraklion) lukuun ottamatta oli osmanien hallussa. Osmanit olivat aloittaneet 12 000 asukkaan Candian piirityksen vuonna 1647. Piiritys kesti 21 vuotta, jona aikana paljon candialaisia menehtyi ruttoon. Vuonna 1669 Candiakin joutui osmaneille. Valtauksessa kuoli 118 000 osmania ja 30 000 venetsialaista.

Osmanit riistivät kreetalaisia raskain veroin. He käännyttivät kreetalaisia islamiin lupaamalla muun muassa, että kääntyneet saisivat pitää omaisuutensa ja nauttia alhaisemmista veroista. Ne jotka pysyttäytyivät kristinuskossa, pakenivat vuoristoihin. Osmanit muuttivat kirkkoja moskeijoiksi ja korjauttivat saaren linnoituksia. Osmanien kaudella Kreetan talous ja kulttuuri taantuivat. Vuoristoihin muuttaneet kapinoivat useasti osmaneita vastaan. Ensimmäinen suurempi kapina järjestettiin vuonna 1770 etelärannikon Sfakiássa laivanvarustaja Daskalogiánniksen johdolla. Daskalogiánniksen oli tarkoitus saada apua venäläisiltä, joiden oli tarkoitus harhauttaa osmaneita toisaalla. Osmanit kukistivat kapinan, ja Daskalogiánnis tapettiin.

Kreikka itsenäistyi osmanien valtakunnasta vuonna 1821, mutta Kreeta pysyi edelleen osana valtakuntaa. Seuraava suurempi kapina järjestettiin ja kukistettiin etelärannikolla, Fragkokástellossa vuonna 1828. Vuonna 1866 2 000 ihmistä teki itsemurhan Arkádin luostarissa räjäyttämällä itsensä ruutivaraston mukana. Kapinaliike painosti Ateenaa tulemaan apuun. Vuoden 1866 kapinan johtomiehet alkoivat vaatia énosista eli liittoa Kreikan kanssa. Kreikkalaiset ympäri maailmaa alkoivat kerätä rahaa aseita varten, ja saarelle alkoi saapua vapaaehtoisjoukkoja. Kreetalaiset jäivät kuitenkin yksin, sillä suurvallat painostivat Kreikan luopumaan kreetalaiskapinallisten tukemisesta.

Vuonna 1898 17 brittiläistä sotilasta kuoli Iraklionissa, minkä jälkeen suurvallat alkoivat vaatia osmanien poistumista Kreetalta. Kreetalle myönnettiin itsehallinto vuonna 1898, ja Kreetan autonominen valtio syntyi. Kreetalaisten toivoma liitto Kreikan kanssa toteutui Elefthérios Venizéloksen johdolla vuonna 1913.

Toisesta maailmansodasta nykyaikaan

Toisen maailmansodan aikana Kreikan hallitus ja armeija liittolaisjoukkoineen pakenivat Kreetalle, sillä Adolf Hitlerin johtama Saksa oli miehittänyt Manner-Kreikan. Saksalaiset laskuvarjosotilaat saapuivat Kreetalle 20. toukokuuta 1941 ja aloittivat Kreetan taistelun. Kreetalaiset joutuivat yhdessä brittien, uusiseelantilaisten ja australialaisten kanssa lopulta perääntymään Kreetan etelärannikolle. Kreetan taistelu päättyi 1. kesäkuuta, mutta saksalaiset miehittivät Kreetaa kevääseen 1945 saakka.

Kreetalaisia pakeni vuoristoihin, ja monia evakuoitiin lisäksi Egyptiin. Saarelle jääneet kreetalaiset auttoivat liittoutuneita pakenemaan ja vastustivat kiivaasti saksalaismiehitystä. Saksalaiset rankaisivat kreetalaisia sissitoiminnastaan muun muassa tuhoamalla kokonaisia kyliä ja tappamalla 25 kreikkalaista jokaista tapettua saksalaista kohden. Ensimmäinen ja yksi tunnetuimmista saksalaisten siviiliväestöä vastaan kohdistamista kostoista oli Kontomárin verilöyly 2. kesäkuuta 1941. Saksalaiset suistivat saaren talouden sekasortoon.

Kreeta on nykyisin Kreikan vauraimpia alueita, koska saari vältti Manner-Kreikassa käydyn sisällissodan ja jälleenrakentaminen voitiin Kreetalla aloittaa aikaisemmin. Miltei kaikki saaren asukkaat saivat 1950-luvulle saakka elantonsa maataloudesta. Matkailu alkoi voimakkaasti kasvaa 1960- ja 1970-luvuilta lähtien. Työpaikkoja maataloudesta on siirtynyt matkailualalle, ja saaren kokonaistyöttömyys on vähentynyt.

Kreetan yliopisto perustettiin 1970-luvulla, ja sen toimipaikkoina ovat Réthymno ja Iraklion. Teknillinen yliopisto Chaniáan perustettiin samaan aikaan. Yliopistojen ansiosta saaren asukkaat eivät nykyisin enää lähde ulkomaille opiskelemaan, mikä oli aikaisemmin yleistä. Yliopistoihin saapuu opiskelijoita jopa Kreikan pohjoisosista.

Kreetan infrastruktuurin kehittäminen edistyi, kun Kreikka vuonna 1981 liittyi Euroopan unioniin ja saarelle alkoi tulla teknologiaa ja rahaa. Esimerkiksi uusia teitä on rakennettu, jotta kreetalaiset tuotteet saataisiin markkinoille nopeammin. Myös maatalouden tarvitsemat kastelujärjestelmät ovat Euroopan unionin ansiosta kehittyneet. Talvisin saarella tuotetaan Keski-Euroopan markkinoille esimerkiksi salaatteja, meloneja, kukkia, tomaatteja, mansikoita ja kurkkuja. Viime vuosien aikana kreetalaiset ovat alkaneet Italiaan myynnin sijasta pullottaa ja markkinoida oliiviöljyjään itse. Kreikka myönsi vuonna 1953 Yhdysvalloille luvan rakentaa tukikohtia maahan, ja niitä rakennettiin myös Kreetalle, samoin kuin rakennettiin Naton tukikohtia, joista nykyisin on jäljellä enää yksi, Soúdanlahdella.

Kreeta mytologiassa

Antiikin kreikkalaisten ylijumala Zeus kasvoi Díktin luolassa Kreetalla piilossa isältään titaani Kronokselta, jolla oli tapana syödä lapsensa. Tämän ansiosta saarella on merkittävä asema kreikkalaisessa mytologiassa.

Zeusta tuli taisteltuaan kymmenen vuotta titaaneja vastaan Olympos-vuorelta hallitseva kuningas. Sittemmin Zeus kantoi prinsessa Europen härän muodossa Kreetalle. He rantautuivat Mátalassa ja jatkoivat sieltä Gortyniin, jossa Zeus makasi Europen vuorilta hakemansa plataanin juurella. Plataanista tuli ikivihreä ja kuolematon, ja kerrotaan, että se kasvaisi edelleen Gortynissa. Europe synnytti Zeukselle Rhadamanthyksen, Sarpedonin ja Minoksen. Joidenkin mukaan Zeus olisi myös haudattu Kreetalle, kun taas toiset puhuvat hänen olevan kuolematon. Väitettyjä hautapaikkoja ovat esimerkiksi Zoun luola Zonianássa Réthymnon alueyksikössä ja Gioúchtas-vuori Iraklionin läheisyydessä. Gioúchtas-vuoren profiilin sanotaan muistuttavan makaavan Zeuksen sivuprofiilia.

Kreetan kuningas Asterios nai Europen. Asterios oli adoptoinut Europen ja Zeuksen kolme poikaa. Kun Asterios kuoli, taistelivat Sarpedon ja Minos kruunusta. Minos halusi todistaa jumaluutensa ja pyysi meren jumala Poseidonilta valkoista aalloista ilmestyvää härkää, jonka hän uhraisi. Härkä oli kuitenkin niin kaunis, ettei Minos uhrannutkaan sitä, vaan piilotti sen oman laumansa sekaan. Tästä Poseidon ei pitänyt, ja hän sai Pasifaen, Minoksen vaimon, rakastumaan härkään. Kuningatar Pasifae ja härkä yhtyivät, jonka jälkeen syntyi häränpäinen ihminen, Minotauros. Kuningas Minoksen käskystä Daidalos rakensi labyrintin, tarun mukaan Knossokseen, johon Minotauros vangittiin.

Samoihin aikoihin Minos voitti erään Ateenan kanssa käydyn sodan, minkä seurauksena Ateenan täytyi määräajoin lähettää Kreetalle seitsemän nuorta naista ja seitsemän nuorta miestä, jotka Minotaurus sitten söi. Lopulta Ateenan tuleva kuningas Theseus saapui itse Kreetalle. Kuninkaan tytär Ariadne rakastui Theseukseen. Theseus lähti labyrinttiin tappamaan Minotaurosta mukanaan Ariadnelta saamansa lanka. Daidalos oli kehottanut antamaan langan Theseukselle. Theseuksen onnistui tappaa Minotauros, jonka jälkeen hän lankaa seuraten selvitti tiensä ulos labyrintista ja pari karkasi.

Petoksen havaittuaan Minos vangitsi Daidaloksen ja tämän pojan Ikaroksen labyrinttiin. Vankien onnistui karata labyrintista rakentamalla vahasta ja höyhenistä siivet. Ikaroksen lento päättyi mereen ja kuolemaan, sillä hän oli lentänyt liian lähellä aurinkoa ja vaha siivistä oli päässyt sulamaan. Daidaloksen puolestaan onnistui lentää Sisiliaan saakka. Minos joutui lopulta Manalaan, kun oli etsimässä Daidalosta.

Hallinto ja politiikka

Kreeta kuuluu hallinnollisesti Kreetan alueeseen, joka on yksi Kreikan 13 alueesta. Ylemmällä tasolla Kreeta muodostaa puolestaan Kreetan hajautetun hallinnon alueen, joka on yksi Kreikan seitsemästä hajautetun hallinnon alueesta. Kreetan alue on jaettu edelleen neljään alueyksikköön, Chanián, Réthymnon, Iraklionin ja Lasíthin alueyksiköihin. Ennen vuoden 2011 aluehallintouudistusta Kreeta oli alueyksiköiden sijaan jaettu neljään samannimiseen prefektuuriin. Alueyksiköt jakautuvat edelleen kuntiin, joita on yhteensä 24. Niistä väkiluvultaan suurin on 173 450 asukkaan (vuoden 2011 väestölaskennan mukaan) Iraklion ja pienin 150 asukkaan Gávdos. Kreetalla on 15 edustajaa Kreikan 300-paikkaisessa parlamentissa.

Kreetan asukkaat suhtautuvat ulkopuoliseen vallankäyttöön katkerasti, sillä Kreetan historia on täynnä itsenäisyystaisteluita. Tavallisesti Kreetan johtajat on nimitetty virkoihinsa Ateenassa, mutta vuonna 1994 koko Kreikassa suoritettiin paikallinen itsehallintouudistus, jonka seurauksena valtaa hajautettiin. Uudet paikallishallinnon edustajat saivat nyt vähitellen ottaa esimerkiksi talouspolitiikkaa, kouluja, sairaaloita ja teitä vastuulleen. Kreikan keskushallinnon tehtäviin puolestaan kuuluvat edelleen ulkopolitiikka, puolustus sekä järjestykseen ja lakiin liittyvät asiat. Kreeta hyötyy Euroopan unionista, sillä monia hankkeita rahoitetaan EU:n rahastoista.

Poliittisesti Kreeta on vasemmiston vahvaa kannatusaluetta. Erityisesti Chanián ja Iraklionin seuduilla vasemmistolaisten valtapuolueiden tuki on perinteisesti ollut valtakunnallista keskiarvoa vahvempaa, eikä oikeistolainen puolue ole voittanut näissä vaaleja kertaakaan sitten 1970-luvun. Vastaavasti Kreikan kommunistisen puolueen menestys Kreetalla on jäänyt valtakunnallista kannatusta heikommaksi. Sosialidemokraattinen Pasok oli pitkään Kreetan suosituin puolue voittaen kaikki vaalit vuodesta 1981 lähtien. Vielä vuoden 2009 parlamenttivaaleissa puolue sai yli 50 % saaren äänistä. Talouskriisin jälkeen Kreetasta on tullut vasemmistolaisen Syrizan kannatusaluetta ja puolue on ollut saaren suurin kaikissa vaaleissa 2012 parlamenttivaaleista lähtien. Vuoden 2015 kansanäänestyksessä EU:n tukipaketin ehdoista kreetalaisista selkeä enemmistö (yli 65 %) äänesti pääministeri Aléxis Tsíprasin kehotuksen mukaisesti tukipaketin ehtoja vastaan. Vuoden 2019 parlamenttivaaleissa muualla Kreikassa vaalitappion kärsinyt Syriza säilytti asemansa saaren suosituimpana puolueena.

Talous

Yleistä

Kreetalla ei juurikaan ole teollisuutta tai luonnonvaroja. Teollisuus on pääasiassa posliinin ja keramiikan valmistamista, maataloustuotteiden jatkojalostamista tai rakentamiseen jotenkin liittyvää. Kaivannaisista kalkkia, ligniittiä ja kipsiä kaivetaan saarella. Alkutuotanto työllistää 37,9 prosenttia kreetalaisista, jalostus 12,3 % ja palvelut 49,8 %. Saaren tärkein elinkeino on matkailu, joka on ollut sille eduksi erityisesti talouskriisin myötä. Vaikka Kreeta kärsi matkailijoiden vähentymisestä Euroopan taantuman aikana 2008–2010, matkailun nopea elpyminen mahdollisti Kreetalle manner-Kreikkaa paremman aseman Kreikan velkakriisin puhjettua. Matkailijoiden määrä saavutti taantumaa edeltävän tason jo vuonna 2013 ja kasvu on sen jälkeen ollut tasaista. Kreetan työttömyysprosentti on perinteisesti ollut Kreikan keskiarvioa alhaisempaa, nykyisin noin 10,1 %, kun valtakunnallinen keskiarvo on 18,1 %. Sesongit kuitenkin vaikuttavat huomattavasti työllisyyteen ja saarella on paljon kausityöntekijöitä. Sesonkien aikana saarelle saapuu ulkomailta, kuten Balkanilta, myös laitonta työvoimaa.

Maatalous

Maanviljely työllistää valtaosan kreetalaisista, mutta myös kotieläinten, kuten sikojen, vuohien, lampaiden ja siipikarjan hoito on merkittävää. Saaren pinta-alasta miltei puolet oli 2000-luvun alussa lampaiden ja vuohien laidunnuksessa. Huomattavia elinkeinoja ovat lisäksi oliivin-, hedelmän- ja viininviljely. Kreetalla on noin 35 miljoonaa oliivipuuta ja viisi miljoonaa appelsiinipuuta. Saarella kasvatetaan lisäksi esimerkiksi johanneksenleipäpuuta, mantelia, aprikoosia, viikunaa, sitrushedelmiä ja granaattiomenaa. Alankomaalainen Paul Kuipers toi 1960-luvulla saarelle muovista tehtyjä kasvihuoneita, joiden ansiosta saarelaiset voivat viljellä kurkkua, tomaattia ja vesimelonia huomattavasti enemmän. Nykyisin saarella viljellään kasvihuoneiden ansiosta myös ananasta, avokadoa ja banaania. Talviaikaan Kreetalta kuljetetaan pääkaupunki Ateenan markkinoille tavaraa.

Matkailu

Matkailu on yksi saaren tärkeimmistä elinkeinoista. Ensimmäiset matkailijat saarelle saapuivat jo 1900-luvun alkuvuosina . He olivat kiinnostuneita ainoastaan minolaisten perinnöstä. Suuri määrä hotelleja rakennettiin 1960-luvulla parhaimpien uimarantojen läheisyyteen saaren pohjoisrannikolle, lähelle satamia ja lentoasemia. Näin alkoi massaturismi saarella. Huono suunnittelu on sen jälkeen haitannut turistirakentamista. Kreetalle saapui 2000-luvun alussa noin kaksi miljoonaa ja vuosikymmenen lopulla kolme miljoonaa matkailijaa vuodessa. Pääasiassa matkailijat tulevat valmismatkoilla. Suurin matkailijaryhmä 2000-luvun alussa Kreetalla oli saksalaiset, joita saapui noin 600 000. Toiseksi eniten, 250 000, saapui brittejä, kolmanneksi eniten, 380 000, skandinaaveja ja neljänneksi eniten, 145 000, alankomaalaisia.

Kreetan harrastusmahdollisuuksia ovat esimerkiksi snorklaus, lainelautailu, nousuvarjolento, vesihiihto, purjehdus ja kajakointi. Kreetalla on myös lukuisia vaellusreittejä, kuten Espanjan Tarifasta alkava Euroopan kauko­vaellus­reitti 4, joka kulkee saaren poikki lännestä itään. Saarella on myös golfkenttiä.

Liikenne

Kreetan päätie on saaren pohjoisrannikkoa Kíssamoksesta Siteíaan kulkeva EO90-kansallistie eli ”Kreetan kansallistie”. Sen osuus Kíssamoksesta Chaniáan on Ruotsin Malmöstä alkavaa Eurooppatietä 65, ja osuus Chaniásta Iraklionin ja Ágios Nikólaoksen kautta Siteíaan puolestaan Eurooppatietä 75, joka saa alkunsa Pohjois-Norjan Vuoreijasta. Tie on moottoritietä A90 Iraklionin seudulla sekä Chanián ja Réthymnon ohittaessaan.

Kreetan KTEL-linja-autojen reittiverkko on melko tiheä, ja linja-autot poikkeavat jokaisessa reitin varren kaupungissa ja kylässä. Esimerkiksi Iraklionissa on kolme linja-autoasemaa sekä Chaniássa, Réthymnossa ja Ágios Nikólaoksessa kussakin yksi.

Kreikan saaristossa liikennöi lukematon määrä erilaisia laivayhtiöitä. Manner-Kreikan Pireuksesta, Ateenan kupeesta, kestää lautalla matka Chaniáan kymmenen tuntia, Réthymnoon 11–12 tuntia, Iraklioniin 7–11 tuntia, Ágios Nikólaokseen 12 tuntia ja Siteíaan 15 tuntia. Iraklionista lähtee lauttoja Pireuksen lisäksi ainakin Thessalonikiin, Santorínille, Náxokselle, Mýkonokselle, Párokselle, Kárpathokselle ja Ródokselle. Myös Ágios Nikólaoksesta pääsee Pireuksen lisäksi esimerkiksi Siteíaan, Ródokselle ja Kárpathokselle. Siteían satamasta kulkee lauttoja Pireuksen lisäksi esimerkiksi Ágios Nikólaokseen, Kárpathokselle ja Ródokselle. Lisäksi monista muistakin satamista liikennöidään lautoilla lähikaupunkeihin. Esimerkiksi etelärannikolla kulkee yhteysaluksia reiteillä Palaióchora–Gávdos, Palaióchora–Agía Rouméli–Sfakiá, Sfakiá–Gávdos ja Palaióchora–Elafonísi.

Kreetalla on kaksi kansainvälistä lentoasemaa, Chanián kansainvälinen lentoasema ja Iraklionin kansainvälinen lentoasema, joille molemmille on lentoja Ateenasta. Lisäksi Siteíassa on pienempi kunnallinen Siteían lentoasema. Ateenan lisäksi Iraklionista on lentoja Santorínille, Ródokselle, Mýkonokselle ja Thessalonikiin. Chaniásta lennetään myös muun muassa Thessalonikiin. Kreetalle on ulkomailta suoria reitti- ja tilauslentoja. Iraklionin lentoasema on Kreikan vilkkain tilauslentojen kohde.

Väestö

Vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan Kreetan alueella asui 621 340 asukasta, joista naisia oli 312 580 ja miehiä loput 308 760. Asukkaista yli kolmasosa asuu kolmessa suuressa kaupungissa. Pääkaupungissa Iraklionissa asui vuonna 2011 173 450 asukasta, Chaniássa 108 310 ja Réthymnossa 54 900. Ágios Nikólaoksessa asui 26 430, Siteíassa 18 550 ja Ierápetrassa 28 270 asukasta.

Kreetan väestö kasvoi vuosien 1951–1991 aikana 16 prosenttia. Samana aikana Iraklionin prefektuurin väkiluku kasvoi 39 prosenttia ja Chanián prefektuurin viisi prosenttia. Vastaavasti sekä Réthymnon ja Lasíthin prefektuurien väestö väheni neljällä prosentilla. Kreetan väkiluku väheni jokaisessa prefektuurissa vuosina 1961–1971 huonon taloustilanteen vuoksi. Kreetalaisia lähti suurin joukoin merille ja ulkomaille, kuten Australiaan, Kanadaan ja Yhdysvaltoihin.

Koulutus

Kreetalaiset ovat muihin kreikkalaisiin verrattuna korkeasti koulutettuja. Saarella toimii kreikkalaisia kouluja, joihin kaikki Kreikassa asuvat ovat hyväksyttyjä opiskelemaan. Kreikkalaisille 6–15-vuotiaille koulunkäynti on pakollista. Kultakin koulutusasteelta oppilaat ja opiskelijat saavat tutkinnon, jonka avulla he voivat siirtyä seuraavalle asteelle.

Saarella toimii Kreetan yliopisto, jolla on kampukset sekä Iraklionissa että Réthymnossa. Yliopistossa on noin 23 500 opiskelijaa, ja se on perustettu vuonna 1973. Chaniássa toimii puolestaan vuonna 1977 perustettu Kreetan teknillinen yliopisto. Ensimmäiset opiskelijat kouluun otettiin lokakuussa 1984.

Iraklionissa pääpaikkaansa pitää Kreetan teknologiakoulutusinstituutti (engl. Technological Education Institute of Crete), jolla on koulut myös Ágios Nikólaoksessa, Siteíassa, Ierápetrassa ja Chaniássa. Niin ikään Iraklionissa pääpaikkaansa pitää yksi Kreikan merkittävimmistä tutkimusorganisaatioista, Foundation for Research and Technology – Hellas (FORTH) (kreik. Ίδρυμα Τεχνολογίας και Έρευνας – ΙΤΕ), jolla on saarella viisi tutkimusinstituuttia. Iraklionin kupeessa Goúveksessa toimii myös meribiologiainstituutti.

Kreetalla on yksi englanninkielinen koulu, The European School, joka sijaitsee pääkaupunki Iraklionissa. Koulu avattiin syyskuussa 2005, ja se pohjautuu kreikkalaiseen kouluun ja on maksuton. Chaniássa toimii myös vuonna 1994 perustettu Suomi-koulu, jota rahoitetaan Suomen opetushallituksen tuella, koulumaksuilla sekä mahdollisilla muilla maksuilla. Suomi-koulun kannatusyhdistys on Hanian Suomalaiset ry. Suomi-koulu tutustuttaa suomalaisiin juhliin ja perinteisiin sekä pyrkii muun muassa muodostamaan suomen kieltä kohtaan myönteisen asenteen.

Kulttuuri

Yleistä

Kreetalaisille perhe on tärkeä, ja isä on perheen ehdoton auktoriteetti. Samassa talossa saattaa joskus asua jopa kolmekin sukupolvea. Perheen jälkeen tärkeimmät yhteisöt ovat laajempi suku, naapurit, työyhteisö ja koko kylä.

Paikallinen murre ja tavat on onnistuttu säilyttämään kaikissa saaren neljässä alueyksikössä, mutta matkailun myötä nuoret ovat siirtyneet elannon perässä kylistä kaupunkeihin.

Taide

Musiikki ja tanssi

Kreetan merkittävin perinteinen soitin on lyyra-niminen kielisoitin, joka muistuttaa pienikokoista kitaraa. Lyyraa säestetään habiolilla eli paimenhuilulla, askomantoúralla eli kreetalaisella säkkipillillä ja laoútolla, joka muistuttaa mandoliinia. Mantináda-lauluja soitetaan näillä soittimilla. Laulujen sanat koostuvat riimitetyistä säepareista. Kreetan länsiosasta ovat peräisin isänmaallisuutta ja urheutta korostavat, vapaustaistelijoiden laulamat rizítika-laulut. Esimerkiksi Réthymnossa järjestetään heinäkuussa musiikkifestivaali ja elokuussa renessanssifestivaali, jossa esitetään klassista musiikkia.

Tunnettuja kreetalaisia laulajia ovat Nána Moúschouri (s. 1934), Ríta Sakellaríou (1934–1999) ja Níkos Xyloúris (1936–1980). Muita tunnettuja muusikoita ovat Giánnis Markópoulos (s. 1939) ja Psarantónis eli Antónis Xyloúris.

Kreetalla elää myös sukupolvelta toiselle siirtyvä eeppisten runojen lausuntaperinne. Runot valoivat aikoinaan uskoa yksinäisiin, pelokkaisiin ja nuoriin vapaustaistelijoihin.

Réthymnosta on lähtöisin soústa-tanssi, joka sisältää hyppyaskelia. Suurieleinen ja hidas zebétiko-tanssi puolestaan on kotoisin vuoristossa asuvien miesten keskuudesta.

Maalaustaide ja kirjallisuus

Kreetan renessanssiksi kutsutaan 1500- ja 1600-lukuja, jolloin taiteet kukoistivat. Samana aikana kukoisti kreetalaiseksi koulukunnaksi kutsuttu maalaustaiteen koulukunta. Isä Emmanouíl Tzánes ja Theódoros Poulákis olivat tämän koulukunnan huomattavia edustajia 1500- ja 1600-luvuilla. Aikakaudella eli myös esimerkiksi runoilija Vitséntzos Kornáros (1553–1613/1614), joka tunnetaan erityisesti romanttisesta eeppisestä runostaan, Erotókritos. Myös Kreetalla syntynyt taidemaalari Domínikos Theotokópoulos eli El Greco (1541–1614) eli tuona aikana, mutta vaikutti Espanjassa.

Iraklionista kotoisin oli kirjailija, runoilija, näytelmäkirjailija ja filosofi Níkos Kazantzákis (1883–1957). Hänen tunnetuin romaaninsa on Kerro minulle, Zorbas, jonka pohjalta on tehty myös samanniminen elokuva. Kreetalaiset pitävät Kazantzákista suurimpana kirjailijanaan. Tunnettuja kreetalaisia runoilijoita ovat Odysséas Elýtis (1911–1996), joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1979 ja Christóforos Liontákis (s. 1945). Tunnettuja kirjailijoita ovat esimerkiksi Máro Doúka (s. 1947) ja Mímis Androulákis (s. 1951).

Uskonto

Ortodoksisen kirkon asema Kreetalla on merkittävä, ja miltei kaikki kreetalaiset ovat ortodokseja. Kreetalla toimii oma kirkko, Kreetan kirkko, joka ei ole osa Kreikan ortodoksista kirkkoa. Kirkkoa johtaa saarella Iraklionin arkkipiispa, ja siihen kuuluu yhteensä yhdeksän hiippakuntaa. Piispojen alapuolella ovat papit, jotka hoitavat hautaukset, kasteet ja vihkimiset. Kaikkien yläpuolella on Konstantinopolin patriarkka.

Ortodoksinen kirkko ei aikoinaan antautunut turkkilaisvalloittajille. Toisen maailmansodan aikana kreetalaisluostareissa oli vastarintatoimintaa. Luostarit antoivat suojaa esimerkiksi liittoutuneiden maiden sotilaille. Kirkko on pyrkinyt jo satojen vuosien ajan säilyttämään kreikkalaista kulttuuria ja kreikan kieltä.

Chaniássa, Réthymnossa, Iraklionissa ja Ágios Nikólaoksessa toimii kussakin myös roomalaiskatolinen kirkko.

Tapahtumat, juhlapäivät ja juhlat

Joululla ei ole suurtakaan merkitystä Kreetalla. Joulusta loppiaiseen saakka ystävät ja sukulaiset antavat lahjoja lapsille. Uutenavuotena kreetalaiset pelaavat esimerkiksi korttia ja syövät hyvin. Loppiaisena nuoret hakevat vedestä ristin, jonka pappi on sinne heittänyt. Ennen paastonaikaa kreetalaisilla on apókries eli kolme viikkoa kestävä karnevaaliaika, joka päättyy puhtaaseen maanantaihin (Kathará Deftéra). Tällöin kreetalaiset menevät grillaamaan luontoon esimerkiksi mustekalaa tai kalaa.

Kreetan tärkein juhla on pääsiäinen, jota juhlitaan ortodoksisen kalenterin mukaan 1–5 viikkoa katolista ja protestanttista aikaisemmin. Ennen pääsiäistä monet kreetalaiset palaavat kotisaarelleen, minkä vuoksi lentokoneet ja laivat ovat tällöin täysiä. Hiljaisella viikolla radio- ja televisio-ohjelmat ovat enimmäkseen uskonnollisia. Lisäksi jumalanpalveluksia järjestetään monin paikoin. Pitkäperjantain ja pääsiäislauantain välisenä yönä järjestetään kulkueita, joita on edeltänyt Jeesuksen laskeminen alas ristiltä hautaamista varten. Keskiyöllä pääsiäislauantaina alkaa messu, jossa juhlistetaan Jeesuksen ylösnousemusta. Messua seuraa kirkonkellojen soitto ja ilotulitus. Aikoinaan tällöin ammuskeltiin myös kiväärillä, mutta se jouduttiin kieltämään syntyneiden kuolonuhrien jälkeen. Pääsiäissunnuntaihin päättyy puhtaasta maanantaista alkanut 40-päiväinen paasto, jonka jälkeen syödään lampaan sisälmyskeittoa ja grillataan vartaassa kokonainen lammas.

Vappuna kreetalaiset koristelevat kukkaseppelin talojen sisäänkäyntejä ja autoja sekä menevät piknikille. Juhannuksena saatetaan sytyttää juhannustulia, joiden yli sitten hypitään.

Kreetan tärkeimmät perhejuhlat ovat häät ja ristiäiset, joihin ottavat osaa tavallisesti kaikki kyläläiset. Naimisiin mentäessä morsiamella täytyy olla nykykäytännön mukaan talo tai asunto, johon pari voi asettua asumaan. Sulhanen tuo muuttaessaan mukanaan lastentekotaidon, työpaikan sekä makuuhuoneen kaluston. Loput tavarat saadaan häälahjoina. Myötäjäisten pyytäminen oli sallittua vuoteen 1985 saakka, mutta niiden antamista ei ole kielletty. Häitä juhlitaan monta päivää, ja vieraita voi olla satoja. Mikäli pari eroaa, nainen jää taloon ja mies joutuu lähtemään.

Joillain paikkakunnilla on yhteyksiä kirkon pyhiin, joiden nimikkopäiviä juhlistetaan kirkoissa. Samoin pyhien kaimat juhlivat nimipäiviään. Nimipäivät ovat Kreikassa syntymäpäiviä tärkeämpiä.

Ajankohta	Nimi	Muuta
1.–7. tammikuuta	Loppiainen	Kautta saaren kasteseremonioita
Tammikuu	Karnevaalit	Naamiaisia ja kulkueita ennen paaston alkua
Maalis–huhtikuu (siirtyvä)	Pääsiäinen
25. maaliskuuta	Vuoden 1812 kapinan muistoksi vietettävä itsenäisyyspäivä	Paraateja ja tansseja
23. huhtikuuta	Lampaanjakopäivä	Päivää vietetään Así Goniássa.
1. toukokuuta		Juhlistetaan kevään saapumista.
20.–27. toukokuuta	Kreetan taistelun vuosipäivä	Vietetään Chaniássa.
24. kesäkuuta	Johannes Kastajan syntymäpäivä	Kreetalaiset sytyttävät kokkoja.
Kesäkuu	Merenkulun viikko	Näyttelyitä ja ilotulituksia.
Heinäkuun viimeinen viikko	Réthymnon viinijuhlat
15. elokuuta	Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen päivä	Yleinen vapaapäivä
Elokuu	Sultana-festivaali Siteíassa
25. elokuuta	Saaren suojeluspyhän Tituksen juhla	Iraklionissa järjestetään kulkue.
29.–30. elokuuta	Juhlat Johannes Kastajan muistoksi	Järjestetään Rodopóksen niemellä.
Lokakuu	Kastanjafestivaalit
28. lokakuuta	Óchi-päivä
7.–9. marraskuuta	Arkádin luostarin räjähdyksen muistopäivä	Kansallinen juhlapäivä.

Lähde:

Ruoka ja juoma

Ruoka

Kreetalaiset ovat vuosituhansien kuluessa valmistaneet ruokaa peruselintarvikkeista, kuten vuohen- ja lampaanlihasta, kasviksista, pähkinöistä, hedelmistä sekä erilaisista yrteistä. Kreetalainen keittiö on saanut vaikutteita historian saatossa myös venetsialaisilta ja osmaneilta.

Kreetalla taverna on yleisin ravintolatyyppi. Niissä tarjoillaan valmiita ruoka-annoksia, salaatteja, kalaa ja grillattua lihaa. Psarótavernassa tarjoillaan erityisesti kalaa ja psistaríassa puolestaan grillattua lihaa.

Kreetalla kaikki asiakkaan tilaamat ruoat tuodaan pöytään samaan aikaan kreikkalaista salaattia lukuun ottamatta. Meze-niminen alkupalalajitelma on tunnetuin alkuruoka saarella. Muita alkuruokia ovat esimerkiksi tsatsiki, melizanosaláta eli munakoisosta tehty salaatti ja dolmádes eli viininlehtikääryleet. Tunnettuja pääruokia ovat musaka eli munakoisopaistos, kleftikó eli savipadassa kypsennettyä perunaa, vihanneksia ja lihaa, pastítsio eli juustolla kuorrutettua lihaa, tomaattia ja makaronia uunissa valmistettuna, paidákia eli grillattu lampaankyljys, souvláki eli grillattu sian- tai lampaanlihavarras sekä stifádo eli tomaatti-, sipuli- ja häränlihamuhennos, joka on haudutettu savipadassa. Kaikki Kreetan liha lammasta lukuun ottamatta on tuontilihaa. Kala on Kreetalla kallista, koska saaren vedet kärsivät liikakalastuksesta. Kreetalaiseen keittiöön kuuluvat kuitenkin esimerkiksi kalamári eli mustekala, barbóunia eli punamullo ja xifías eli miekkakala. Kasvisruoista mainittakoon bouréki eli juustoa, kesäkurpitsaa ja perunaa sisältävä piirakka sekä fasouláda, jossa on tomaattia ja vihreitä papuja.

Juoma

Kreetalaiset nauttivat lasin viiniä lähes joka aterialla. Viiniä viljelläänkin kaikkialla Kreetalla, ja vuodessa sitä tuotetaan noin 60 000 tonnia, mikä on noin 15 prosenttia koko Kreikan viinintuotannosta. Kreetalla suosituimpia aperitiiveja ovat kirkkaat alkoholijuomat raki ja ouzo.

Kreetalaismiesten suosituimpia kokoontumispaikkoja ovat kafeneíon-nimiset kahvilat, joissa he esimerkiksi pelaavat távli-lautapeliä, lukevat lehtiä sekä puhuvat politiikasta.

Kreetalainen ruokavalio

Kreetalainen ruokavalio koostuu perinteisesti pääosin kasvikunnan antimista, kuten täysjyväviljasta, oliiviöljystä, vihanneksista ja hedelmistä. Niitä täydennetään maitotuotteilla, kalalla, lihalla ja viinillä. Kalaa syödään usein, vaaleaa lihaa vain pari kertaa viikossa ja punaista lihaa kerran kuukaudessa.

Terveellisen kreetalaisen ruoan on useissa tutkimuksissa todettu olevan hyväksi sydämelle, laskevan kolesterolia ja korkeaa verenpainetta, vähentävän syövän, allergioiden, diabeteksen ja osteoporoosin riskiä sekä estävän dementiaa ja Alzheimerin tautia. Kreetalla sairastui sydäntauteihin 1960-luvun alussa 100 000 henkeä kohti yhdeksän ihmistä, kun esimerkiksi Suomen Pohjois-Karjalassa vastaava luku oli 466 ihmistä. Sittemmin Kreeta alkoi teollistua, ja sinne alettiin tuoda ulkomaisia elintarvikkeita. Tästä seurasi se, että väestö alkoi sairastua yhä enemmän ja kuolleisuustilastot muuttuivat länsimaille tyypillisiksi. Tämän jälkeen kreetalaisen ruokavalion arvo tiedostettiin ja tehtiin suositukset.

Urheilu

Kreeta osallistui omalla joukkueellaan vuoden 1906 Ateenan välikisoihin. Joukkue koostui kahdeksasta yleisurheilijasta, joista maratonille osallistunut Nikólaos Malintrétos osallistui myös 300 m:n sotilaskivääriammuntaan. Joukkue ei saavuttanut yhtään mitalia eikä pistesijaa.

Iraklionlaiset Ergotelis FC ja OFI Kreeta sekä plataniáslainen Platanias F.C. pelaavat jalkapalloa Kreikan Superliigassa eli ylimmällä sarjatasolla. Iraklionista on kotoisin lisäksi maan kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla Gamma Ethnikissä pelaava Atsalenios FC. Niin ikään Iraklionista tulee koripallojoukkue Iraklio BC, joka on pelannut ylimmällä sarjatasolla A1 Ethnikissä ja toiseksi ylimmällä tasolla A2 Ethnikissä. Nykyisin joukkue pelaa alemmilla tasoilla.

Tunnettuja kreetalaisia urheilijoita ovat tennispelaaja Eléni Daniilídou, koripalloilija Andréas Glyniadákis sekä jalkapalloilijat Giórgos Samarás ja Níkos Machlás.

Viestimet

Kreetalaisia sanomalehtiä ovat iraklionlaiset Néa Kríti, Mesógeios ja Patrís, chaniálaiset Chaniótika Néa ja Agónas tis Krítis, réthymnolainen Rethemniótika Néa sekä Anatolí Ágios Nikólaoksesta.

Ympäri saarta toimii useita paikallistelevisioita, jotka lähettävät muun muassa uutisia, elokuvia, dokumentteja, musiikkivideoita ja kulttuuriohjelmia. Merkittävin paikallistelevisio on Kríti TV. Kreetalla toimii useissa paikoissa myös paikallisradioasemia.

Lähteet

• Andersson, Per J.: Ateena ja Kreikan saaret. Ruots. alkuteos: Greklands öar och Aten. Suomentanut Färm, Anna; Söderholm, Linda. Image Kustannus Oy, 2005. ISBN 952-99247-3-9.
• Bennett, Lindsay: Kreeta. Engl. alkuteos: Crete. Suomentanut Sevón, Marja; Valtonen, Tero (päivitykset). Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2003. ISBN 951-31-2706-0.
• Boatswain, Timothy; Nicolson, Colin: Matkaopas historiaan: Kreikka. Engl. alkuteos: A Traveller's History of Greece. Suomentanut Koskinen, Kaisa; Virnes, Sirkka. Oy UNIpress Ab, 2003. ISBN 951-579-150-2.
• Hanna, Nick: Kreeta. Engl. alkuteos: Globetrotter Travel Guide Crete. Suomentanut Roinila, Maija. Köln, Saksa: Könemann Verlagsgesellschaft mbH, 2000. ISBN 3-8290-3261-7.
• Tuominen-Gialitaki, Merja: Kreeta – tuulten ja myyttien saari. Suomen matkailuliitto, 1990. ISBN 951-838-061-9.
• Tuominen-Gialitaki, Merja: Kreeta – vieraanvaraisten jumalten saari. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2002. ISBN 951-31-2342-1.

Viitteet

Kirjallisuutta

• Tuominen, Merja: Kreeta – Zeuksen paratiisi. Kansankulttuuri Oy, 1985. ISBN 951-615-366-6.
• Tuominen-Gialitaki, Merja: Viisaan syömisen lähteillä: kreetalaisen keittiön salaisuudet. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2007. ISBN 978-951-31-2541-7.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kreeta Wikimedia Commonsissa

• Matkaopas aiheesta Kreeta Wikimatkoissa
• Kreeta.info – Suomenkieliset Kreeta-sivut